Olen vain ihan onnellinen. En suoraan sanottuna ole edes muistanut, miltä tuntuu tällainen, että aamulla on kiva herätä ja mennä yliopistolle, että opiskeltavat jutut tuntuu aidosti mielenkiintoisilta (eikä didaktista kolmiota mainita kertaakaan) ja että ei tarvitse stressata siitä että pitäisi olla opiskelemassa vaikka on viikkaamassa kalsareita. Toki oon tällä viikolla ehtinyt jo turhautua kirjastossa opiskeleviin (/Joulumaata laulaviin/puhelimeen puhuviin/kiljuviin ja juokseviin) kanssaopiskelijohini, paeta luennolta (juutalaisuuden peruskurssi, keskusteltiin mm. puoli tuntia siitä mikä on monoteismi ja jossain kohtaa semmoinen keski-ikäinen täti kysyi, näkeekö geeneistä jos joku on juutalainen), houkutellut opiskelukaverin lintsaamaan luennolta (erityisyyden ja moninaisuuden kohtaaminen) sekä menettänyt yöuneni kofeiinin liika-annostuksen takia. Kun tulin tänään iltapäivällä kotiin päiväunille, huusin bussikuskille "HIPHEI" poistuessani bussista kun oli tarkoitus huutaa että kiitos, että ilmeisesti olen vähän väsynytkin.
Kauankohan tätä kestää, viikko tai puolitoista varmaan, mutta haluan muistaa että olen ainakin ollut iloinen ja että se oli kivaa. Tavallaan oon myös edelleen aika kauhuissani siitä, mitä tästä kaikesta tulee, mutta toistaiseksi, toistaiseksi vielä hyvällä tavalla. <3
