kuka kuiskaa kaikki kauniit lauseet silloin kun tarvitset

Marraskuu on vuodesta toiseen kamalaa aikaa.

Kävin viime viikolla sijaistamassa ekaluokkalaisia ja niiden piti pitää esitelmät Suomen eläimistä. Ajattelin, että ne esitelmöisivät karhuista, susista, rusakoista, fasaaneista ja muista jännittävistä ja söpöistä eläimistä, mutta ne pitivätkin esitelmänsä sisiliskosta, kirvasta, ahvenesta ja kyykäärmeestä. ?! Varmaan tässä on taustalla joku juttu, että nuo olivat niille tuttuja eläimiä joista oli kiva puhua, mutta olen kyllä yhä vahvemmin sillä linjalla, että musta ei vain ole ymmärtämään lasten ajatuksenjuoksua.

Oon muutenkin viime aikoina tuntenut itseni monta kertaa aika tyhmäksi. Perjantaina kävin proseminaarissa ilman kandinaihetta (aihetta ei ole vieläkään, vaikka vakuutin, että asia on kunnossa), sunnuntaina unohdin riisipuuron yöksi pöydälle jäähtymään ja maanantaina torkutin niin kauan, että myöhästyin luennolta, osin tahallani. Kirjoitin eksegetiikkaan oppimispäiväkirjan, jossa referoin Raamattua ja totesin, että jännää on. Tänään vaihdoin keittiön lamppua varmaan varttitunnin, ennen kun Tuuli tuli hätiin ja laittoi lampun paikalleen noin kolmessa sekunnissa.

JAA, ei, poissa

Mut heitettiin tänään ulos proseminaarista. :D Tiedekunnalta soitti joku täti että voisinko haluta sittenkin mennä Vieraus, toiseus ja en-muista-mikä -nimiseen proseminaariin, kun alun perin olin siihen ilmoittautunut ja tuohon tämänhetkiseen proseminaariini on jonoa. Vastasin tietenkin että joo...

... no joo.

Sanoin JOO myös joulutöille Stockalla sekä risteilylle teologiseurassa. Ilmeisesti olen tyhmä ja itsetuhoinen, mutta sehän on tiedetty jo kauan aikaa.