Joulu oli aika ihana. Olin Lehtisaaressa melkein viikon, ja olihan siellä nyt mukava köllöttää ja olla ruokittavana. Ruoka oli hyvää, kuusi oli kaunis (vaikka aluksi meinasi käydä katastrofi kun meidän kuusi ehdittiin ostaa kun oltiin katsomassa muita kuusia. :( ja Joululahjamielikuvituksettomuus ei haitannut, vaikka meidän perheessä ollaan kyllä aika hyviä näyttelemään. Itse antaisin itselleni kolme ja puoli tähteä viidestä oi-miten-ihana-kymmenenkiloinen-savikissa -näytöksestä. Karla veti kyllä pohjat kiittäessään mummoa minikokoisesta Aalto-maljakostaan: "Karkkia! ja tämmönen kulho." Bourdieulaisittain ajatellen aika ihanaa, että jotakuta ei Hyvä Maku kiinnosta vaan elämän olennaiset asiat.
Tapaninpäivänä äidin puolen suku oli syömässä. Isoisä ilmoitti lähtiessään, että "simsalabim", ja Mia kommentoi sitä, että kamalaa kun koskaan ei tiedä, mikä sana jää viimeiseksi mitä siltä suunnalta kuulee. Toivottavasti ei ainakaan simsalabim.
Tulin kotiin sunnuntaina ja illalla Postitalon K-kaupassa tapasin iäkkään setäihmisen, joka kehui minusta huokuvaa positiivista auraa. Keskustelimme ehkä varttitunnin ihmisten hoitamisesta ("Oletko terveydenhoitoalalla?" "En, opiskelen teologiaa." "No, sehän on eräänlaista lääketiedettä!" "... niin.") ja keskustelun päätteeksi setä kysyi, saako halata ja kaappasi minut sellaiseen valtavaan karhunhalaukseen. Sosiaalisena ja ihmisläheisenä oletona lymyilin loppukauppareissun hyllyjen välissä ja välttelin ukkoa kassalle asti, ja bussipysäkillä podin huonoa omaatuntoa koska kyseessä oli selkeästi aika yksinäinen ihminen joka ei tehnyt mitään pahaa mulle.
Lopuksi perinteinen vuosimeemi. Kopioin tämän vuodelta 2008 ja voi hyvä Jumala... :D Kyllä elämä on ollut valtavan Traagillista (jo) silloin.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2014, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Myin miesten vaatteita ja sijaistin alakoulussa. Vierailin alun perin moskeijaksi rakennetussa moskeijassa. Harrastin läpiyönvalvomista.
2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
- En tainnut tehdä lupauksia? (Näköjään olin luvannut opetella nukkumaan, mutta kuten jo vuoden alussa tiesin, ”tuskin siitä mitään tulee”. Ei tullut.) Ensi vuodeksi lupasin kaikenlaista ylevää sadan päivän suklaalakkoon ryhtyvän työkaverin yllyttämänä. Aion esimerkiksi syödä terveellisesti, käyttää rahani järkevästi ja tarkkailla ajankäyttöäni.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2013?
- Ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.
5. Missä maissa kävit?
- Itävalta, Espanja, Turkki
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2015, mitä et saanut/kokenut 2014?
- PUTKIREMONTTIASUNNON. KANDINAIHEEN. VALMIIN KANDIN. Ahdistaa. AAA. Että mielenrauhaa varmaan pitäisi kanssa toivoa...
7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2014 jäävät mieleen ja miksi?
- Tänä vuonna ei tapahtunut mitään sillai kamalan pysäyttävää tai järisyttävää, mikä on ihan hyvä. Varmaan se päivä, kun Kirsti soitti joskus iltayhdentoista maissa että olisinko kiinnostunut kesätöistä Stockalla. Nuotioyövalvominen Vihdissä sekä sitä seurannut aamuinen bussimatka. Sekä toki avioliittolakiäänestystulos ja siitä seurannut vapaakirkko-sedän kauhunsekainen ilme prosemmassa. <3
8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- En ole tänä vuonna myöskään oikein saavuttanut mitään ihmeellistä. Pakko siis varmaan sanoa, että se, että sain kamalan kesätyönhakurumban jälkeen kivan kesätyöpaikan.
9. Entä suurin epäonnistuminen?
- Kandiprosessi ei ole lähtenyt käyntiin ihan niin kauniisti kun ajattelin.
10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- Enpä oikeastaan, onnekas vuosi siinä suhteessa. :>
11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
- Ostin aika paljon kirjoja, joita en ole kyllä ehtinyt oikein lukemaan…
12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- Äidin. Karlan. Työkaverien Monen opiskelukaverin.
13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- Vaikka kenen. Meidän kesän leiriläiset oli aika urveloita. Perinteisesti toki myös oma, etenkin silloin kun en osannut sanoa ei.
15. Mistä innostuit eniten?
- Psykan opiskelu on ollut yllättävän kivaa, vaikka tenteistä olenkin lintsannut aika tehokkaasti. Tykkään myös töistäni, jeejee.
16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2013?
- Spotifyn mukaan Agit Prop on mun vuoden kuunnelluin artisti, mutta varmaan Lotte Kestnerin Halo on sellainen jonka jotenkin mielessään eniten liittää tähän vuoteen.
17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi vai surullisempi?
Surullisempi on edelleen huono sana, koska kaikki on ihan hyvin. En vain ole enää ihan varma, että mitä elämältäni haluan / koskaan halusinkaan.
b) lihavampi vai laihempi?
- Varmaan aika lailla samoissa mitoissa mutta olisi kiva saada painoa silti alemmas.
c) rikkaampi vai köyhempi?
- Aika lailla samoissa luvuissa mennään.
18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2014?
- Lukenut kirjoja, opiskellut, sosialisoinut.
19. Entä vähemmän?
- Sanonut ”joo” milloin mihinkin kissanristiäiseen tai ekstrajuttuun.
20. Miten vietät/vietit joulun?
- Vanhempien luona. Aika kiva disneyjoulusää, hieno kuusi ja hyvää perunalaatikkoa.
21. Rakastuitko vuonna 2014?
- En.
(”You still love her, don’t you?” ”I can’t imagine the day I won’t.)
22. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- Orange is the New Black oli aika kiva.
23. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En mä ylipäätänsä vihaa oikein ketään.
24. Paras lukemasi kirja vuonna 2014?
- Mitähän uusia kirjoja ylipäätään edes luin tänä vuonna…
25. Mikä oli paras musiikkilöytösi?
- Lotte Kestner, Matryoshka
26. Suosikkielokuvasi vuonna 2014?
- En oikein katsonut mitään kovin hyviä. :(
27. Mitä teit synttäripäivänäsi?
- Sijaistin ala-asteella ja kiristin lapsia olemaan kiltisti. "Mulla on tänään synttärit, ette te voi olla tommosia." Illalla mut vietiin budjettimaailmanympärysmatkalle ja oli kivaa. <3
28. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2014 paremman?
- Ei kai yksittäiset asiat sillai vaikuta? Mutta ehkä olisi pitänyt pitää enemmän yhteyttä tiettyihin ystäviin.
29. Kuinka kuvailisit pukeutumistyyliäsi vuonna 2014?
- Mekkoja ja hameita.
30. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Yöt ja Kaitalampi.
31. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- En pahemmin seurannut ketään julkkiksia.
32. Ketä kadehdit?
- En kai sillai ketään tiettyä.
33. Ketä kaipasit?
- Vaikka ketä. Kylä-ihmisiä erityisesti.
34. Kuka oli paras uusi ihminen, jonka tapasit?
- Stockan työkaverit on olleet kivoja. Michaeliin olen tutustunut paremmin, se varmaan lasketaan kanssa?
35. Mita odotat eniten vuodelta 2015?
- Olisi kiva saada kandi tehtyä kunnialla.
36. Siteeraa kommentteja, joita et tältä vuodelta unohda?
- ”Chicken Freud”, ”Käsipaperi on loppu”, ”ener- niinku kaljaa”,
37. Siteeraa laulua, joka kuvaa vuottasi
- vuodet lastuja, vuole pois
et saa mitenkään tylsäksi terää
(Eppu Normaali - Kalkkiviivoilla; tää on ollut vähän tällainen välivuosi.)
36. Mikä oli paras elämänohje, jonka opit vuonna 2014?
- ”What do we say about coincidences?”
”The universe is rarely so lazy.”
- BBC!Sherlock
&
”Night is the other half of life, and the better half.”
- Goethe
&
A penguin cannot become a giraffe, so become the best penguin you can ever be.
- Gary Vaynerchuk
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
maanantai 15. joulukuuta 2014
kun aika vie sinun kasvoiltasi kauneuden
Perjantai-iltana oli pitkästä aikaa kivaa. Lauantaiaamuna työkaveri kommentoi että "näytät ruumiilta" ja esitti varmaan asian niin kauniisti muotoiltuna kuin pystyi. Illalla kävin Mount Everestissä syömässä, katsoin Downton Abbeyta ja menin kerrankin nukkumaan ilman, että päässä pyöri lista siitä, mitä pitää vielä ehtiä lukea ennen tenttiä. Seuraava on onneksi vasta joskus tammikuussa.
Mulla on huono omatunto siitä, että viihdyn töissä niin hyvin ja opiskelu sujuu niin huonosti. Inhoan yli kaiken sitä tunnetta, mikä tulee, kun katsoo helppoa tenttipaperia ja tietää, että osaisi vastata kaikkiin kysymyksiin, jos vain olisi viitsinyt lukea tenttiin vähän enemmän kuin edeltävinä parina yönä... ja samanaikaisesti on ihan pakko sanoa, että en ole ehtinyt/jaksanut tehdä koko alkutalvena oikeasti yhtään mitään. Vaikka elämä on kivaa, on vähän sellainen olo, että mulla on vähän turhan monta rautaa tulessa enkä ehdi tehdä oikein mitään niin hyvin kuin oikeasti haluaisin. (Luulen, että jos mun isältä kysyttäisiin, niin se sanoisi, että parempi tottua, kuuluu elämään, ja niinhän se kai vähän onkin.)
Lomalla ajattelin maata, lukea ja nukkua (... ja käydä siellä töissä missä mun vapaapäivät on tätä nykyä merkitty vuorolistaan huutomerkillä) ja sillai nauttia elämästä. Jossain kohtaa pitäisi kanssa hakea kesätöitä, löytää asunto (putkiremontti alkaa 26.2.) ja keksiä sille kandille joku aihe.
Mulla on huono omatunto siitä, että viihdyn töissä niin hyvin ja opiskelu sujuu niin huonosti. Inhoan yli kaiken sitä tunnetta, mikä tulee, kun katsoo helppoa tenttipaperia ja tietää, että osaisi vastata kaikkiin kysymyksiin, jos vain olisi viitsinyt lukea tenttiin vähän enemmän kuin edeltävinä parina yönä... ja samanaikaisesti on ihan pakko sanoa, että en ole ehtinyt/jaksanut tehdä koko alkutalvena oikeasti yhtään mitään. Vaikka elämä on kivaa, on vähän sellainen olo, että mulla on vähän turhan monta rautaa tulessa enkä ehdi tehdä oikein mitään niin hyvin kuin oikeasti haluaisin. (Luulen, että jos mun isältä kysyttäisiin, niin se sanoisi, että parempi tottua, kuuluu elämään, ja niinhän se kai vähän onkin.)
Lomalla ajattelin maata, lukea ja nukkua (... ja käydä siellä töissä missä mun vapaapäivät on tätä nykyä merkitty vuorolistaan huutomerkillä) ja sillai nauttia elämästä. Jossain kohtaa pitäisi kanssa hakea kesätöitä, löytää asunto (putkiremontti alkaa 26.2.) ja keksiä sille kandille joku aihe.
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
lauantai 29. marraskuuta 2014
kuka kuiskaa kaikki kauniit lauseet silloin kun tarvitset
Marraskuu on vuodesta toiseen kamalaa aikaa.
Kävin viime viikolla sijaistamassa ekaluokkalaisia ja niiden piti pitää esitelmät Suomen eläimistä. Ajattelin, että ne esitelmöisivät karhuista, susista, rusakoista, fasaaneista ja muista jännittävistä ja söpöistä eläimistä, mutta ne pitivätkin esitelmänsä sisiliskosta, kirvasta, ahvenesta ja kyykäärmeestä. ?! Varmaan tässä on taustalla joku juttu, että nuo olivat niille tuttuja eläimiä joista oli kiva puhua, mutta olen kyllä yhä vahvemmin sillä linjalla, että musta ei vain ole ymmärtämään lasten ajatuksenjuoksua.
Oon muutenkin viime aikoina tuntenut itseni monta kertaa aika tyhmäksi. Perjantaina kävin proseminaarissa ilman kandinaihetta (aihetta ei ole vieläkään, vaikka vakuutin, että asia on kunnossa), sunnuntaina unohdin riisipuuron yöksi pöydälle jäähtymään ja maanantaina torkutin niin kauan, että myöhästyin luennolta, osin tahallani. Kirjoitin eksegetiikkaan oppimispäiväkirjan, jossa referoin Raamattua ja totesin, että jännää on. Tänään vaihdoin keittiön lamppua varmaan varttitunnin, ennen kun Tuuli tuli hätiin ja laittoi lampun paikalleen noin kolmessa sekunnissa.
Kävin viime viikolla sijaistamassa ekaluokkalaisia ja niiden piti pitää esitelmät Suomen eläimistä. Ajattelin, että ne esitelmöisivät karhuista, susista, rusakoista, fasaaneista ja muista jännittävistä ja söpöistä eläimistä, mutta ne pitivätkin esitelmänsä sisiliskosta, kirvasta, ahvenesta ja kyykäärmeestä. ?! Varmaan tässä on taustalla joku juttu, että nuo olivat niille tuttuja eläimiä joista oli kiva puhua, mutta olen kyllä yhä vahvemmin sillä linjalla, että musta ei vain ole ymmärtämään lasten ajatuksenjuoksua.
Oon muutenkin viime aikoina tuntenut itseni monta kertaa aika tyhmäksi. Perjantaina kävin proseminaarissa ilman kandinaihetta (aihetta ei ole vieläkään, vaikka vakuutin, että asia on kunnossa), sunnuntaina unohdin riisipuuron yöksi pöydälle jäähtymään ja maanantaina torkutin niin kauan, että myöhästyin luennolta, osin tahallani. Kirjoitin eksegetiikkaan oppimispäiväkirjan, jossa referoin Raamattua ja totesin, että jännää on. Tänään vaihdoin keittiön lamppua varmaan varttitunnin, ennen kun Tuuli tuli hätiin ja laittoi lampun paikalleen noin kolmessa sekunnissa.
maanantai 3. marraskuuta 2014
JAA, ei, poissa
Mut heitettiin tänään ulos proseminaarista. :D Tiedekunnalta soitti joku täti että voisinko haluta sittenkin mennä Vieraus, toiseus ja en-muista-mikä -nimiseen proseminaariin, kun alun perin olin siihen ilmoittautunut ja tuohon tämänhetkiseen proseminaariini on jonoa. Vastasin tietenkin että joo...
... no joo.
Sanoin JOO myös joulutöille Stockalla sekä risteilylle teologiseurassa. Ilmeisesti olen tyhmä ja itsetuhoinen, mutta sehän on tiedetty jo kauan aikaa.
... no joo.
Sanoin JOO myös joulutöille Stockalla sekä risteilylle teologiseurassa. Ilmeisesti olen tyhmä ja itsetuhoinen, mutta sehän on tiedetty jo kauan aikaa.
torstai 23. lokakuuta 2014
yksi karhu vielä, yksi vain eikä enempää
Muistilistaksi itselle, niille päiville kun olen iso, fiksu ja kaunis ja nukun joka yö kahdeksan tunnin yöunet:
- Vähän saa olla väsynyt, mutta joskus pitää herätä.
- Joskus on hyvä sanoa myös EI, suurin, punaisin ja pilkullisin kirjaimin.
- On ihan okei tehdä sen verran kun ehtii ja jaksaa. Kunhan saa aikaiseksi Tarpeeksi (ja vakuutetuksi itselleen, että Tarpeeksi ei tarkoita samaa kuin Kauheasti).
- Kaikki isäni hotellit on edelleen ihana.
"Ei asiat niin hullusti voi olla", hän lohdutti minua. "Ihmiset ovat uskomattomia – kaiken kanssa oppii elämään", isä sanoi. "Jos me emme saisi voimaa siitä mitä menetämme ja mitä kaipaamme, ja siitä mitä haluamme emmekä voi saada, niin me emme olisi tarpeeksi voimakkaita, vai mitä?" isä sanoi. "Mikä muu meille voimaa antaisi?"
Koko Sacherin baari katsoi minun itkuani ja sitä miten isä lohdutti minua. Kukaan ei näyttänyt vaivaantuneelta vaikka itkin: se oli varmaan yksi syy, miksi Sacherin baari on minusta maailman kaunein.
- Vähän saa olla väsynyt, mutta joskus pitää herätä.
- Joskus on hyvä sanoa myös EI, suurin, punaisin ja pilkullisin kirjaimin.
- On ihan okei tehdä sen verran kun ehtii ja jaksaa. Kunhan saa aikaiseksi Tarpeeksi (ja vakuutetuksi itselleen, että Tarpeeksi ei tarkoita samaa kuin Kauheasti).
- Kaikki isäni hotellit on edelleen ihana.
"Ei asiat niin hullusti voi olla", hän lohdutti minua. "Ihmiset ovat uskomattomia – kaiken kanssa oppii elämään", isä sanoi. "Jos me emme saisi voimaa siitä mitä menetämme ja mitä kaipaamme, ja siitä mitä haluamme emmekä voi saada, niin me emme olisi tarpeeksi voimakkaita, vai mitä?" isä sanoi. "Mikä muu meille voimaa antaisi?"
Koko Sacherin baari katsoi minun itkuani ja sitä miten isä lohdutti minua. Kukaan ei näyttänyt vaivaantuneelta vaikka itkin: se oli varmaan yksi syy, miksi Sacherin baari on minusta maailman kaunein.
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
kokoomusnuoren uni
Meinasin tänään vastata kännykkääni, että Stockmann Itis, miesten muoti, Riikka puhelimessa moi. Onneksi nielaisin nämä kauniit avajaissanat ja juttelin varttitunnin Jeesuksesta eksegetiikan ryhmätyöparini kanssa. Aivot on kyllä niin autuaallisen jäässä - oon tehnyt seitsemän työpäivää putkeen suoraan matkoilta, jota ennen olin ala-asteilemassa. Yliopistolla oon käynyt viimeksi kunnolla en-edes-muista koska. Ylihuomenna olisi psykologian tentti, johon en ole vieläkään lukenut kirjaa loppuun, enkä edes jaksa olla asiasta kovin huolissani. Uusintahan on sitten joskus joulukuussa, siihenhän on enää pari viikkoa.
Saan ilmeisesti joulutöitä Stockalta, jos vain saavat luvan palkata osastolle työntekijöitä. ("Tai voithan sä tietty mennä lapsiin tai urheiluunkin." ... niin.) Jos joskus kuvittelin, että sotken tutkintoni menemällä opintojen aikana töihin, niin en kyllä ajatellut ihan, että tällaisten töiden takia. (Vaikka oikeastihan taustalla on kaikki yleinen hurlumhei: Fuge, Istanbul, viikon kestänyt flunssanuhakuumeluojatiesmikä sekä asenneongelma. Ensi periodissa en sitten harrasta mitään tuollaisia, vaan istun luentosalin eturivissä ja ajattelen hienoja ajatuksia.)
Saan ilmeisesti joulutöitä Stockalta, jos vain saavat luvan palkata osastolle työntekijöitä. ("Tai voithan sä tietty mennä lapsiin tai urheiluunkin." ... niin.) Jos joskus kuvittelin, että sotken tutkintoni menemällä opintojen aikana töihin, niin en kyllä ajatellut ihan, että tällaisten töiden takia. (Vaikka oikeastihan taustalla on kaikki yleinen hurlumhei: Fuge, Istanbul, viikon kestänyt flunssanuhakuumeluojatiesmikä sekä asenneongelma. Ensi periodissa en sitten harrasta mitään tuollaisia, vaan istun luentosalin eturivissä ja ajattelen hienoja ajatuksia.)
maanantai 13. lokakuuta 2014
If one had but a single glance to give the world, one should gaze on Istanbul
Istanbul oli jotenkin ihana. Ekana iltana iski sellainen kauhea kulttuurisokki, kun tultiin lentokentälle ja jouduttiin heti alkuun tappelemaan jonkun paikallisen taksikuskin kanssa siitä, miten me ei nyt vain haluta sen kyytiin, kun ollaan menossa keskustaan bussilla. Kun lopulta pääsimme keskutaan, emme löytäneet mistään taksikuskia, joka olisi tiennyt, missä hotellimme oli. (Huolimatta siitä, että meillä oli kaksi osoitetta lapulle siistillä käsialalla kirjoitettuna...) Lopulta saimme uskaliaan sedän noukkimaan meidät kyytiimme, ja setä kävi urheasti kyselemässä reittiä Osmanbeyn asukeilta. Hotellissa ei ymmärretty sanaa "grocery", joten emme löytäneet ruokakauppaa, joten teimme iltaruokaostoksemme läheisestä tupakkakaupasta, joten olimme nälkäisiä ja kärttyisiä käydessämme nukkumaan... mutta aamusta alkoi kaikki kiva ja ihana. ^__^ Nähtiin ihan hirveästi kaikkia nähtävyyksiä, käveltiin ympäri kaupunkia kuin ahkerat urheilijaihmiset ja saatiin hyvää ruokaa heti, kun tajuttiin, että hotellin takaa alkaa tosi kiva ostos- ja ravintola-alue, jossa ei ole sisäänheittäjiä eikä kebabravintoloita.
Mutta joo. Jotenkin koko kaupunki oli niin sellainen... että koko ajan tuli kauheasti kaikkea uutta nähtävää vastaan. Saattoi vain kävellä eteenpäin ja yhtäkkiä huomata olevansa alueella, jossa kaikki kaupat myyvät musiikkivälineitä. Tai vessanpönttöjä. Hienon näköisiä moskeijoita oli joka paikassa, ja vaikka suurin osa taloista oli ehkä suomalaisen silmiin vähän ränsistyneitä, niin hirveän kaunista oli silti jotenkin joka paikassa. Ihmiset olivat tosi kivoja ja auttavaisia - vaikka englantia ei olisi puhuttukaan juuri ollenkaan, aina johonkin suuntaan saivat huidottua ja autettua eteenpäin (tai entistäkin pahempaan hukkaan... :D).
En ole ikinä ollut kaupungissa, jossa kissoja vain vilisee joka puolella! Tuolla niitä oli ihan hirveästi, ja kaikki olivat tosi suloisia ja ihmiset ruokkivat niitä. Tosin muroilla ja kekseillä noin niin kuin muun muassa... Oi voi kun oma kissa olisi ihana. :(
Tässä on mystillinen "IETT:n toimisto" (=turistikrääsämyymälä), josta saatiin hirveän metsästyksen ja metroasemien ympäri kävelemisen jälkeen hankittua itsellemme matkakortti. Oli sankariolo sen jälkeen...
Tässä on kuva ravintolamme alapihasta. Vaatimattomasti ilmoittivat löytäneensä Konstantinus Suuren palatsin rauniot, mikä tietenkin sopisi Palatinus-kukkulalle aika kivasti... Ihan hienoja luolakuvia saatiin silti, vaikka vähän skeptisiä oltiinkin.
Topkapi ja suuri joukko ihmisiä jonottamassa Jonnekin. Ei ihan saatu selville, että mitä niissä saleissa oli, joihin ei jaksettu jonottaa, mutta nähtiin mm. tosi hieno Koraani-näyttely ja löydettiin sinne paljon puhuttuun haaremiin kierrettyämme esim. linnan keittiöt (uusi JA vanha...) ja tapettuamme jalkamme.
Pulleanpuoleinen koira, jota vähän väsytti. Meitä ei vielä tuossa kohtaa.
Ortodoksinen poikakoulu! Patriarkaattiin päästiin sisälle, vaikka skeptinen olinkin - ei meinaan ollut ihan helppo löytää. Turistikrääsäkaupat onneksi antoivat pientä viitettä, että mistä kannattaisi etsiä nähtävyyttä...
Istanbul Modern oli tosi hieno. :>
Piti ottaa valokuvia "ympäröivästä kaupungista" (=hirveästä Ali Baba -nimisestä (oi kyllä...) turistiravintolahelvetistä sillä aikaa, kun Susa vähän lainasi yhden ravintolan nettiä, että päästäisiin kunnon ravintolaan syömään.
Siniseen moskeijaan ei päästy, mutta Uusi moskeija oli sekin hieno. :>
Käytiin Aasiassa. Uskudarissa oli hirvittömät määrät ihmisiä, vuoden 1543 muistokyltti sekä ihmisiä, jotka vastasivat reittiohjekyselyihimme päänpudisteluin ja naureskeluin. Pyörittyämme ympytää kasvissyöjäepäystävällisten kalaravintoloiden välissä päätimme ottaa metron takaisin Eurooppaan ja marssimme Osmanbeyhyn omenapiirakalle. Oli makeaa mutta ainakin mieleenpainuvaa... :D
Aasia vol 2, tällä kertaa vähän paremmin tietoisina siitä, minne ollaan menossa ("Kai tää on Aasia?" "No eikös tää oo oikea puoli rantaa?") sekä linnojen rinnastamista itselle vähän tutumpaan Taru Sormusten Herrasta -universumiin.
Tässä esimerkki tavanomaisesta iltapäiväruuhkasta Istiklal Caddesilla. Tuolla oli ihan järkyttävän hidas liikkua, ja tuolla ihmispaljouden seassa kulki luonnollisesti raitiovaunukin... Mietittiin kyllä moneen otteeseen sitä Ulkoministeriön ohjetta että väkijoukkoja tulisi välttää mellakoiden uhan takia, kun joka paikassa oli aina väkijoukko (paitsi hotellin edustalla, koska se oli esikaupungin syrjäkujalla)... :D
Olennainen matkavarustus: koulukirja, hiusharja ja ennen kaikkea liikennekartta. Istanbulin isoimpana miinuspuolena pidän täysin mielivaltaisesti sinne tänne läiskittyjä metrolinjoja, täysin kummallisia kahden pysäkin väliä sahaavia linjoja sekä metrokorttia, johon on mahdollista ostaa ainoastaan yksittäisiä matkoja, ei esimerkiksi kuukausilippua... Lisäksi eri matkat maksoivat aina vähän eri verran, syystä jota emme koskaan saaneet selville. :D Kaikki edellä mainittu vaikutti siihen, että käveltiin melkein joka päivä hotellilta jonkun järkevän metroreitin varteen ja aina pisteestä A pisteeseen B siirryttäessä käytiin johonkin nurkkaan tutkimaan reittikarttaa, että tarvitaanko kolme vai neljä vaihtoa tästä suoriutumiseen. :D
Mutta joo. Jotenkin koko kaupunki oli niin sellainen... että koko ajan tuli kauheasti kaikkea uutta nähtävää vastaan. Saattoi vain kävellä eteenpäin ja yhtäkkiä huomata olevansa alueella, jossa kaikki kaupat myyvät musiikkivälineitä. Tai vessanpönttöjä. Hienon näköisiä moskeijoita oli joka paikassa, ja vaikka suurin osa taloista oli ehkä suomalaisen silmiin vähän ränsistyneitä, niin hirveän kaunista oli silti jotenkin joka paikassa. Ihmiset olivat tosi kivoja ja auttavaisia - vaikka englantia ei olisi puhuttukaan juuri ollenkaan, aina johonkin suuntaan saivat huidottua ja autettua eteenpäin (tai entistäkin pahempaan hukkaan... :D).
En ole ikinä ollut kaupungissa, jossa kissoja vain vilisee joka puolella! Tuolla niitä oli ihan hirveästi, ja kaikki olivat tosi suloisia ja ihmiset ruokkivat niitä. Tosin muroilla ja kekseillä noin niin kuin muun muassa... Oi voi kun oma kissa olisi ihana. :(
torstai 25. syyskuuta 2014
maailman kauneus piilee sen Surussa
Isoäidillä tuoksui vähän märältä koiralta, vanhuudelta. Puhuttiin pogromeista, Venäjän lastenkodeista, Ukrainasta, katolisesta kirkosta ja vähän Istanbulista. Isoäiti näytti kuvia niiden Mustanmeren risteilyltä, ja sanoi, että ajattelee aina, että tämä on varmaan sitten viimeinen matka.
Kävin eilen Ikeassa ja ostin kynttilöitä koko talven tarpeisiin. Viikon päästä lähdetään Istanbuliin ja Karla tulee Suomeen. Mulla on kainalossa kipeä patti ja en uskalla soittaa YTHS:lle.
Kävin eilen Ikeassa ja ostin kynttilöitä koko talven tarpeisiin. Viikon päästä lähdetään Istanbuliin ja Karla tulee Suomeen. Mulla on kainalossa kipeä patti ja en uskalla soittaa YTHS:lle.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
lauantai 13. syyskuuta 2014
älä koskaan katso sivuille, siellä on hirviöitä
Torstaina nauroin ääneen Kaisaniemessä kävellessäni ja joku pukumies katsoi pahasti, oli vain sellainen onnellisuusolo kun elämä on ihan kivaa ja yliopisto ihana. Onnellisuushetken jälkeisellä Raamattu ja kulttuuri -kurssilta teki mieli kiljua, kun kurssia pyörittävä matami hihitteli omille jutuilleen ja länkytti siitä, kuinka opiskelijat nyt ihan itse ottavat vastuuta tämmöisen oppimispäiväkirjan kirjoittamisen muodossa ja tässähän tämä suoritus nyt sitten kasautuu vallan lystikkäästi kun kirjoitatte näitä heränneitä ajatuksia ylös. (Ensimmäisen luennon herännyt ajatus: Voisivatko ihmiset pitää tyhmät kommenttinsa omana tietonaan?!?! Esimerkiksi jos puhutaan siitä, miten muinaisseemiläisessä maailmassa lasten ei ollut syytä häpäistä vanhempiaan kertomalla nähneensä heitä alasti, ei välttämättä tarvitse viitata ja kertoa, että ulkomaillahan lapset eivät sauno vanhempiensa kanssa. Vaikka tieto siis tosi yllättävä olikin.)
Maailma on jotenkin muutenkin tosi tyhmä just nyt. Tai siis ihmiset, meillä ja muualla. On pyykkikonekateutta ja seurakuntavaaleja ja sotia ja illat on pimeitä. Mutta sain pestyä pyykkiä ja oltua sankari-Riikka, että ehkä tämä tästä.
Tekisi mieli hakea töitä. Jostain sillai mielekkäästä paikasta. Tein R-kioskilla yhden kuuden ja puolen tunnin vuoron ja olin ihan että hohhoijaa ladattuani bussikortteihin kahden viikon kausia ja viiden euron arvoja puolen iltaa. (Muuan setä ilostutti iltaani kertomalla, että häneltä tippui lattialle viisisenttinen ja voisin halutessani käydä sen poimimassa tipiksi. Toivotin sedälle miellyttävää illanjatkoa huolellinen aspahymy kasvoillani. Ihmiset. <3) Jos saisin itseäni niskasta kiinni, voisin koettaa soitella alakouluihin että ottakee sijaistamaan, mutta enhän mä nyt uskalla kun siellä voi joku sanoa että soitit väärälle henkilölle tai että ei me mitään tommosia sijaisia oteta, hanki pätevyys urpo.
Onneksi on Istanbul, paras tekosyy olla laiska. Tai fiksu. Tai molempia.
Elämä on kaikesta huolimatta ihan kivaa.
Maailma on jotenkin muutenkin tosi tyhmä just nyt. Tai siis ihmiset, meillä ja muualla. On pyykkikonekateutta ja seurakuntavaaleja ja sotia ja illat on pimeitä. Mutta sain pestyä pyykkiä ja oltua sankari-Riikka, että ehkä tämä tästä.
Tekisi mieli hakea töitä. Jostain sillai mielekkäästä paikasta. Tein R-kioskilla yhden kuuden ja puolen tunnin vuoron ja olin ihan että hohhoijaa ladattuani bussikortteihin kahden viikon kausia ja viiden euron arvoja puolen iltaa. (Muuan setä ilostutti iltaani kertomalla, että häneltä tippui lattialle viisisenttinen ja voisin halutessani käydä sen poimimassa tipiksi. Toivotin sedälle miellyttävää illanjatkoa huolellinen aspahymy kasvoillani. Ihmiset. <3) Jos saisin itseäni niskasta kiinni, voisin koettaa soitella alakouluihin että ottakee sijaistamaan, mutta enhän mä nyt uskalla kun siellä voi joku sanoa että soitit väärälle henkilölle tai että ei me mitään tommosia sijaisia oteta, hanki pätevyys urpo.
Onneksi on Istanbul, paras tekosyy olla laiska. Tai fiksu. Tai molempia.
Elämä on kaikesta huolimatta ihan kivaa.
perjantai 22. elokuuta 2014
ehkä hänet on luotu lentämään
Enää kuusi työvuoroa jäljellä ?!?! Ihan kamalaa, vastahan mä aloitin tuolla ja olin ihan pihalla kaikesta ja nyt kun oon vihdoin viimein vähän oppinut myymään, kaikki loppuukin kuin seinään. Yhyhyy. Mun lempityökaveri jää sitä paitsi lomalle huomenna. :< Sellainen ihana kärttyisä tätiliini, jonka kanssa yhdessä aina epäillään asiakkaiden selityksiä siitä, kuinka tuote oli rikki jo ostettaessa ja kuinka tätä puhkikulunutta housua on käytetty ihan vain muutaman kerran ja mitään liikuntaa ei ole harrastettu.
Tapojeni mukaan unirytmi tuottaa ongelmia (ylläri). Kolmen tunnin yöunilla on helposti vähän hutera olo, ja kun yhtälöön liitetään tettiläisjolppi, joka ei halua esim. vastata puhelimeen koska ei tiedä missä tuotteet ovat (nii-in...) sekä pari hankalampaa asiakasta niin argh. Onneksi tänään tarjoiltu sokerikakku lievitti väsymystä, ja aina on päiväunien autuaallisuus. Yöllä voi sitten kuunnella naapurin pikku kultamuruliinin ulinaa tai vaihtoehtoisesti nähdä painajaisia, jossa murhaaja seisoo parvekkeella puukko kädessä, ja päivällä pohdiskella omaa suhdettaan rationalismiin, rationaalisuuteen sekä unennäköön. Onneksi en näe unia useammin.
Kaipaan lomaa ja toisaalta yliopistoa. Toisaalta olisi ihan kiva vain olla, maata, katsoa kattoa ja nukkua, toisaalta odotan jo ihan hirveästi että pääsee tekemään jotain sillai mielekästä. Että voi kokea että tää on nyt se mun juttu ja tätä mä haluan tehdä (as if). Toisaalta sitä tavallaan kaipaisi elämäänsä ehkä jotain vähän muuta.
Saahan sitä kaikenlaista kaivata.
Kipeästi kaipaan kuitenkin asuntoa. Meillä alkaa putkiremontti marraskuussa (omassa asunnossa helmikuussa mutta sähkö- ja vesikatkot eivät kauheasti inspiroi), ja Tuulia kämpän etsintä ei kiinnosta ilmeisesti lainkaan. Se on sen verran idealisti, että luultavasti osittain edelleen kuvittelee, että on ihan mahdollista majailla täällä putkiremontinkin aikaan, mutta rehellisesti sanottuna en edes oikein tiedä, mitä se ajattelee asiasta. Oon yrittänyt kysellä asiasta, ja vastaukset ovat olleet sen verran epämääräisiä, että en uskalla mitään ottaa sillai allekirjoitettuna - toisaalta en haluaisi painostaa ja nalkuttaa ja ulista koko ajan, mutta kun tää nyt oikeasti on aika iso asia, myös Tuulille, kunhan se vain tajuaisi sen... Tykkään tästä meidän asumisjärjestelystä siinä mielessä kovasti, että kummallakin on omaa rauhaa ja tilaa riittävästi, mutta toisaalta kaipaisin ehkä joskus sitä, että ei tarvitsisi koko ajan pelätä rikkovansa sitä toisen rauhaa esimerkiksi jääkaapilla käymällä, kun toinen tiskaa vieressä.
Tapojeni mukaan unirytmi tuottaa ongelmia (ylläri). Kolmen tunnin yöunilla on helposti vähän hutera olo, ja kun yhtälöön liitetään tettiläisjolppi, joka ei halua esim. vastata puhelimeen koska ei tiedä missä tuotteet ovat (nii-in...) sekä pari hankalampaa asiakasta niin argh. Onneksi tänään tarjoiltu sokerikakku lievitti väsymystä, ja aina on päiväunien autuaallisuus. Yöllä voi sitten kuunnella naapurin pikku kultamuruliinin ulinaa tai vaihtoehtoisesti nähdä painajaisia, jossa murhaaja seisoo parvekkeella puukko kädessä, ja päivällä pohdiskella omaa suhdettaan rationalismiin, rationaalisuuteen sekä unennäköön. Onneksi en näe unia useammin.
Kaipaan lomaa ja toisaalta yliopistoa. Toisaalta olisi ihan kiva vain olla, maata, katsoa kattoa ja nukkua, toisaalta odotan jo ihan hirveästi että pääsee tekemään jotain sillai mielekästä. Että voi kokea että tää on nyt se mun juttu ja tätä mä haluan tehdä (as if). Toisaalta sitä tavallaan kaipaisi elämäänsä ehkä jotain vähän muuta.
Saahan sitä kaikenlaista kaivata.
Kipeästi kaipaan kuitenkin asuntoa. Meillä alkaa putkiremontti marraskuussa (omassa asunnossa helmikuussa mutta sähkö- ja vesikatkot eivät kauheasti inspiroi), ja Tuulia kämpän etsintä ei kiinnosta ilmeisesti lainkaan. Se on sen verran idealisti, että luultavasti osittain edelleen kuvittelee, että on ihan mahdollista majailla täällä putkiremontinkin aikaan, mutta rehellisesti sanottuna en edes oikein tiedä, mitä se ajattelee asiasta. Oon yrittänyt kysellä asiasta, ja vastaukset ovat olleet sen verran epämääräisiä, että en uskalla mitään ottaa sillai allekirjoitettuna - toisaalta en haluaisi painostaa ja nalkuttaa ja ulista koko ajan, mutta kun tää nyt oikeasti on aika iso asia, myös Tuulille, kunhan se vain tajuaisi sen... Tykkään tästä meidän asumisjärjestelystä siinä mielessä kovasti, että kummallakin on omaa rauhaa ja tilaa riittävästi, mutta toisaalta kaipaisin ehkä joskus sitä, että ei tarvitsisi koko ajan pelätä rikkovansa sitä toisen rauhaa esimerkiksi jääkaapilla käymällä, kun toinen tiskaa vieressä.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
“Know thyself? If I knew myself, I'd run away.”
Toisin kuin ilmeisesti muilta teologian opiskelijoilta, multa ei koskaan kysytä, tuleeko musta pappi. Tiedä sitten, mistä tämä johtuu, kun ulkoisesti kuulemma kuitenkin annan "hyvän teologin vaikutelman" pitkine hameineni ja meikittömine naamoineni. Ehkä siitä että asun täällä paheen pesässä Helsingissä, jossa sekularisaatio elää ihan omaa elämäänsä? Tai siitä, että keskimäärin perhetutut ynnä muut, joiden kanssa asiasta päädyn keskustelmaan, ovat yleensä itsekin korkeakoulutettuja ja ymmärtävät sen, ettei teologian opiskelu automaattisesti tarkoita papiksi opiskelua? Jälkimmäistä vaihtoehtoa vastaan puhuu ainakin se, että yleensä ihmiset alkavat tilittää minulle kokemuksiaan kirkosta, kristinuskosta ja kristityistä, parhaassa tapauksessa kertoa omasta jumalasuhteestaan tai osallistumisistaan jonkin sortin huuhaa-seminaareihin. Aiheeseen on hyvin vaikea kommentoida mitään kovin ihmeellistä, yleensä päädyn vain hymyilemään, selittämään jotain ilmiöiden tarkastelusta nimenomaan tieteellisestä näkökulmasta ja kommentoimaan säätä. (Tosin eräs kaverini ehdotti, että tilitykseen tuumaisin, että "kuulostaa siltä, että on hyvät chanssit päästä taivaaseen". Se olisi tavallaan aika kiva, jos olisin yhtään vähemmän neuroottinen siitä, että mitenkä puolitutussa seurassa käyttäydytään.)
Kian rippijuhlissa en joutunut erityisemmin puhumaan opinnoistani, onneksi. Huomasin yllätyksekseni, että vaikka mulle noin niin kuin yleisesti ottaen on samantekevää, kuka uskoo mihinkin, kunhan uskoaan ei minulle tuputa, tuntui ehkä pikkuisen pahalta, että Kia suunnitteli jo osallistuvansa isoskoulutukseen ts. koki riparin niin omakseen, että haluaisi jatkossakin osallistua sen järjestämiseen. Toisaalta kertomukset ulkoläksyjen kuittaamisesta isosia lahjomalla taas puolestaan kertoivat siitä, ettei se kristinoppi ehkä kuitenkaan ollut se pääsyy siihen, että riparilla oli kivaa. Ehkä Kiassa on samanlaista järjestötantan vikaa kuin minussa?
Tuota kautta tuli puheeksi isän kanssa kesäteologius. Raukkaparka oli saarnaa kuunnellessaan keksinyt, että tämähän olisi Riikan oman alan työtä, jota voisi tehdä jo opiskeluaikana, ja kyseli sitten, olisiko mun kirkkoon kuulumattomuudestani huolimatta mahdollista työskennellä kesäteologina. Totesin aika ykskantaan, että ei: paitsi että seurakunnat vaativat kirkon jäsenyyden kaikilta työntekijöiltään, en voisi kuvitella vetäväni leiriä, jonka tavoitteena olisi 'vahvistaa nuorta uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan' ja kannustaa tätä 'elämään rukouksessa ja seurakuntayhteydessä'. Vertasin tätä tilanteeseen, jossa libertalisti-isäni menisi työskentelemään kesäpioneeriksi SPDL:lle ja joutuisi toiminnallaan allekirjoittamaan tietyt oman vakaumuksensa vastaiset arvot.
Olen toki jonkinasteinen opportunisti, esimerkiksi kirkosta erosin aikoinaan vasta sitten, kun totesin, että en saanut kesätöitä hautausmaalta tai seurakunnan kahvilasta. Puolustaudun sillä, että itselleen epäuskottavien arvojen ja/tai uskomusten välittäminen tuntuu minusta huomattavasti moraalittomammalta idealta kuin kahvin ja pullan kaupittelu kesänviettäjille. En allekirjoita esimerkiksi R-kioskin kaikkia arvoja ("meillä on hauskaa ja teemme tulosta" ... ?!? miten nämä liittyvät toisiinsa), mutta en koe tätä ongelmalliseksi, koska tupakkaa, raskaustestejä ja bussilippuja kaupitellessani en henkilökohtaisesti välitä asiakkaille minkäänlaisia arvoja. Opettajan työssä tulee varmasti sekä tietoisesti että tiedostamattaan välittäneeksi vaikka mitä omista moraalikäsityksistään, mutta lähtökohtana on vakaumuksen välittämisen sijasta kuitenkin aina vain uskonnon opettaminen.
Ei sillä että opettaminenkaan nyt varsinaisesti olisi sitä, mitä sillai haluaisin tehdä. Ei silläkään, että tietäisin mitä haluan. Olisi kiva vain opiskella onnellisesti elämänsä loppuun asti, mutta tehokas nykymaailma ei oikein katso sellaista hyvällä, vaikka elinikäisestä ja elämänlaajuisesta oppimisesta kaiken aikaa vouhottaakin. Sitä paitsi kaipa kaikkeen joskus kyllästyy, oppimiseenkin. Silti, olisi kiva olla sillai tosi fiksu ja tietää useammasta humanistisesta tieteestä vähän enemmän. Jos mulla olisi rajattomasti opiskeluaikaa, lukisin kaikkea kivaa ja jännää enkä miettisi, että koska tässä valmistuisi ja mihinköhän hittoon sitä oikein valmistuukaan. (Osasyynä onnettomille opiskelusuunnitelmilleni on edelleen se, että jaan tekemäni opinnot tutkintoon johtaviin pakollisiin suoritettaviin opintoihin ja omiin kivoihin mihinkään liittymättömiin opintoihin, ja kumpiakin edellämainittuja on yleensä täyden periodin verran...)
Enkä tiedä, osaanko edes oikeasti olla tarpeeksi huolissani työllistymisestä. On totta, että opiskelen kolmea toista opetettavaa ainetta ja opettajan pedagogisia huolimatta siitä, että en tiedä, haluanko opettajaksi, mutta toisaalta saan itseni jatkuvasti kiinni asenne ratkaisee ja kyllä töitä aina löytyy -ajattelusta. Eri asia sitten toki vain, että miten mielekkäitä töitä. En haluaisi olla ärräntäti loppuikääni, enkä edes keski-ikäiseksi asti.
Kai mun unelmatyö olisi vain jotain sellaista, jossa saisin antaa itsestäni 110% ja jossa voisin olla sillai hyvä. Että ihmisillä oikeasti olisi (tavalla tai toisella) sellainen olo, että mun luo on kiva tulla asioimaan ja että musta on apua niiden asioihin. Että työnteko olisi muutakin kuin mekaanista hymyilemistä ja päivää goddag oliko kanta-asiakaskorttia kuusi kahdeksankymmentä mukavaa päivänjatkoa -mantraa.
Ehkä sit Joskus. Kun oon muutenkin suuri, viisas, kaunis ja nukun joka yö kahdeksan tunnin yöunet.
Ehkä pitäisi vain kuunnella Kiaa ja mennä rikkaisiin naimisiin, "kun teologit saa niin huonoa palkkaa". Hyvä idea, paitsi että tällai itsellisenä naisena ehkä mieluummin hyppäisin sillalta alas...
mutta kaikkea voi aina epätoivon hetkillä harkita! Myös sielunsa myymistä.
Kian rippijuhlissa en joutunut erityisemmin puhumaan opinnoistani, onneksi. Huomasin yllätyksekseni, että vaikka mulle noin niin kuin yleisesti ottaen on samantekevää, kuka uskoo mihinkin, kunhan uskoaan ei minulle tuputa, tuntui ehkä pikkuisen pahalta, että Kia suunnitteli jo osallistuvansa isoskoulutukseen ts. koki riparin niin omakseen, että haluaisi jatkossakin osallistua sen järjestämiseen. Toisaalta kertomukset ulkoläksyjen kuittaamisesta isosia lahjomalla taas puolestaan kertoivat siitä, ettei se kristinoppi ehkä kuitenkaan ollut se pääsyy siihen, että riparilla oli kivaa. Ehkä Kiassa on samanlaista järjestötantan vikaa kuin minussa?
Tuota kautta tuli puheeksi isän kanssa kesäteologius. Raukkaparka oli saarnaa kuunnellessaan keksinyt, että tämähän olisi Riikan oman alan työtä, jota voisi tehdä jo opiskeluaikana, ja kyseli sitten, olisiko mun kirkkoon kuulumattomuudestani huolimatta mahdollista työskennellä kesäteologina. Totesin aika ykskantaan, että ei: paitsi että seurakunnat vaativat kirkon jäsenyyden kaikilta työntekijöiltään, en voisi kuvitella vetäväni leiriä, jonka tavoitteena olisi 'vahvistaa nuorta uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan' ja kannustaa tätä 'elämään rukouksessa ja seurakuntayhteydessä'. Vertasin tätä tilanteeseen, jossa libertalisti-isäni menisi työskentelemään kesäpioneeriksi SPDL:lle ja joutuisi toiminnallaan allekirjoittamaan tietyt oman vakaumuksensa vastaiset arvot.
Olen toki jonkinasteinen opportunisti, esimerkiksi kirkosta erosin aikoinaan vasta sitten, kun totesin, että en saanut kesätöitä hautausmaalta tai seurakunnan kahvilasta. Puolustaudun sillä, että itselleen epäuskottavien arvojen ja/tai uskomusten välittäminen tuntuu minusta huomattavasti moraalittomammalta idealta kuin kahvin ja pullan kaupittelu kesänviettäjille. En allekirjoita esimerkiksi R-kioskin kaikkia arvoja ("meillä on hauskaa ja teemme tulosta" ... ?!? miten nämä liittyvät toisiinsa), mutta en koe tätä ongelmalliseksi, koska tupakkaa, raskaustestejä ja bussilippuja kaupitellessani en henkilökohtaisesti välitä asiakkaille minkäänlaisia arvoja. Opettajan työssä tulee varmasti sekä tietoisesti että tiedostamattaan välittäneeksi vaikka mitä omista moraalikäsityksistään, mutta lähtökohtana on vakaumuksen välittämisen sijasta kuitenkin aina vain uskonnon opettaminen.
Ei sillä että opettaminenkaan nyt varsinaisesti olisi sitä, mitä sillai haluaisin tehdä. Ei silläkään, että tietäisin mitä haluan. Olisi kiva vain opiskella onnellisesti elämänsä loppuun asti, mutta tehokas nykymaailma ei oikein katso sellaista hyvällä, vaikka elinikäisestä ja elämänlaajuisesta oppimisesta kaiken aikaa vouhottaakin. Sitä paitsi kaipa kaikkeen joskus kyllästyy, oppimiseenkin. Silti, olisi kiva olla sillai tosi fiksu ja tietää useammasta humanistisesta tieteestä vähän enemmän. Jos mulla olisi rajattomasti opiskeluaikaa, lukisin kaikkea kivaa ja jännää enkä miettisi, että koska tässä valmistuisi ja mihinköhän hittoon sitä oikein valmistuukaan. (Osasyynä onnettomille opiskelusuunnitelmilleni on edelleen se, että jaan tekemäni opinnot tutkintoon johtaviin pakollisiin suoritettaviin opintoihin ja omiin kivoihin mihinkään liittymättömiin opintoihin, ja kumpiakin edellämainittuja on yleensä täyden periodin verran...)
Enkä tiedä, osaanko edes oikeasti olla tarpeeksi huolissani työllistymisestä. On totta, että opiskelen kolmea toista opetettavaa ainetta ja opettajan pedagogisia huolimatta siitä, että en tiedä, haluanko opettajaksi, mutta toisaalta saan itseni jatkuvasti kiinni asenne ratkaisee ja kyllä töitä aina löytyy -ajattelusta. Eri asia sitten toki vain, että miten mielekkäitä töitä. En haluaisi olla ärräntäti loppuikääni, enkä edes keski-ikäiseksi asti.
Kai mun unelmatyö olisi vain jotain sellaista, jossa saisin antaa itsestäni 110% ja jossa voisin olla sillai hyvä. Että ihmisillä oikeasti olisi (tavalla tai toisella) sellainen olo, että mun luo on kiva tulla asioimaan ja että musta on apua niiden asioihin. Että työnteko olisi muutakin kuin mekaanista hymyilemistä ja päivää goddag oliko kanta-asiakaskorttia kuusi kahdeksankymmentä mukavaa päivänjatkoa -mantraa.
Ehkä sit Joskus. Kun oon muutenkin suuri, viisas, kaunis ja nukun joka yö kahdeksan tunnin yöunet.
Ehkä pitäisi vain kuunnella Kiaa ja mennä rikkaisiin naimisiin, "kun teologit saa niin huonoa palkkaa". Hyvä idea, paitsi että tällai itsellisenä naisena ehkä mieluummin hyppäisin sillalta alas...
mutta kaikkea voi aina epätoivon hetkillä harkita! Myös sielunsa myymistä.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
and suggest they be grateful
Töissä on edelleen kivaa. Kuuden päivän työputken jälkeen olin vähän väsynyt, mutta sitten tajusin, ettei siihen ole mitään syytä. Sitten kun olen iso, fiksu, kaunis ja nukun joka yö kahdeksan tunnin yöunet, teen luultavasti paljon pidempiä päiviä ja enemmän töitä ja tuskin mun elämä silloinkaan ihan kamalaa on. Rationalisoinnin ohella päärynäntuoksuinen suihkusaippua ja puhtaat pesuaineelta tuoksuvat lakanat auttoivat nostamaan mielialaa, ja niinpä tänään taas keikuin kahdeksan tuntia R-kioskin tätinä, vaikka piti olla vapaapäivä. Huomenna on, silloin pesen pyykkiä Lehtisaaressa. (Jes. :D)
Iltapuhteikseni pohdiskelin sellaista, etten ole koskaan osallistunut nuorteniltaan. (Rippikoulupassiin vaadittavat kolme nuorteniltaa suoritin eräässä länsihelsinkiläisessä pikkuseurakunnassa, jossa söpö nuorisotyöntekijä soitti kitaralla virren tai pari ja päästi minut ja kaverini rastin kanssa kotiin. Mielestäni varsin kohtuullista verrattuna silloisen kotiseurakuntani toimintamalliin: kahden tunnin teemallinen keskustelutuokio, joka päättyi puolen tunnin iltahartauteen. Henrik erehtyi paikalle vuotta myöhemmin, kuulemma tapahtumassa oli muun muassa kielletty evoluutio.* Suosittelin lämpimästi kitaransoittoiltamia, ja niin vain myös veljeni kavereineen pääsivät ripille.
Nuortenillat ovat kai osa sitä nuorten aikuisten kirkostaeroamisaaltoa, joka alkaa rippikoulun jälkeen ja kiihtyy entisestään nuorten päästyä kahdeksantoista vuoden kypsään ja päätösvaltaiseen ikään. Jos seurakunta on yhteisö, jonka nuorisotyöntekijä kirjoittaa kommentiksi Facebook-statuksiin että "siukkuja!!" ja sen tarjoamaa ohjelmaa markkinoidaan esimerkiksi seuraavasti "Tänään on nimittäin Vahermasaaressa meininkiä! Paikalla siis ainakin minä, tietenkin Mirkku, aina meidän kanssa oleva iso J, sekä toivottavasti myös sinä!" tai seuraavasti "Hei mä aattelin huomenna mennä kuuden maissa raamikseen Kellariin, tuu säki; mä oon parkissa ihan ekaa kertaa ja mähän oisin ihan pihalla, jos oisin yksin. Ihmetellään Korinttolaiskirjeen kolmatta lukua ja ehkä kuudettakin, jos ollaan oikein innostuneita", en oikeasti oikein kauheasti ihmettele, että myös ne ihmiset, joiden mielestä riparilla oli ihan kivaa ja Jumalan kieltäminen ei nyt sillai varsinaisesti ole omassa ajattelussa tullut vastaan, saattavat todeta, että tää ei ole nyt ihan ehkä mun juttu**. Epäilen, ettei kesä(t/g)eologikaan hakeutuisi töihin, jos sinne haettaisiin ilmoituksella, joka puhuttelisi ehkä noin kolmevuotiasta. Vaikka lopulta porukka on kai aika epätoivoista työnhaun suhteen, että ehkei tämän varaan kannata laskea...
*Samaisen seurakunnan isoskoulutuksessa on kuulemma viime vuosina perehdytty Vanhaan testamenttiin, muun muassa siihen, mikä kala Joonan muinoin nielaisi vatsaansa. Tästä seurakunnan nuorisotyöntekijä (sama tyyppi, joka pääsiäisen aikaan esitti Ristin tie -näytelmän näytellen kaikki näytelmän roolit) oli onnistunut saamaan aikaiseksi reilun puolen tunnin mittaisen esitelmän.
** Takaisinhan voi liittyä sitten, kun on niin vanha, että tarvitsee raamattupiirin, sururyhmän ja sukanneulomisverkoston, mutta koska nuorena kukin meistä tuntee itsensä kuolemattomaksi, ei sellaisia vielä tarvitse miettiä kuten käytännöllisen teologian perusopinnoissa opimme.
...
Ei siis väsytä yhtään. Eikä vituta. Ei teologia, ei rippikoulu, ei Suomen puolustusvoimat. :D
Iltapuhteikseni pohdiskelin sellaista, etten ole koskaan osallistunut nuorteniltaan. (Rippikoulupassiin vaadittavat kolme nuorteniltaa suoritin eräässä länsihelsinkiläisessä pikkuseurakunnassa, jossa söpö nuorisotyöntekijä soitti kitaralla virren tai pari ja päästi minut ja kaverini rastin kanssa kotiin. Mielestäni varsin kohtuullista verrattuna silloisen kotiseurakuntani toimintamalliin: kahden tunnin teemallinen keskustelutuokio, joka päättyi puolen tunnin iltahartauteen. Henrik erehtyi paikalle vuotta myöhemmin, kuulemma tapahtumassa oli muun muassa kielletty evoluutio.* Suosittelin lämpimästi kitaransoittoiltamia, ja niin vain myös veljeni kavereineen pääsivät ripille.
Nuortenillat ovat kai osa sitä nuorten aikuisten kirkostaeroamisaaltoa, joka alkaa rippikoulun jälkeen ja kiihtyy entisestään nuorten päästyä kahdeksantoista vuoden kypsään ja päätösvaltaiseen ikään. Jos seurakunta on yhteisö, jonka nuorisotyöntekijä kirjoittaa kommentiksi Facebook-statuksiin että "siukkuja!!" ja sen tarjoamaa ohjelmaa markkinoidaan esimerkiksi seuraavasti "Tänään on nimittäin Vahermasaaressa meininkiä! Paikalla siis ainakin minä, tietenkin Mirkku, aina meidän kanssa oleva iso J, sekä toivottavasti myös sinä!" tai seuraavasti "Hei mä aattelin huomenna mennä kuuden maissa raamikseen Kellariin, tuu säki; mä oon parkissa ihan ekaa kertaa ja mähän oisin ihan pihalla, jos oisin yksin. Ihmetellään Korinttolaiskirjeen kolmatta lukua ja ehkä kuudettakin, jos ollaan oikein innostuneita", en oikeasti oikein kauheasti ihmettele, että myös ne ihmiset, joiden mielestä riparilla oli ihan kivaa ja Jumalan kieltäminen ei nyt sillai varsinaisesti ole omassa ajattelussa tullut vastaan, saattavat todeta, että tää ei ole nyt ihan ehkä mun juttu**. Epäilen, ettei kesä(t/g)eologikaan hakeutuisi töihin, jos sinne haettaisiin ilmoituksella, joka puhuttelisi ehkä noin kolmevuotiasta. Vaikka lopulta porukka on kai aika epätoivoista työnhaun suhteen, että ehkei tämän varaan kannata laskea...
*Samaisen seurakunnan isoskoulutuksessa on kuulemma viime vuosina perehdytty Vanhaan testamenttiin, muun muassa siihen, mikä kala Joonan muinoin nielaisi vatsaansa. Tästä seurakunnan nuorisotyöntekijä (sama tyyppi, joka pääsiäisen aikaan esitti Ristin tie -näytelmän näytellen kaikki näytelmän roolit) oli onnistunut saamaan aikaiseksi reilun puolen tunnin mittaisen esitelmän.
** Takaisinhan voi liittyä sitten, kun on niin vanha, että tarvitsee raamattupiirin, sururyhmän ja sukanneulomisverkoston, mutta koska nuorena kukin meistä tuntee itsensä kuolemattomaksi, ei sellaisia vielä tarvitse miettiä kuten käytännöllisen teologian perusopinnoissa opimme.
...
Ei siis väsytä yhtään. Eikä vituta. Ei teologia, ei rippikoulu, ei Suomen puolustusvoimat. :D
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
fake happiness beats genuine misery
Kesäkuulumisia:
- Varattiin lennot Istanbuliin ja valittiin kiva (ja kallis...) hotelli Osmanbeystä. Tajuttiin pari päivää matkojen varaamisen jälkeen, että Eid al-Adha on samaan aikaan kuin matkaillaan, mutta ei kai se haittaa. Turkkihan on sekulaari valtio ja jos ei ole, niin päästäänpähän näkemään läheltä uskonnollinen juhla, jota ei muuten tulisi kauheasti nähtyä. Odotan mielenkiinnolla etenkin karitsan teurastusta.
- Olin viime viikonloppuna Protu-miitissä Vihdissä. Onnistuin eksymään matkalla leiripaikalle niin pahasti, että random ohiajaja poimi minut kyytiinsä ja kuljetti paikalle. Valvottiin koko yö nuotion ääressä, kunnes 5:30 möngin ulos makuupussista pesemään saunan ja sitten matkaamaan Helsinkiin kohti työpäivää ja sitä edeltäneitä tehotorkkuja. Viikkailu ja aspahymyily sujui kahden ja puolen tunnin päivänokosilla erinomaisen mukavasti, mikä kertonee paitsi siitä, että näyttelijänlahjani ovat oikeasti parantuneet huomattavasti, myös siitä, että mun on turha enää puhua mistään unirytmin kääntämisestä, koska unirytmiä ei ole. Se on oikeastaan aika kivaa.
- Oon viihtynyt töissä ja toivon, että saisin syksyllä jatkaa tuolla osa-aikaisena. Tai ainakin olla samassa paikassa ensi kesänä. Päivät menevät ihanan nopeasti ja joka päivä tapahtuu jotain vähän erilaista, vaikka vieläkin ahdistelen vähän siitä, etten ole vielä niin hyvä työssäni kuin mitä haluaisin olla.
- EK254-kurssi (eli Raamatun tulkinta ja vaikutus -kurssi) pitää sisällään löperöä, huonosti kirjoitettua vapautuksen teologiaa sekä yhden ihan mielenkiintoiselta vaikuttavan sisällissota-kirjan. Olen ihan suunnattoman innoissani tämän tenttimisestä.
- Sain psykologian sivuaineoikeuden ja huomaan, kuinka opettaminen kiinnostaa mua koko ajan vain vähemmän ja vähemmän. Toisaalta en tiedä, mitä muutakaan tekisin.
- Henrik menee maanantaina inttiin ja mun mielestä se on vain niin väärin.
- Oon lihonut niin paljon että ällöttää. Mulla on viimekesäisiä mekkoja, jotka eivät enää mene mulle päälle, ja mun kädet näyttää ihan kahdelta makkaralta. Tuntuu väärältä ja epäkiitolliselta valittaa tästä, kun Kialla on anoreksia, mutta ihan oikeasti mun täytyy nyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Ihan aikuisten oikeasti.
- Saatanan putkiremontti alkaa helmikuun lopussa ja kestää pitkälle syksyyn. Meidän asunto on asumiskelvoton kesäkuuhun saakka, ja sen jälkeen poraus, kilkatus ja kalkatus jatkuvat naapurissa. Alun perin oltiin suunniteltu, että asutaan tässä myös putkiremontin jälkeen, mutta tällä hetkellä oon kyllä itse vähän sitä mieltä, että jos jostain päin Käpylää löytyisi joku kiva kaksio johon muuttaa, voisin ehkä koettaa hillitä muutosvastaisuuttani sen verran, että raahaisin luuni sinne.
- Elämä on kaikesta huolimatta ihan kivaa. Helsinki on kiva kaupunki kesällä ja asioilla on tapana järjestyä, kun ne järjestää. Valvottuaan mielellään muutaman yön vatvomassa niitä asioita ensin.
- Varattiin lennot Istanbuliin ja valittiin kiva (ja kallis...) hotelli Osmanbeystä. Tajuttiin pari päivää matkojen varaamisen jälkeen, että Eid al-Adha on samaan aikaan kuin matkaillaan, mutta ei kai se haittaa. Turkkihan on sekulaari valtio ja jos ei ole, niin päästäänpähän näkemään läheltä uskonnollinen juhla, jota ei muuten tulisi kauheasti nähtyä. Odotan mielenkiinnolla etenkin karitsan teurastusta.
- Olin viime viikonloppuna Protu-miitissä Vihdissä. Onnistuin eksymään matkalla leiripaikalle niin pahasti, että random ohiajaja poimi minut kyytiinsä ja kuljetti paikalle. Valvottiin koko yö nuotion ääressä, kunnes 5:30 möngin ulos makuupussista pesemään saunan ja sitten matkaamaan Helsinkiin kohti työpäivää ja sitä edeltäneitä tehotorkkuja. Viikkailu ja aspahymyily sujui kahden ja puolen tunnin päivänokosilla erinomaisen mukavasti, mikä kertonee paitsi siitä, että näyttelijänlahjani ovat oikeasti parantuneet huomattavasti, myös siitä, että mun on turha enää puhua mistään unirytmin kääntämisestä, koska unirytmiä ei ole. Se on oikeastaan aika kivaa.
- Oon viihtynyt töissä ja toivon, että saisin syksyllä jatkaa tuolla osa-aikaisena. Tai ainakin olla samassa paikassa ensi kesänä. Päivät menevät ihanan nopeasti ja joka päivä tapahtuu jotain vähän erilaista, vaikka vieläkin ahdistelen vähän siitä, etten ole vielä niin hyvä työssäni kuin mitä haluaisin olla.
- EK254-kurssi (eli Raamatun tulkinta ja vaikutus -kurssi) pitää sisällään löperöä, huonosti kirjoitettua vapautuksen teologiaa sekä yhden ihan mielenkiintoiselta vaikuttavan sisällissota-kirjan. Olen ihan suunnattoman innoissani tämän tenttimisestä.
- Sain psykologian sivuaineoikeuden ja huomaan, kuinka opettaminen kiinnostaa mua koko ajan vain vähemmän ja vähemmän. Toisaalta en tiedä, mitä muutakaan tekisin.
- Henrik menee maanantaina inttiin ja mun mielestä se on vain niin väärin.
- Oon lihonut niin paljon että ällöttää. Mulla on viimekesäisiä mekkoja, jotka eivät enää mene mulle päälle, ja mun kädet näyttää ihan kahdelta makkaralta. Tuntuu väärältä ja epäkiitolliselta valittaa tästä, kun Kialla on anoreksia, mutta ihan oikeasti mun täytyy nyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Ihan aikuisten oikeasti.
- Saatanan putkiremontti alkaa helmikuun lopussa ja kestää pitkälle syksyyn. Meidän asunto on asumiskelvoton kesäkuuhun saakka, ja sen jälkeen poraus, kilkatus ja kalkatus jatkuvat naapurissa. Alun perin oltiin suunniteltu, että asutaan tässä myös putkiremontin jälkeen, mutta tällä hetkellä oon kyllä itse vähän sitä mieltä, että jos jostain päin Käpylää löytyisi joku kiva kaksio johon muuttaa, voisin ehkä koettaa hillitä muutosvastaisuuttani sen verran, että raahaisin luuni sinne.
- Elämä on kaikesta huolimatta ihan kivaa. Helsinki on kiva kaupunki kesällä ja asioilla on tapana järjestyä, kun ne järjestää. Valvottuaan mielellään muutaman yön vatvomassa niitä asioita ensin.
maanantai 9. kesäkuuta 2014
mä vien sut rannalle / ja iltauinnille
Protu oli, Protu meni. Oli kivempaa kuin odotin, mutta vähemmän sillai ikimuistoinen kokemus kuin odotin. Keskustelunvedot sujuivat rutiinilla, mäkätykset anteeksipyydellen kuten aina, ja lopulta ei oikeastaan edes väsyttänyt ihan hirveästi. Puolensa sillä, että tiimissä on kuuden sijasta seitsemän henkeä.
Itselle muistiin laitettavia asioita:
- emännän voitelu pakastinta kantamalla
- rippileirille eksynyt leiriläinen
- "Saanks mä ottaa vielä toisen palan leipää?"
- "Tutustumisleikkikriittinen istuu syrjässä ja katselee diashow'ta tabletilta."
- paskat kronikat
- ikkunastalkkaukset
- lasin särkyminen pilkkopimeässä keittiössä
- leiripaikan kellari
- "ener... niinku kaljaa"
- undulaattileikki päällä seisten
- spontaani vaatteet päällä uiminen kesken suursiivouksen
- "Se sai kympin ja mun kaveri meni vetämään sitä turpaan."
- venesataman muijat
- väkisin annettu HPV-rokote
- Afrikka-kortti
- "Emmätiiä."
- Leiriläisten pakomatkat leiripaikalta
- Tiimiläisten pakomatkat leiripaikalta
- nurmijärveläiset mopopojat
- Leif <3
- "Mökkiläiset eivät itse asiassa saisi käyttää näitä vessoja leiriaikoina." "Käsipaperi on loppu."
- "Täti ei ohjeista, täti ei jaksa enää valistaa."
- "Mä tykkään pelata näiden tilastojen kanssa."
- "Ja sit se koetti myydä mulle jonkun hiiren."
- "Naisen sosiaaliturvatunnuksen viimeinen numero on parillinen." "Mitä, mun on pariton?!"
- "Se luuli löytäneensä mun selästä jonkun jumikohdan ja sitten se alkoi rynkyttää."
- "Ohjaaja voi kanssa siivota lautasensa pöydältä."
- "Ja sit ne kysy meiltä että ollaanks me kännissä."
- yöavautumiset
- mäkätykset mitä omituisimmista aiheista, mm. jäätelönostosta, pesutilojen käytöstä ja vessan vetämisestä
- kiero-Amuka
- hyvä apari Mia
- "Pitääkö joka ruokaan laittaa sipulia?"
Itselle muistiin laitettavia asioita:
- emännän voitelu pakastinta kantamalla
- rippileirille eksynyt leiriläinen
- "Saanks mä ottaa vielä toisen palan leipää?"
- "Tutustumisleikkikriittinen istuu syrjässä ja katselee diashow'ta tabletilta."
- paskat kronikat
- ikkunastalkkaukset
- lasin särkyminen pilkkopimeässä keittiössä
- leiripaikan kellari
- "ener... niinku kaljaa"
- undulaattileikki päällä seisten
- spontaani vaatteet päällä uiminen kesken suursiivouksen
- "Se sai kympin ja mun kaveri meni vetämään sitä turpaan."
- venesataman muijat
- väkisin annettu HPV-rokote
- Afrikka-kortti
- "Emmätiiä."
- Leiriläisten pakomatkat leiripaikalta
- Tiimiläisten pakomatkat leiripaikalta
- nurmijärveläiset mopopojat
- Leif <3
- "Mökkiläiset eivät itse asiassa saisi käyttää näitä vessoja leiriaikoina." "Käsipaperi on loppu."
- "Täti ei ohjeista, täti ei jaksa enää valistaa."
- "Mä tykkään pelata näiden tilastojen kanssa."
- "Ja sit se koetti myydä mulle jonkun hiiren."
- "Naisen sosiaaliturvatunnuksen viimeinen numero on parillinen." "Mitä, mun on pariton?!"
- "Se luuli löytäneensä mun selästä jonkun jumikohdan ja sitten se alkoi rynkyttää."
- "Ohjaaja voi kanssa siivota lautasensa pöydältä."
- "Ja sit ne kysy meiltä että ollaanks me kännissä."
- yöavautumiset
- mäkätykset mitä omituisimmista aiheista, mm. jäätelönostosta, pesutilojen käytöstä ja vessan vetämisestä
- kiero-Amuka
- hyvä apari Mia
- "Pitääkö joka ruokaan laittaa sipulia?"
tiistai 27. toukokuuta 2014
"Palautetaan mieliin... numero. Tule tänne itse katsomaan."
Kesäloma alkoi kuukausi sitten. Olen maannut kotona ja sään salliessa välillä myös ulkona, katsonut Lord of the Ringsin pidennetyt versiot ja lukenut kaikenlaista hömppää. On ollut ihan ihanaa, kun ei ole tarvinnut sillai varsinaisesti tehdä mitään. Mitä nyt vähän fundeerata Protu-suunnitelmia ja stressata siitä, ettei kesätyöpaikasta ole vieläkään kuulunut mun työvuoroja... Olisi ihan kiva tietää, kuinka monen päivän protudarra mulle suodaan. Mun tuurilla ei kovin monen. x)
Ennen Protua oon nää kolme päivää tekemässä keikkaa erään yksityispankin aulapalvelussa. Työasuun kuuluu kauluspaita ja jakku, ja oon tietenkin ihan kauhuissani. En mä osaa pitää sellaisia vaatteita, mulle tulee jotenkin typerä olo. Semmoinen pikkutyttö pukeutuu aikuisten vaatteisiin ja koettaa vaikuttaa pankki-ihmiseltä vaikkei oo -olo. Huomaan myös, että en oikeasti viihdy tuollaisessa hommassa, jossa saattaa mennä puolikin tuntia vain hengailuun, kun mitään ei tapahdu. Hyvällä lykyllä tylsyyden keskeyttää asiakas, jolle tokaistaan että päiväägoddag, olitteko tulossa tapaamaan tätä ja tätä, olkaa hyvä ja istukaa odottamaan niin kerron että olette saapunut, ja sitten taas palataan siihen tylsyyteen. Käytettävät nettisivutkin on blokattu tarkemmin kuin Kelassa.
Vaalilautakunnassa sen sijaan tapahtui, ja tällä kertaa selvittiin ilman sen suurempia sisäisiä draamoja. Puheenjohtaja tiesi juoruta, että mun viimekertaisen lautakunnan VPJ ei tänä vuonna kehdannut ilmaantua lautakuntailemaan ollenkaan, ja olen kyllä ihan hyvilläni asiasta. Äänestäjät olivat söpöjä - mieleen jäi ainakin mummo, joka vaati vaaliavustajaa valitsemaan itselleen ehdokkaan ja puolueen, sekä ruotsalainen mies, jonka kansalaisuutta ja äänestysoikeutta pääsin selvittelemään sujuvalla ruotsillani. Sekä lukuisat vanhemmat, jotka ottivat lapsensa mukaan harjoittelemaan kansalaisvelvollisuuksien suorittamista.
Luin kotiin tullessani jotain suomi24.fi-spekulaatioita siitä, miten ääntenlaskijoiden on Tosi Helppo huijata ääntenlaskussa. Koska siellä on vain oman puolueen etua ajavia puolueaktiiveja. Hyvänä esimerkkinä esim. minä, joka en ole äänestänyt edustamaani puoluetta kummissakaan vaaleissa... :D En tiedä, olenko ihan typerä blondi, mutta mun on vaikea uskoa, että noin tarkan äänimäärän seuraamisen ja kaikkien uudelleenlaskennan uudelleenlaskemisen tarkistamisten jälkeen ovelampikaan kaveri pystyisi ihan kauhean pahasti huijaamaan. Mutta ehkä en ole vain tarpeeksi ovela, ja suomi24:ssahan on tunnetusti tosi fiksua porukkaa.
Ennen Protua oon nää kolme päivää tekemässä keikkaa erään yksityispankin aulapalvelussa. Työasuun kuuluu kauluspaita ja jakku, ja oon tietenkin ihan kauhuissani. En mä osaa pitää sellaisia vaatteita, mulle tulee jotenkin typerä olo. Semmoinen pikkutyttö pukeutuu aikuisten vaatteisiin ja koettaa vaikuttaa pankki-ihmiseltä vaikkei oo -olo. Huomaan myös, että en oikeasti viihdy tuollaisessa hommassa, jossa saattaa mennä puolikin tuntia vain hengailuun, kun mitään ei tapahdu. Hyvällä lykyllä tylsyyden keskeyttää asiakas, jolle tokaistaan että päiväägoddag, olitteko tulossa tapaamaan tätä ja tätä, olkaa hyvä ja istukaa odottamaan niin kerron että olette saapunut, ja sitten taas palataan siihen tylsyyteen. Käytettävät nettisivutkin on blokattu tarkemmin kuin Kelassa.
Vaalilautakunnassa sen sijaan tapahtui, ja tällä kertaa selvittiin ilman sen suurempia sisäisiä draamoja. Puheenjohtaja tiesi juoruta, että mun viimekertaisen lautakunnan VPJ ei tänä vuonna kehdannut ilmaantua lautakuntailemaan ollenkaan, ja olen kyllä ihan hyvilläni asiasta. Äänestäjät olivat söpöjä - mieleen jäi ainakin mummo, joka vaati vaaliavustajaa valitsemaan itselleen ehdokkaan ja puolueen, sekä ruotsalainen mies, jonka kansalaisuutta ja äänestysoikeutta pääsin selvittelemään sujuvalla ruotsillani. Sekä lukuisat vanhemmat, jotka ottivat lapsensa mukaan harjoittelemaan kansalaisvelvollisuuksien suorittamista.
Luin kotiin tullessani jotain suomi24.fi-spekulaatioita siitä, miten ääntenlaskijoiden on Tosi Helppo huijata ääntenlaskussa. Koska siellä on vain oman puolueen etua ajavia puolueaktiiveja. Hyvänä esimerkkinä esim. minä, joka en ole äänestänyt edustamaani puoluetta kummissakaan vaaleissa... :D En tiedä, olenko ihan typerä blondi, mutta mun on vaikea uskoa, että noin tarkan äänimäärän seuraamisen ja kaikkien uudelleenlaskennan uudelleenlaskemisen tarkistamisten jälkeen ovelampikaan kaveri pystyisi ihan kauhean pahasti huijaamaan. Mutta ehkä en ole vain tarpeeksi ovela, ja suomi24:ssahan on tunnetusti tosi fiksua porukkaa.
perjantai 16. toukokuuta 2014
torstai 15. toukokuuta 2014
Suomi on isänmaa / me juhlitaan / me voitetaan
(Otsikko ei siis tosiaankaan kuvaa mitään tämän hetken suosikkikappalettani. Se on vain kappale, joka on soinut päässäni nyt aika hirvittömän pitkään, kiitos jääkiekon MM(?)-kisojen ja Spotifyn hurmaavien mainosten. Mielestäni on eettisesti epäilyttävää ja moraalisesti moitittavaa laittaa lapset laulamaan moista patrioottista renkutusta.)
Kesän tulo näkyy siinä, että aurinko ehtii nousta ennen nukkumaanmenoani. Tässä on nyt yönä muutamana joutunut ripustamaan päiväpeiton ikkunaan, että saisi pari silmällistä unta. x) Reippaana ja itsellisenä neitosena soitin Henrikille että tulee kyöräämään mut Ikeaan, niin että sain sitten verhot. Itse asiassa kahdet, niin että joudun vielä marssimaan takaisin ja palauttamaan toiset. Odotan vielä aamuun että saan nuo sovitettua auringonpaisteessa (... tai edes päivänvalossa, tuskin täällä mikään aurinko paistaa), mutta eivätköhän ne ihan kivat ole. :3
Enää reilut kaksi viikkoa Protuun. Ohjelmia ei ole valmisteltu oikeastaan kauheasti yhtään, vaikka päivärungot alkavat olla selvillä - ehkä me ehditään ihan hyvin. Tiimin tapaaminenkin vähän huojensi huolta siitä, että mitä tästä oikein tulee - appareista 4/5 vaikuttaa varsin päteviltä, ja se yksi hosulikin on sillai ihanan innostunut; ohjaajapari taas epäilyttää edelleenkin. Luultavasti tunne on molemminpuoleinen, koska hän valitteli minulle, että hänen aikaisemmissa tiimeissä toinen ohjaaja on ollut aina punatukkainen ja liberaali. :D
Kesän tulo näkyy siinä, että aurinko ehtii nousta ennen nukkumaanmenoani. Tässä on nyt yönä muutamana joutunut ripustamaan päiväpeiton ikkunaan, että saisi pari silmällistä unta. x) Reippaana ja itsellisenä neitosena soitin Henrikille että tulee kyöräämään mut Ikeaan, niin että sain sitten verhot. Itse asiassa kahdet, niin että joudun vielä marssimaan takaisin ja palauttamaan toiset. Odotan vielä aamuun että saan nuo sovitettua auringonpaisteessa (... tai edes päivänvalossa, tuskin täällä mikään aurinko paistaa), mutta eivätköhän ne ihan kivat ole. :3
Enää reilut kaksi viikkoa Protuun. Ohjelmia ei ole valmisteltu oikeastaan kauheasti yhtään, vaikka päivärungot alkavat olla selvillä - ehkä me ehditään ihan hyvin. Tiimin tapaaminenkin vähän huojensi huolta siitä, että mitä tästä oikein tulee - appareista 4/5 vaikuttaa varsin päteviltä, ja se yksi hosulikin on sillai ihanan innostunut; ohjaajapari taas epäilyttää edelleenkin. Luultavasti tunne on molemminpuoleinen, koska hän valitteli minulle, että hänen aikaisemmissa tiimeissä toinen ohjaaja on ollut aina punatukkainen ja liberaali. :D
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Kevät tulee, se on ihanaa. Oltiin eilen perheen kanssa Porvoossa ja syötiin ulkonaulkona, illalla matkailin Kumpulaan noutamaan nettihuutokaupasta ostamaani mummopyörää. Tänään pyöräilin Pasilaan ostamaan sima-aineksia ilman takkia. Sain parvekekukille korit, joita en osaa asentaa parvekekaiteeseemme. Ulkona on valkovuokkoja ja Tuuli meinaa kuolla siitepölyyn.
Oon viime öinä nukkunut jotenkin tosi levottomasti - oon nähnyt unia, mitä teen yleensä vain mökillä tai muussa lomalomapaikassa. Toisaalta unet ovat olleet aika levottomia ja oon herännyt nyt ihan väsyneenä monena aamuna. Syytän kaikesta viimeistä kahta viikkoa ja niiden aikana huolestuttavan normaaliksi kääntynyttä unirytmiäni - heräsin töihin aika lailla säännöllisesti siinä 6:15, ja eihän sellaista ihminen kestä.
Enää kolme tenttiä ja yksi essee ja sitten alkaa omituinen loma-asia. ?! Avoimeen yliopistoon kun eivät huolineet, kun en tajunnut olla tarpeeksi nopea ilmoittautumisen kanssa. :D Mutta mahdollisesti paras toukokuu hetkeen tulossa, jos voin olla töissä sen pari vuoroa ja loppuajan lötväillä. ^_^
Oon viime öinä nukkunut jotenkin tosi levottomasti - oon nähnyt unia, mitä teen yleensä vain mökillä tai muussa lomalomapaikassa. Toisaalta unet ovat olleet aika levottomia ja oon herännyt nyt ihan väsyneenä monena aamuna. Syytän kaikesta viimeistä kahta viikkoa ja niiden aikana huolestuttavan normaaliksi kääntynyttä unirytmiäni - heräsin töihin aika lailla säännöllisesti siinä 6:15, ja eihän sellaista ihminen kestä.
Enää kolme tenttiä ja yksi essee ja sitten alkaa omituinen loma-asia. ?! Avoimeen yliopistoon kun eivät huolineet, kun en tajunnut olla tarpeeksi nopea ilmoittautumisen kanssa. :D Mutta mahdollisesti paras toukokuu hetkeen tulossa, jos voin olla töissä sen pari vuoroa ja loppuajan lötväillä. ^_^
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
"Onks tääl ketään aikuista ohjaajaa?"
Tänään opetin liikuntaa ala-asteella. Kaksoistunnin saldo: yksi pallo
naamaan, yksi polvi auki, yksi melkein pyörtynyt tyttö. Mun pitäis ehkä vaihtaa alaa,
mulla on selkeästi paljon annettavaa tähän
opetetaan-liikuntaa-verenmaku-suussa -perinteeseen.
Nyt alkoi kuitenkin loma ja se on parasta. <3 Aion lukea, nukkua, lukea, nukkua, lukea, lukea ja maata koneella kirjoittamassa & katsomassa Revolutionia. Huomaa, että on loman tarpeessa, kun ensin kaataa kahvipurut kahvinkeittimen vesiastiaan ja sen jälkeen laittaa niitä vahingossa väärän annostuksen. Tulipa todistettua sekin, että normaaliälyisen ihmisen on mahdollista feilata kahvinkeitossa. :D
*
Protutiimit julkistettiin maanantaina. Pääsin tiimiin, se on kivaa, mutta olen vähän skeptinen tiimimme toimivuuden suhteen. Kaikki ovat kilttejä blondityttöjä ja vieläpä edustavat aina nuorinta ikäluokkaa, mitä kyseiseen rooliin voi tulla. UPO kirjoittaa tänä vuonna. Suomeksi sanottuna mä olen se leirin (ikävuosissa) aikuisin tyyppi, mikä on ehkä pikkuisen kauhistuttavaa. Olisin oikeasti kovasti kaivannut itseäni vanhempaa U(P)O:ta, jolla olisi vähän sitä kuuluisaa elämäm koulua käytynä - sanoivat ihmiset mitä sanoivat, se ikä tuo kuitenkin leirinvetoon sellaista perspektiiviä, joka on ihan hyödykästä kaikille osapuolille. Plus että olisi ihanaa, että itsellä olisi siellä joku sellainen aikuinen, johon tukeutua. Että aamulla Riikka voi sitten etsiä kännykkäänsä pari tuntia, sitten etsiä silmälasinsa ja lopuksi hakea Matin laittamaan takan päälle, niin kuin viime kesänä.
No, ehkä me kuitenkin selvitään. Jos vaikka kokit olisivat kivoja, niin voisin hyödyntää niiden terapiapalveluja. Ja minä aikuistun, Protuhan on aikuistumisleiri. :)) Ainakin kaikki ovat tosi innokkaita (... paitsi minä mutta mulla tunnetusti onkin asenneongelma. Ja kyllä mäkin varmaan vielä innostun. :D) ja leirikin on kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Että jos on ihan kauheaa niin ainakin on vielä kolme kuukautta kesää aikaa toipua. Enkä ole vielä edes kysynyt töistä lomaa, että voihan olla, ettei tuonne edes pääse.
Nyt alkoi kuitenkin loma ja se on parasta. <3 Aion lukea, nukkua, lukea, nukkua, lukea, lukea ja maata koneella kirjoittamassa & katsomassa Revolutionia. Huomaa, että on loman tarpeessa, kun ensin kaataa kahvipurut kahvinkeittimen vesiastiaan ja sen jälkeen laittaa niitä vahingossa väärän annostuksen. Tulipa todistettua sekin, että normaaliälyisen ihmisen on mahdollista feilata kahvinkeitossa. :D
*
Protutiimit julkistettiin maanantaina. Pääsin tiimiin, se on kivaa, mutta olen vähän skeptinen tiimimme toimivuuden suhteen. Kaikki ovat kilttejä blondityttöjä ja vieläpä edustavat aina nuorinta ikäluokkaa, mitä kyseiseen rooliin voi tulla. UPO kirjoittaa tänä vuonna. Suomeksi sanottuna mä olen se leirin (ikävuosissa) aikuisin tyyppi, mikä on ehkä pikkuisen kauhistuttavaa. Olisin oikeasti kovasti kaivannut itseäni vanhempaa U(P)O:ta, jolla olisi vähän sitä kuuluisaa elämäm koulua käytynä - sanoivat ihmiset mitä sanoivat, se ikä tuo kuitenkin leirinvetoon sellaista perspektiiviä, joka on ihan hyödykästä kaikille osapuolille. Plus että olisi ihanaa, että itsellä olisi siellä joku sellainen aikuinen, johon tukeutua. Että aamulla Riikka voi sitten etsiä kännykkäänsä pari tuntia, sitten etsiä silmälasinsa ja lopuksi hakea Matin laittamaan takan päälle, niin kuin viime kesänä.
No, ehkä me kuitenkin selvitään. Jos vaikka kokit olisivat kivoja, niin voisin hyödyntää niiden terapiapalveluja. Ja minä aikuistun, Protuhan on aikuistumisleiri. :)) Ainakin kaikki ovat tosi innokkaita (... paitsi minä mutta mulla tunnetusti onkin asenneongelma. Ja kyllä mäkin varmaan vielä innostun. :D) ja leirikin on kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Että jos on ihan kauheaa niin ainakin on vielä kolme kuukautta kesää aikaa toipua. Enkä ole vielä edes kysynyt töistä lomaa, että voihan olla, ettei tuonne edes pääse.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
second best isn't so bad
Mulla on kesätöitä. Miesten muoti, lastenmaailma ja urheilu -myyntiryhmästä, joka yhdistää kaikki harrastuneisuuden ja intohimon kohteeni. Lisäksi mulla on vesimelonia ja Muumi-skumppaa.
Oon hymyillyt korvasta korvaan koko illan vaikka eksyin bussilla jonnekin Oulunkylän takaiseen metsään ja mulla soi päässä Hullujen päivien vilistysmusiikki. (Tosin siellä soi aina välillä instrumentaaliversio tästä, mikä on jokseenkin käsittämätöntä. Kun ei kuitenkaan olla missään tahmaisessa yökerhossa. Koetan hillitä himoni ja hallita haluni huokailla mukana. :D)
Ehkä Liisa oli maanantaina oikeassa sanoessaan, että "elämä on kuitenkin aika kivaa". On se. <3
Oon hymyillyt korvasta korvaan koko illan vaikka eksyin bussilla jonnekin Oulunkylän takaiseen metsään ja mulla soi päässä Hullujen päivien vilistysmusiikki. (Tosin siellä soi aina välillä instrumentaaliversio tästä, mikä on jokseenkin käsittämätöntä. Kun ei kuitenkaan olla missään tahmaisessa yökerhossa. Koetan hillitä himoni ja hallita haluni huokailla mukana. :D)
Ehkä Liisa oli maanantaina oikeassa sanoessaan, että "elämä on kuitenkin aika kivaa". On se. <3
without ever being you
Nostalgisoin tänään jostain ihmeen syystä pääsykokeisiin lukemisen aikaa. Sitä, kun kaikki mitä teki, tuntui niin oikealta. Sekä sitä edellistä kevättä, pääsiäistä Oulussa, kun oli niin lämmin että saattoi harkita Oulujokeen pulahtamista kesken iltakävelyn. Ei sentään menty. Syytän nostalgisoinnista kevättä, en kyseisten vuosien ihanuutta, vaikka oli silloin toki tosi kivaa. (On nytkin. Periaatteessa. Olen vain jotenkin vähän väsynyt kaikesta epävarmuudesta ja odottamisesta ja sellaisesta ihan typerästä.)
Kaiken kaikkiaan kevät on jotenkin tosi ihanaa aikaa. Aurinko paistaa ja kesä tulee ja tapahtuu kaikkea kivaa - viimeiset koulujutut, viimeiset talvijutut, kesävaatteet, blaablaa. Roudasin just kaikki villapaidat ja muut vintille, eli ensi viikolla alkaa salee joku takatalvi. Kuulemma saan keuhkokuumeen myös siksi, että roudasin myös talvikengät poies ja olen nyt hypellyt ballerinoissa tuolla ulkosalla.
Huomaan aina odottavani pääsiäistä jotenkin hirveästi - en kristillisistä syistä vaan puhtaasti siksi, että silloin on ihan noin niin kuin virallisesti kevät. Tipuja, pääsiäisruohoa ja pajunkissoja, värikkäitä (mutta pahanmakuisia!) karkkirakeita. Oikeastihan pääsiäisenä on ihan tyhmää - kaupat on kiinni, ja jos sattuu olemaan töissä, asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista vielä sulkemisajankin jälkeen. Toisaalta jos ei saa töitä, vituttaa, kun istuu kotona syömässä jäistä mämmiä ja miettii, miten kiva asia tuplapalkka olisikaan.
Tänä pääsiäisenä en kyllä mene töihin ellei kirveellä uhata. x) Ensi viikolla on Hullut päivät ja olen jo valmiiksi ihan asenneongelmainen (ihan OIKEASTI, kassakoulutuksessa porukka tyyliin hyppi ilosta kun sai avaimet?!? en tosiaankaan tunne kuuluvani joukkoon...), sitä seuraavalla viikolla pitäisi sijaistaa vitosluokkaa jonka kanssa edellinen kohtaaminen meni... no, vähän vaihtelevasti. Niitä on ~kolmisenkymmentä ja ovat melkoisen aktiivisia. (Ylläri.) Lisäksi pääsen taas opettamaan mm. tekstiilitöitä ja poikien liikuntaa, suosikkiaineitani. Suuri didaktinen oivallukseni on ollut, että opettajan asennevamma voi olla huomattavasti pahempi kuin oppilailla.
Kesällä kaikki on edelleen niin epämääräistä. x) Mulla on heinäkuussa töitä R-kioskilta viideksi viikoksi, plus sitten ISS:lle mahdollisuus tehdä toimistosijaisuuksia, jos ne tarjoavat minulle töitä. Tarvittaessa töihin kutsuttavan epävarmuudessa eläminen on ihanaa, mutta toisaalta ajatus ainakin osittain asiakaspalveluttomasta työstä lämmittää sydäntäni kovasti. <3 Kivoja asioita olisivat myös Protu (jos tiimi on kiva...) ja matka Jonnekin, vaikka Ruotsiin jos ei muuta keksi.
Kaiken kaikkiaan kevät on jotenkin tosi ihanaa aikaa. Aurinko paistaa ja kesä tulee ja tapahtuu kaikkea kivaa - viimeiset koulujutut, viimeiset talvijutut, kesävaatteet, blaablaa. Roudasin just kaikki villapaidat ja muut vintille, eli ensi viikolla alkaa salee joku takatalvi. Kuulemma saan keuhkokuumeen myös siksi, että roudasin myös talvikengät poies ja olen nyt hypellyt ballerinoissa tuolla ulkosalla.
Huomaan aina odottavani pääsiäistä jotenkin hirveästi - en kristillisistä syistä vaan puhtaasti siksi, että silloin on ihan noin niin kuin virallisesti kevät. Tipuja, pääsiäisruohoa ja pajunkissoja, värikkäitä (mutta pahanmakuisia!) karkkirakeita. Oikeastihan pääsiäisenä on ihan tyhmää - kaupat on kiinni, ja jos sattuu olemaan töissä, asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista vielä sulkemisajankin jälkeen. Toisaalta jos ei saa töitä, vituttaa, kun istuu kotona syömässä jäistä mämmiä ja miettii, miten kiva asia tuplapalkka olisikaan.
Tänä pääsiäisenä en kyllä mene töihin ellei kirveellä uhata. x) Ensi viikolla on Hullut päivät ja olen jo valmiiksi ihan asenneongelmainen (ihan OIKEASTI, kassakoulutuksessa porukka tyyliin hyppi ilosta kun sai avaimet?!? en tosiaankaan tunne kuuluvani joukkoon...), sitä seuraavalla viikolla pitäisi sijaistaa vitosluokkaa jonka kanssa edellinen kohtaaminen meni... no, vähän vaihtelevasti. Niitä on ~kolmisenkymmentä ja ovat melkoisen aktiivisia. (Ylläri.) Lisäksi pääsen taas opettamaan mm. tekstiilitöitä ja poikien liikuntaa, suosikkiaineitani. Suuri didaktinen oivallukseni on ollut, että opettajan asennevamma voi olla huomattavasti pahempi kuin oppilailla.
Kesällä kaikki on edelleen niin epämääräistä. x) Mulla on heinäkuussa töitä R-kioskilta viideksi viikoksi, plus sitten ISS:lle mahdollisuus tehdä toimistosijaisuuksia, jos ne tarjoavat minulle töitä. Tarvittaessa töihin kutsuttavan epävarmuudessa eläminen on ihanaa, mutta toisaalta ajatus ainakin osittain asiakaspalveluttomasta työstä lämmittää sydäntäni kovasti. <3 Kivoja asioita olisivat myös Protu (jos tiimi on kiva...) ja matka Jonnekin, vaikka Ruotsiin jos ei muuta keksi.
maanantai 7. huhtikuuta 2014
vitun aamusauna
Kun opiskelusta katoaa motivaatio, on mukavaa tehdä jotain ihan muuta. Vaikka motivaationi ei ole varsinaisesti kadonnut mihinkään, tarkoitus olisi nyt ottaa pieni irtiotto arjesta ja mennä töihin niin kuin kunnon ihmiset kuulemma tekevät. Seuraavan kerran tulen yliopistolla vaikuttamaan torstaina 17. huhtikuuta, jolloin opponoin muistaakseeni eksegeettistä analyysia. Tässä välissä olisi tarkoitus toimia kausimyyjänä miesten muoti -osastolla (koska pidän miehistä ja etenkin muodista...) sekä sijaistaa ala-asteella muun muassa tekstiilityötä (osaan laittaa langan neulansilmään) sekä tyttöjen liikuntaa (ajattelin että voitaisiin tehdä rentoutumisharjoituksia niin ei tarvitsisi liikkua...?). Ihan hirveästi ei inspiroi, mutta raha on kivaa. Rahalla voi ostaa keksejä, että voin lihoa vielä pari kiloa lisää.
Tänään oli vähän sillai uuvahtanut olo jo etukäteen. Unirytmini voi aikapaskasti paksusti ja tiedossa on enemmän aikaisia herätyksiä kuin laki sallii. Lisäksi tarkoitus olisi työskennellä ihmisten ilmoilla, eli joudun esimerkiksi meikkaamaan aamutuimaan. (R-kioskille ei tarvitse, koska asiakkaina käy vain puliukkoja ja bussikortin lataajia. Ensimmäisiltä en halua huomiota, jälkimmäisiä ei kiinnosta, olenko aamulla taivuttanut ripseni, kunhan kysyn että aloitetaanko tästä päivästä vai huomisesta.) YHYHYYY.
Lauantaina pääsee saunaan ja sunnuntaina ei ole töitä. (Perkele, tuplapalkka!) Kaikki on siis kuitenkin aika hyvin. Sitä paitsi syötiin tänään Liisan kanssa kiva ja edullinen hampurilainen, se ilostutti.
Tänään oli vähän sillai uuvahtanut olo jo etukäteen. Unirytmini voi aika
Lauantaina pääsee saunaan ja sunnuntaina ei ole töitä. (Perkele, tuplapalkka!) Kaikki on siis kuitenkin aika hyvin. Sitä paitsi syötiin tänään Liisan kanssa kiva ja edullinen hampurilainen, se ilostutti.
miten tyttöjä tehdään
Keväässä ehkä parasta on se, että voi kipittää ulos tukka märkänä ja tietää, ettei saa siitä keuhkotautia. <3 Voi kun nyt ei enää tulisi mitään takatalvea, oon ihan rakastunut tähän että ei tarvitse enää palella.
Kesätyöasiat alkavat hitaasti selvitä. Kolmesta paikasta pitäisi vielä kuulla, mitä sanovat (luultavasti ei kiitos, kerta aikaa on kahden kohdalla mennyt jo useampi viikko...), yhteen pitäisi allekirjoittaa keikkatyösopimus (toimistohommia! Ei asiakkaita! Jes!) ja Ärrältä sain sijaisuuden heinäkuulle. Protun kannalta tosi hyvä, koska nyt voin tehdä töitä silloin kun itse haluan, mutta rahantulo vähän mietityttää. Noh. Aina on mahdollisuus kesätenttiä, ja kun kesäyliopisto tarjoaa sellaisia kursseja kuin Hyvinvointia puistoista ja puutarhasta sekä Matemaattisten taikatemppujen työpaja II, into osallistua on luonnollisesti suuri.
Kesätyönhaku on kyllä ihan hirveän ärsyttävää. Ensin kirjoittaa hakemukseen, että on kiva ja ahkera ja ollut töissä siellä ja täällä, sen jälkeen menee haastatteluun ja toistaa samat asiat. Hyvällä lykyllä haastattelija ei edes kysy muuta kuin mitä CV:tä vilkaisemalla selviäisi. Jos haastattelu kestää 30 minuuttia, matka haastattelupaikalle ja takaisin kestää kolme kertaa sen verran - puhumattakaan siitä, että pitää herätä aikaisin ja esimerkiksi meikata, mikä vie tuhottomasti aikaa.
Kesätyöasiat alkavat hitaasti selvitä. Kolmesta paikasta pitäisi vielä kuulla, mitä sanovat (luultavasti ei kiitos, kerta aikaa on kahden kohdalla mennyt jo useampi viikko...), yhteen pitäisi allekirjoittaa keikkatyösopimus (toimistohommia! Ei asiakkaita! Jes!) ja Ärrältä sain sijaisuuden heinäkuulle. Protun kannalta tosi hyvä, koska nyt voin tehdä töitä silloin kun itse haluan, mutta rahantulo vähän mietityttää. Noh. Aina on mahdollisuus kesätenttiä, ja kun kesäyliopisto tarjoaa sellaisia kursseja kuin Hyvinvointia puistoista ja puutarhasta sekä Matemaattisten taikatemppujen työpaja II, into osallistua on luonnollisesti suuri.
Kesätyönhaku on kyllä ihan hirveän ärsyttävää. Ensin kirjoittaa hakemukseen, että on kiva ja ahkera ja ollut töissä siellä ja täällä, sen jälkeen menee haastatteluun ja toistaa samat asiat. Hyvällä lykyllä haastattelija ei edes kysy muuta kuin mitä CV:tä vilkaisemalla selviäisi. Jos haastattelu kestää 30 minuuttia, matka haastattelupaikalle ja takaisin kestää kolme kertaa sen verran - puhumattakaan siitä, että pitää herätä aikaisin ja esimerkiksi meikata, mikä vie tuhottomasti aikaa.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Jerusalem, if I forget you, let my right hand forget what it is supposed to do
Tää viikko on ollut jotenkin hyvä viikko. En edelleenkään tiedä, mihin suuntaan mun elämä on menossa, mutta tämänhetkinen kurssi vaikuttaa ihan hyvältä. Olin lauantaina viime kesän protuohjaajakaverini 30-vuotissynttäreillä ja oli superoutoa olla ikään kuin nuorisolaisena siellä. :D Herätti paljon ajatuksia. Elämästä ja elämänkulusta ja iästä ja itsensä löytämisestä. (Olivat kyllä pienempiä ajatuksia kuin miltä nämä suuret sanat kuulostavat...) Plus että oli tosi ihana jotenkin tajuta että ehkä näihin protuihmisiin on tutustunut ihan sillai kaverikavereinakin eikä vain sillai että viikon ajan yhdistänyt yhteinen vinenaihe on pakottanut tulemaan toimeen hyvin. Tän asian pitäisi olla kohtuullisen itsestäänselvä kun miettii miten paljon tässä on oltu nyt tekemisissä suuntaan ja toiseen, mutta olen kai vain sitten vähän turhan epävarma ihmissuhteistani ja siitä että kenestä nyt voi mitäkin titteliä käyttää. Elinikäinen trauma niistä ala-asteen istumajärjestystoiveista kun se jota toivoi vieruskaverikseen ei halunnutkaan istua just mun kanssa?
No joo. Sit oon saanu kanssa opiskeltua jotenkin ihanasti - oon vihdoin saanut luettua Jumalasta juopuneita ja käynyt suufilaisuuskurssin luentomuistiinpanot läpi. Eksegeettistä analyysia en ole vielä tehnyt, mutta mulla on kännykässä pätkiä useammasta kommentaarista - ehkä jotain vielä saa aikaiseksi, toivottavasti. Jotenkin olen pitkästä aikaa sillai innostunut opinnoista, se on kivaa.
No joo. Sit oon saanu kanssa opiskeltua jotenkin ihanasti - oon vihdoin saanut luettua Jumalasta juopuneita ja käynyt suufilaisuuskurssin luentomuistiinpanot läpi. Eksegeettistä analyysia en ole vielä tehnyt, mutta mulla on kännykässä pätkiä useammasta kommentaarista - ehkä jotain vielä saa aikaiseksi, toivottavasti. Jotenkin olen pitkästä aikaa sillai innostunut opinnoista, se on kivaa.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
"Minä en keskustele, minä en suostu!"
Loma oli, loma meni. Ei muuten auttanut yhtään, nukuin yhden päivän ja loppuaika meni kaikensorttiseen vilistämiseen. Ensin ala-asteella sijaistamista, joka oli erittäin random kokemus - näytin mm. dokumenttia pingviineistä, kun liikuntasalissa ei voinut harrastaa liikuntaa. Omannäköinen oppitunti jne?
Koulutuksessa oli itse asiassa lopulta yllättävän kivaa. Kaikeksi yllätyksekseni sain nukuttua (?!), ja koulutuksen sisältökin oli paikoin jotenkin relevantimpaa kuin viime vuonna. Ehkä vähän häiritsi, että paikalla oli neljä ohjaajaa ja 26 apparia - sekä se, että paikalta tunsi porukkaa, ja täytyi tavallaan koko ajan miettiä tutustumista. Tavallaan toki kuitenkin helpotti, kun tiesi, miten kaikki toimii, ja oli sillai Auktoriteettia vaikka uusien apparien opastamiseen. ("Tää kloriitti on desinfiointiaine kun tässä lukee että desinfiointiin, tää Tolu on yleispuhdistusaine koska tässä lukee että yleispuhdistusaine.") Silti protudarra kaatoi sänkyyn kolmeksi tunniksi heti koulutuksen loputtua - tosin ensin kävin suihkussa huuhtelemassa silmät, hiukset ja kaiken muunkin kaikesta siitä pölystä, jota onnistuin tamppaamaan päälleni siivotessani koulutuspaikkaa. x)
En tiedä. Parhaimmillaan oli ihan hauskaa, pahimmillaan olin vain ihan kuollut. Jotenkin vaan mietin koko ajan ihan typeriä asioita - niin kuin sitä, miten viime kesänä oli superkivaa ja mitä jos nyt ei olekaan kivaa ja oliko nyt muka viime kesänäkään kivaa. Miten puhun koko ajan liikaa ja en jaksa kiinnostua oikeista asioista ja mitä jos en tulekaan toimeen kanssaohjaajieni kanssa. Miten olisi ollut vain niin paljon helpompaa mennä kokkaamaan - tehdä ruokaa viisi kertaa päivässä, ja loppuaika maata vaikka lattialla.
Eikä mun sitä paitsi edes kuuluisi miettiä tällaisia vaan kesätöitä. :P
Koulutuksessa oli itse asiassa lopulta yllättävän kivaa. Kaikeksi yllätyksekseni sain nukuttua (?!), ja koulutuksen sisältökin oli paikoin jotenkin relevantimpaa kuin viime vuonna. Ehkä vähän häiritsi, että paikalla oli neljä ohjaajaa ja 26 apparia - sekä se, että paikalta tunsi porukkaa, ja täytyi tavallaan koko ajan miettiä tutustumista. Tavallaan toki kuitenkin helpotti, kun tiesi, miten kaikki toimii, ja oli sillai Auktoriteettia vaikka uusien apparien opastamiseen. ("Tää kloriitti on desinfiointiaine kun tässä lukee että desinfiointiin, tää Tolu on yleispuhdistusaine koska tässä lukee että yleispuhdistusaine.") Silti protudarra kaatoi sänkyyn kolmeksi tunniksi heti koulutuksen loputtua - tosin ensin kävin suihkussa huuhtelemassa silmät, hiukset ja kaiken muunkin kaikesta siitä pölystä, jota onnistuin tamppaamaan päälleni siivotessani koulutuspaikkaa. x)
En tiedä. Parhaimmillaan oli ihan hauskaa, pahimmillaan olin vain ihan kuollut. Jotenkin vaan mietin koko ajan ihan typeriä asioita - niin kuin sitä, miten viime kesänä oli superkivaa ja mitä jos nyt ei olekaan kivaa ja oliko nyt muka viime kesänäkään kivaa. Miten puhun koko ajan liikaa ja en jaksa kiinnostua oikeista asioista ja mitä jos en tulekaan toimeen kanssaohjaajieni kanssa. Miten olisi ollut vain niin paljon helpompaa mennä kokkaamaan - tehdä ruokaa viisi kertaa päivässä, ja loppuaika maata vaikka lattialla.
Eikä mun sitä paitsi edes kuuluisi miettiä tällaisia vaan kesätöitä. :P
tiistai 18. helmikuuta 2014
"On tärkeää huomioida leski vaikkapa kysymällä 'Mitä nyt kuuluu? Ootko saanu syötyä tai nukuttua?'"
Vaikka hengaan aktiivisesti tunnustavien kristittyjen kanssa päivittäin ja en yleensä hämmenny mistään uskon ilmauksista ihan kauheasti, tajuan aina välillä eläväni vähän eri maailmassa kuin he. Esimerkiksi tänään keskustelin Passion of the Christ -elokuvasta ja sen raakuudesta erään opiskelukaverini kanssa. Hän myönteli mielipidettäni siitä, että elokuva on melkoisen graafinen, ja totesi sitten synkeästi, että surullisinta on se, ettei itselleen voi sanoa, että elokuva on vain tarina - sehän on totisinta totta. Tämän keskustelun jälkeen menin sielunhoidon luennolle ja kuuntelin puolitoista tuntia, miten voidaan määritellä sellaisen asian hoitamista, johon en itse usko. Ihan mielenkiintoista oli silti.
Mulla on ihan kevätfiilis, kun lumet ovat sulaneet ja muutamana viime aamuna on saanut herätä siihen, että aurinko paistaa ulkona. Oon saanut aikaiseksi parissa viime päivässä enemmän kuin pariin niitä edeltävään viikoon: olen käynyt Vartiokylän Plantagenissa hankkimassa tänne kentiapalmun ja viirivehkan, lukenut Saarnan käsikirjan, ostanut kevätmekon itselleni ja tehnyt kamalasti ruokaa. Kasvis-makaronivuokaa, uuniohrapuuroa, kanawokkia, vispipuuroa... Hyvin huomaa että yritän saada talvikiloja pois, kun ruoka-ajat ja herkuttelutauot hallitsevat tehokkaasti kaikkea tekemistäni. x)
Kesätyöjututkin alkavat näyttää vähän valoisammilta. Ainakin olen saanut haastattelukutsuja. Huomenna menen työhaastatteluun lentokentän kahvilatyöntekijäksi, torstaina Elisan palveluneuvojaksi ja torstaina Josefina tulee tänne ja harrastetaan sielunhoitoa ihan oikein käytännössä. (Eli siis tehdään lettuja ja valitetaan!)
Mulla on ihan kevätfiilis, kun lumet ovat sulaneet ja muutamana viime aamuna on saanut herätä siihen, että aurinko paistaa ulkona. Oon saanut aikaiseksi parissa viime päivässä enemmän kuin pariin niitä edeltävään viikoon: olen käynyt Vartiokylän Plantagenissa hankkimassa tänne kentiapalmun ja viirivehkan, lukenut Saarnan käsikirjan, ostanut kevätmekon itselleni ja tehnyt kamalasti ruokaa. Kasvis-makaronivuokaa, uuniohrapuuroa, kanawokkia, vispipuuroa... Hyvin huomaa että yritän saada talvikiloja pois, kun ruoka-ajat ja herkuttelutauot hallitsevat tehokkaasti kaikkea tekemistäni. x)
Kesätyöjututkin alkavat näyttää vähän valoisammilta. Ainakin olen saanut haastattelukutsuja. Huomenna menen työhaastatteluun lentokentän kahvilatyöntekijäksi, torstaina Elisan palveluneuvojaksi ja torstaina Josefina tulee tänne ja harrastetaan sielunhoitoa ihan oikein käytännössä. (Eli siis tehdään lettuja ja valitetaan!)
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Työstä ja sen tekemisestä
Kello on 2:07 ja herätys olisi 6:45. Onneksi on sunnuntai - tuplapalkalla saa kummasti motivoitua itsensä ylös sängystä myös epäinhimillisinä aamun tunteina. Ja ainahan on työpaikan kahvioptio. :3
Jostain syystä mua ei tällä hetkellä edes ihan kauheasti vituta mennä töihin. Ehkä usemman viikon tauko teki ihan hyvää, ehti vähän kerätä taas uskoa ihmiskuntaan makaamalla kotona ja tuijottamalla kattoon. Tuo on ihan kiva kioski, ja ajatus siitä, että jos hyvin käy, saatan olla kesällä muualla töissä, piristää tosi paljon. (Ensi viikolla on työhaastattelu lentokentän kahvilatyöntekijäksi!) Sitä paitsi kotona odottavat Saarnan käsikirja ja Uskonnonopetus uudella vuosituhannella - sekä iso siivousoperaatio, täällä ei ole imuroitu kahteen viikkoon.
Kirjoittelin viime viikolla HOPS-esseetä. Siinä olisi pitänyt pohtia muun muassa odotuksia tulevalta työelämältä. Ovelasti sivuutin aiheen ja loruilin isolla rivivälillä minimisivumäärän verran kaikesta muusta.
Mun ongelma on se, että en tiedä, mitä haluan tehdä isona. Olisi kivaa, jos työ ei olisi asiakaspalvelutyötä ja olisi kivaa, jos se liittyisi jollakin tavalla opiskelemaani alaan, mutta muuten mulla ei ole kauhean selkeitä haaveita. Sen verran lapsellinen idealisti olen, että haluaisin, että pitäisin työstäni ihan oikeasti. Sellainen palkka, jolla yksinelävä naisihminen pärjäisi, olisi toki ehdoton plussa.
Joskus mietin kovastikin, että haluaisin opettajaksi ja ammatti tuntui itselleni sopivalta, mutta kutakuinkin siitä lähtien kun sain opinto-oikeuden opelinjalle, olen osannut ajatella vain sitä, kuinka olen epävarma, epäsosiaalinen ja en pidä tyhmistä ihmisistä. Loistavan opettajan ainekset kasassa siis. Lopulta en edes tiedä, miksi hain koko linjalle - ehkä siksi, että se oli helppo ja selkeä ratkaisu? Koska halusin kokeilla että pääsenkö? Koska luulin, että mua oikeasti kiinnosti?
Ehkä joskus tosi salaa olen joskus ajatellut, että saattaisin ehkä joskus haluta olla tutkija. Se on vain yksinkertaisesti typerä ajatus tässä vaiheessa opintoja - en ole kirjoittanut vielä edes kandintyötäni, saati sitten suorittanut perusopintoja kunnialla loppuun. Se, että opiskeleminen on niitä harvoja asioita, joista oikeasti tykkään, ei tarkoita, että tykkäisin tehdä tutkimusta tai olisin tarpeeksi hyvä tekemään sitä.
Ehkä osa ongelmaa on siinä, että mun on kauhean vaikeaa ajatella itseäni mihinkään oikeaan ammattiin. Tai siinä, että olen kaikesta yliopiston ei kuulu olla ammattikoulu -ajattelustani huolimatta tosi työelämäorientoitunut - en missään tapauksessa haluaisi valmistua työttömäksi tai jäädä loppuiäkseni ärräntädiksi. Tai siinä, että olen rajattoman mustasukkainen niille aloille, joista opiskelijat revitään jo opiskeluaikoina töihin että tulkaa meille, älkää menkö noille, meillä on kivempaa.
Varmaa on vain se, että tulen aamulla olemaan ihan saatanan väsynyt. Onneksi se ei ole mitään uutta, niin että voin tässä unta odotellessani pelata vaikkapa pari kierrosta Candy Crush Sagaa. :P
Jostain syystä mua ei tällä hetkellä edes ihan kauheasti vituta mennä töihin. Ehkä usemman viikon tauko teki ihan hyvää, ehti vähän kerätä taas uskoa ihmiskuntaan makaamalla kotona ja tuijottamalla kattoon. Tuo on ihan kiva kioski, ja ajatus siitä, että jos hyvin käy, saatan olla kesällä muualla töissä, piristää tosi paljon. (Ensi viikolla on työhaastattelu lentokentän kahvilatyöntekijäksi!) Sitä paitsi kotona odottavat Saarnan käsikirja ja Uskonnonopetus uudella vuosituhannella - sekä iso siivousoperaatio, täällä ei ole imuroitu kahteen viikkoon.
Kirjoittelin viime viikolla HOPS-esseetä. Siinä olisi pitänyt pohtia muun muassa odotuksia tulevalta työelämältä. Ovelasti sivuutin aiheen ja loruilin isolla rivivälillä minimisivumäärän verran kaikesta muusta.
Mun ongelma on se, että en tiedä, mitä haluan tehdä isona. Olisi kivaa, jos työ ei olisi asiakaspalvelutyötä ja olisi kivaa, jos se liittyisi jollakin tavalla opiskelemaani alaan, mutta muuten mulla ei ole kauhean selkeitä haaveita. Sen verran lapsellinen idealisti olen, että haluaisin, että pitäisin työstäni ihan oikeasti. Sellainen palkka, jolla yksinelävä naisihminen pärjäisi, olisi toki ehdoton plussa.
Joskus mietin kovastikin, että haluaisin opettajaksi ja ammatti tuntui itselleni sopivalta, mutta kutakuinkin siitä lähtien kun sain opinto-oikeuden opelinjalle, olen osannut ajatella vain sitä, kuinka olen epävarma, epäsosiaalinen ja en pidä tyhmistä ihmisistä. Loistavan opettajan ainekset kasassa siis. Lopulta en edes tiedä, miksi hain koko linjalle - ehkä siksi, että se oli helppo ja selkeä ratkaisu? Koska halusin kokeilla että pääsenkö? Koska luulin, että mua oikeasti kiinnosti?
Ehkä joskus tosi salaa olen joskus ajatellut, että saattaisin ehkä joskus haluta olla tutkija. Se on vain yksinkertaisesti typerä ajatus tässä vaiheessa opintoja - en ole kirjoittanut vielä edes kandintyötäni, saati sitten suorittanut perusopintoja kunnialla loppuun. Se, että opiskeleminen on niitä harvoja asioita, joista oikeasti tykkään, ei tarkoita, että tykkäisin tehdä tutkimusta tai olisin tarpeeksi hyvä tekemään sitä.
Ehkä osa ongelmaa on siinä, että mun on kauhean vaikeaa ajatella itseäni mihinkään oikeaan ammattiin. Tai siinä, että olen kaikesta yliopiston ei kuulu olla ammattikoulu -ajattelustani huolimatta tosi työelämäorientoitunut - en missään tapauksessa haluaisi valmistua työttömäksi tai jäädä loppuiäkseni ärräntädiksi. Tai siinä, että olen rajattoman mustasukkainen niille aloille, joista opiskelijat revitään jo opiskeluaikoina töihin että tulkaa meille, älkää menkö noille, meillä on kivempaa.
Varmaa on vain se, että tulen aamulla olemaan ihan saatanan väsynyt. Onneksi se ei ole mitään uutta, niin että voin tässä unta odotellessani pelata vaikkapa pari kierrosta Candy Crush Sagaa. :P
tiistai 11. helmikuuta 2014
torstai 6. helmikuuta 2014
kaiun syvästä naurusta joka sammui syttyessään
Elämän ilostuttavia asioita:
- Akateeminen ruotsi on vähemmän pelottavaa kuin ajattelin.
- Olen alkanut oppia, millä busseilla pääsen kotiini.
- Kevät tulee ja aurinko paistaa.
- Robert's coffeen kahvipassi on täynnä, eli saan pian ilmaista kahvia.
- Karsin periodista 10 op pois ja nyt on aikaa vaikka mille, kuten nukkumiselle ja työhakemusten kirjoittamiselle.
- Sain kutsun työhaastatteluun. (Olen ihan vakuuttunut, että a.) en pääse paikkaan ja b.) että työ on kamalaa, mutta kuitenkin!)
- Kialla on se ranskalainen vaihtojuttu ja voin ajatella yläasteaikoja sillai nostalgisesti se on ohi, ihanaa -tyyliin. Lisäksi voin nauraa Karlalle, joka on ihan ahdistunut ranskalaisesta tavasta poskisuudella ihmisiä. :(
- Google-runous on kaunista. Ja SMG:n uusi levy on kiva. <3
Ärsyttäviä/suututtavia/surustuttavia asioita:
- Täytin HOPS-lomakkeen, ja tajusin, että mun tutkintoon on tämän nykyisen suunnitelman mukaan tulossa 119 noppaa kaikkea ylimääräistä eli islamin tutkimusta, psykologian ylimääräinen opetettava aine ja meidän tiedekunnan ylimääräisiä aineopintoja. Ei kai se haittaa? Mallo ehkä esim. tappaa mut... (Toisaalta oon vahvasti sitä mieltä, että myös uskonnonopettajien pitäisi suorittaa enemmän kuin 15 noppaa aineopintoja. Koska eihän siinä ole mitään järkeä, että ei tiedä mitään mistään, mitä opettaa...)
- Tein viime kuussa liikaa töitä ja nyt rästissä on esim. kaikki tämän periodin hommat. Viikonlopun aikana olisi mm. tarkoitus kirjoittaa kaksi esseetä, lukea niihin liittyvät aineistot sekä yksi kirja ja juhlia 13-vuotiasta pikkusiskoa.
- Jokainen epäonnistuminen ruuanlaitossa tuntuu huutavan, että et voi mennä Protulle kokkaamaan, et osaa.
- Jostain piti vielä valittaa mutta en muista että mistä! Valitanpa siis siitä.
- Akateeminen ruotsi on vähemmän pelottavaa kuin ajattelin.
- Olen alkanut oppia, millä busseilla pääsen kotiini.
- Kevät tulee ja aurinko paistaa.
- Robert's coffeen kahvipassi on täynnä, eli saan pian ilmaista kahvia.
- Karsin periodista 10 op pois ja nyt on aikaa vaikka mille, kuten nukkumiselle ja työhakemusten kirjoittamiselle.
- Sain kutsun työhaastatteluun. (Olen ihan vakuuttunut, että a.) en pääse paikkaan ja b.) että työ on kamalaa, mutta kuitenkin!)
- Kialla on se ranskalainen vaihtojuttu ja voin ajatella yläasteaikoja sillai nostalgisesti se on ohi, ihanaa -tyyliin. Lisäksi voin nauraa Karlalle, joka on ihan ahdistunut ranskalaisesta tavasta poskisuudella ihmisiä. :(
- Google-runous on kaunista. Ja SMG:n uusi levy on kiva. <3
Ärsyttäviä/suututtavia/surustuttavia asioita:
- Täytin HOPS-lomakkeen, ja tajusin, että mun tutkintoon on tämän nykyisen suunnitelman mukaan tulossa 119 noppaa kaikkea ylimääräistä eli islamin tutkimusta, psykologian ylimääräinen opetettava aine ja meidän tiedekunnan ylimääräisiä aineopintoja. Ei kai se haittaa? Mallo ehkä esim. tappaa mut... (Toisaalta oon vahvasti sitä mieltä, että myös uskonnonopettajien pitäisi suorittaa enemmän kuin 15 noppaa aineopintoja. Koska eihän siinä ole mitään järkeä, että ei tiedä mitään mistään, mitä opettaa...)
- Tein viime kuussa liikaa töitä ja nyt rästissä on esim. kaikki tämän periodin hommat. Viikonlopun aikana olisi mm. tarkoitus kirjoittaa kaksi esseetä, lukea niihin liittyvät aineistot sekä yksi kirja ja juhlia 13-vuotiasta pikkusiskoa.
- Jokainen epäonnistuminen ruuanlaitossa tuntuu huutavan, että et voi mennä Protulle kokkaamaan, et osaa.
- Jostain piti vielä valittaa mutta en muista että mistä! Valitanpa siis siitä.
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
when it snows / that is just God's way / of still not existing.
Miksi en osaa sanoa EI. Sillai kirkuvasti, punaisesti ja pilkullisesti, tai edes vähän vaimeammin. Oon missannut tällä viikolla jo kaksi kivaa luentoa (Arabimaiden historia) töiden takia, ja missaan vielä kaksi luentoa (Jerusalem ja Käytännöllinen teologia II), koska meillä on niin kauhean vähän postitaitoisia täällä ja sähän asut siinä ihan vieressäkin ja voit samalla kysyä kioskiesimieheltä niitä kesälomituksia.
Mun olisi parasta saada kesätöitä tuolta tai muuten...
(Nää mun työongelmat on kyllä niin kahtalaisia. Joko töitä on liikaa tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Perkele. :D)
Viikonloppuna Tampereelle, se on kivaa. Ja tänään töihin kioskille, jossa käy niin vähän asiakkaita, että voin vain kuunnella musiikkia, syödä karkkia ja lukea Murhatun Jumalan varjoa. Tai tehdä jotain muuta oikeasti hyödyllistä. Tosin mun täytyy varmaan vähän pitää kulissia yllä että oon tosi ahkera ja ihana, koska Henrik kertoi löytäneensä ko. kioskista jonkun lapun että hyvä tyyppi, soittakaa tälle, ja siinä oli mun nimi ja puhelinnumero. (Säälittävää, että olen iloinen siitä, että olen hyvä myymään tupakkaa ja imuroimaan kioskeja. :D)
Mun olisi parasta saada kesätöitä tuolta tai muuten...
(Nää mun työongelmat on kyllä niin kahtalaisia. Joko töitä on liikaa tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Perkele. :D)
Viikonloppuna Tampereelle, se on kivaa. Ja tänään töihin kioskille, jossa käy niin vähän asiakkaita, että voin vain kuunnella musiikkia, syödä karkkia ja lukea Murhatun Jumalan varjoa. Tai tehdä jotain muuta oikeasti hyödyllistä. Tosin mun täytyy varmaan vähän pitää kulissia yllä että oon tosi ahkera ja ihana, koska Henrik kertoi löytäneensä ko. kioskista jonkun lapun että hyvä tyyppi, soittakaa tälle, ja siinä oli mun nimi ja puhelinnumero. (Säälittävää, että olen iloinen siitä, että olen hyvä myymään tupakkaa ja imuroimaan kioskeja. :D)
perjantai 17. tammikuuta 2014
"Jumala on kyllästynyt nettipornoon."
Loma oli, loma meni. Talvi kuitenkin alkoi, se on hienoa - yhtäkkiä on paljon valoisampaa, kun maassa on lunta. Noin puoli senttiä, mutta ei se mitään, mulla on tässä lähiviikoille suunniteltuna sen verran monta junamatkaa että eiköhän niitä hankia ja nietoksiakin saada.
On ihanaa olla yliopistolla, vaikka ensimmäinen viikko on taas vaihteeksi kouluttanut ehkä enemmänkin epävarmuuden sietämiseen kuin minkään varsinaisen substanssin omaksumiseen. Ei se mitään, sillä noudatan kalenterini kanteen Fok Itistä bongaamaani mainiota elämänohjetta: Älä katso taaksepäin, katso eteenpäin. Älä missään nimessä katso sivuille, siellä on hirviöitä. Silti toivoisin, että käyttis-ukko selvittäisi edes itselleen, että mitä kirjoja kurssia varten olisi tarkoitus tenttiä.
Kesä-plääni voi edelleenkin vähintäänkin yhtä epämääräisesti kuin ennen lomaa. Töitä ei ole enkä niitä ole hakenut, mikä on tietenkin erinomainen yhdistelmä. CV:n sentään jaksoin päivittää. Viime viikolla oli tarkoitus soittaa henkilöstöpalveluihin ja kysellä, miten R-kioskin kesätyöt tänä vuonna menevät, mutta enpäs soittanut. Ehkä otan itseäni niskasta kiinni vaikkapa opiskeluja vältellessäni ja kirjoitan huikaisevan hienot hakemukset ainakin kolmeenkymmeneen paikkaan? Tai sitten soitan viime kesän pomolleni ja pyydän, että saisin tulla taas istumaan kahdeksantuntisia päiviä postitukseen ja lukemaan kirjaa. :P
Protun kanssa olen ihan solmussa, enkä pelkästään siksi, että en tiedä, missä olen töissä ja koska ts. koska voisin olla leireilemässä. Olisin tänä vuonna (uus)vanha ohjaaja, ja se tuntuu vähän turhan vastuulliselta hommalta, vaikka tiimi tietysti tasa-arvoinen onkin. Erityisesti kauhistuttaa ajatus siitä, että pitäisi toimia äitihahmona uudelle ohjaajalle, kun on itsekin vielä ihan uusi ja vihreä ja leirinvedosta on kokemusta tasan yhden kesän huselluksen verran. Mulle itselleni oli ihan ehdottoman suuri helpotus, että saattoi luottaa siihen, että vanha ohjaaja edes tiesi, mitä tehdään, jos jotain tapahtui, ja ensi kesänä mun pitäisi sitten olla tämä joka tietää jotain jostain.
Lisäksi ongelmallista on se, että viime kesänä oli vain niin kivaa ja kaikki sujui vetäjäporukan kanssa niin todella hyvin, että mun on vaikea uskoa, että uusi leiri olisi yhtä kiva. Kuitenkin joutuisin samaan tiimiin sen tyypin kanssa, joka ilmoitti mulle tulevansa "valvomaan siivousta" (?!?!) ja jolle päädyttiin lopulta tekstaamaan puoli neljän aikoihin yöllä että kiitos ei tarvitse tulla. Paikkakin olisi salee joku murju keskellä ei mitään, kun viime kesänä saatiin nauttia varsin hyvässä kunnossa olevan pappilan melkoisen suurista + hyväkuntoisista tiloista. (Vaikka toki tuolla porukalla pärjättiin lopulta jopa pimeässä metsäpirtissä keskellä metsää, jäisen mäen alapäässä.) Puhumattakaan siitä, että tuolla oli kunnon suurtalouskeittiö ihanine astianpesukoneineen...
... nimittäin. Saatiin viime kesän ohjaajaparini kanssa loistava idea, että mennään ensi kesänä kokkaamaan. Tietenkin on mahdollista, ettei hommaan päästä - halukkaita on kuulemma aina enemmän kuin mitä voidaan ottaa - mutta ajatus on silti kiva. Ei olla kumpikaan koskaan syöty toistemme tekemää ruokaa, jos ei lasketa kalapuikot ja ranskalaiset -ateriaa, joka kokattiin kokkien ollessa terveyskeskuksessa. Mutta noh, avoimin mielin pitää olla, ja eikös sekin jostain intohimosta jo kerro, että haluaa kokkaamaan. (Proosallisesti syyksi voisi toki sanoa, että ei ole ohjelmavastuuta mutta saa nauttia Protusta ja maata omissa oloissaan kokkausvuorojensa ulkopuolella just niin pitkään kuin haluaa, mutta enpä sano... x)
On ihanaa olla yliopistolla, vaikka ensimmäinen viikko on taas vaihteeksi kouluttanut ehkä enemmänkin epävarmuuden sietämiseen kuin minkään varsinaisen substanssin omaksumiseen. Ei se mitään, sillä noudatan kalenterini kanteen Fok Itistä bongaamaani mainiota elämänohjetta: Älä katso taaksepäin, katso eteenpäin. Älä missään nimessä katso sivuille, siellä on hirviöitä. Silti toivoisin, että käyttis-ukko selvittäisi edes itselleen, että mitä kirjoja kurssia varten olisi tarkoitus tenttiä.
Kesä-plääni voi edelleenkin vähintäänkin yhtä epämääräisesti kuin ennen lomaa. Töitä ei ole enkä niitä ole hakenut, mikä on tietenkin erinomainen yhdistelmä. CV:n sentään jaksoin päivittää. Viime viikolla oli tarkoitus soittaa henkilöstöpalveluihin ja kysellä, miten R-kioskin kesätyöt tänä vuonna menevät, mutta enpäs soittanut. Ehkä otan itseäni niskasta kiinni vaikkapa opiskeluja vältellessäni ja kirjoitan huikaisevan hienot hakemukset ainakin kolmeenkymmeneen paikkaan? Tai sitten soitan viime kesän pomolleni ja pyydän, että saisin tulla taas istumaan kahdeksantuntisia päiviä postitukseen ja lukemaan kirjaa. :P
Protun kanssa olen ihan solmussa, enkä pelkästään siksi, että en tiedä, missä olen töissä ja koska ts. koska voisin olla leireilemässä. Olisin tänä vuonna (uus)vanha ohjaaja, ja se tuntuu vähän turhan vastuulliselta hommalta, vaikka tiimi tietysti tasa-arvoinen onkin. Erityisesti kauhistuttaa ajatus siitä, että pitäisi toimia äitihahmona uudelle ohjaajalle, kun on itsekin vielä ihan uusi ja vihreä ja leirinvedosta on kokemusta tasan yhden kesän huselluksen verran. Mulle itselleni oli ihan ehdottoman suuri helpotus, että saattoi luottaa siihen, että vanha ohjaaja edes tiesi, mitä tehdään, jos jotain tapahtui, ja ensi kesänä mun pitäisi sitten olla tämä joka tietää jotain jostain.
Lisäksi ongelmallista on se, että viime kesänä oli vain niin kivaa ja kaikki sujui vetäjäporukan kanssa niin todella hyvin, että mun on vaikea uskoa, että uusi leiri olisi yhtä kiva. Kuitenkin joutuisin samaan tiimiin sen tyypin kanssa, joka ilmoitti mulle tulevansa "valvomaan siivousta" (?!?!) ja jolle päädyttiin lopulta tekstaamaan puoli neljän aikoihin yöllä että kiitos ei tarvitse tulla. Paikkakin olisi salee joku murju keskellä ei mitään, kun viime kesänä saatiin nauttia varsin hyvässä kunnossa olevan pappilan melkoisen suurista + hyväkuntoisista tiloista. (Vaikka toki tuolla porukalla pärjättiin lopulta jopa pimeässä metsäpirtissä keskellä metsää, jäisen mäen alapäässä.) Puhumattakaan siitä, että tuolla oli kunnon suurtalouskeittiö ihanine astianpesukoneineen...
... nimittäin. Saatiin viime kesän ohjaajaparini kanssa loistava idea, että mennään ensi kesänä kokkaamaan. Tietenkin on mahdollista, ettei hommaan päästä - halukkaita on kuulemma aina enemmän kuin mitä voidaan ottaa - mutta ajatus on silti kiva. Ei olla kumpikaan koskaan syöty toistemme tekemää ruokaa, jos ei lasketa kalapuikot ja ranskalaiset -ateriaa, joka kokattiin kokkien ollessa terveyskeskuksessa. Mutta noh, avoimin mielin pitää olla, ja eikös sekin jostain intohimosta jo kerro, että haluaa kokkaamaan. (Proosallisesti syyksi voisi toki sanoa, että ei ole ohjelmavastuuta mutta saa nauttia Protusta ja maata omissa oloissaan kokkausvuorojensa ulkopuolella just niin pitkään kuin haluaa, mutta enpä sano... x)
torstai 9. tammikuuta 2014
"This is here."
Wienissä ei ollut posliinikarhuja eikä oikein verta tai vispikermaakaan, mutta tykkäsin silti kovasti. Hirveän paljon vanhoja kauniita rakennuksia, nättejä kirkkoja ja Habsburgit nyt vaan on ihania. Viehätyin erityisesti hautakammioihin, jonne kuninkaallisen suvun jäsenet oli haudattu ilman sydämiään, sekä kirkkoon, jonka torneihin oli ristien sijasta asetettu mitäpä muutakaan kuin Habsburgien kruunut. Hoin guten abend ja auf wiedersehen silloinkin, kun olisi luultavasti pitänyt sanoa muuta - sanavarastoni saksaksi on melko vaatimaton, mutta sentään kannattaa aina yrittää.
Silti tykkäsin Prahasta ehkä enemmän, vaikka syynä saattaa hyvinkin olla vuodenaika. Siellä ei sentään vaadittu pääsymaksua kirjastoon.
Mieleen jäi tällä kertaa erityisesti Chicken Freud (... eli siskoni luuli Freudin olevan joku ravintola, kun puhuttiin siitä niin paljon), paikallisten englannintaito (this is here = ole hyvä ?!), valtavat omenastruudelit ja äidin uni (hyvin freudilaista!).
Silti tykkäsin Prahasta ehkä enemmän, vaikka syynä saattaa hyvinkin olla vuodenaika. Siellä ei sentään vaadittu pääsymaksua kirjastoon.
Mieleen jäi tällä kertaa erityisesti Chicken Freud (... eli siskoni luuli Freudin olevan joku ravintola, kun puhuttiin siitä niin paljon), paikallisten englannintaito (this is here = ole hyvä ?!), valtavat omenastruudelit ja äidin uni (hyvin freudilaista!).
torstai 2. tammikuuta 2014
I feel so much better now you're not around
Vuosimeemi.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Sluibailin töissä. Ohjasin Protua. Muutin omaan kotiin.
2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
- En luvannut mitään, muistaakseeni? Ensi vuonna ajattelin opetella nukkumaan, mutta tuskinpa siitä mitään tulee.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2013?
- Ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.
5. Missä maissa kävit?
- Viro, Tsekki.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2014, mitä et saanut/kokenut 2013?
- Lukea enemmän proosaa!!! Unirytmin. Järkevän ruokarytmin. Taidon puhua vähemmän.
7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2013 jäävät mieleen ja miksi?
- 14.5. (pääsy opelinjalle), 3.8. (Protun loppukaaos), 2.12. (muutto), 4.12. (Kylän loppu)
8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- Että uskaltauduin Protulle ohjaamaan ja tykkäsin siitä kovasti!
9. Entä suurin epäonnistuminen?
- Kaikenlainen vetkuttelu ja vengottelu ja vältteleminen. Jos asiat tekisi ajoissa, niiden tekeminen olisi varmaan huomattavasti miellyttävämpää...
10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- Enpä oikeastaan, onnekas vuosi siinä suhteessa. :>
11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
- Kahvinkeitin.
12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- Äidin. Karlan. Monen opiskelukaverin. Kanssaprotuohjaajien.
13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- Kian. Monen opiskelukaverin. Oma, mutta ei ehkä niin pahasti kuin joskus aiemmin?
15. Mistä innostuit eniten?
- Protusta. Ja oon kyllä myös kamalan tyytyväinen opelinjalle pääsemiseen.
16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2013?
- PMMP:n Miten tyttöjä tehdään varmaan. Ei koko vuodesta, mutta monesta asiasta.
17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi vai surullisempi?
Surullisempi on ehkä väärä sana, mutta kaipa se on myönnettävä, että fuksivuoden maito ja hunaja -fiilis on vaihtunut vähän realistisempaan näkemykseen siitä, miten paljon pitäisi opiskella ja miten suuri se akateeminen vapaus sitten lopulta olikaan.
b) lihavampi vai laihempi?
- LIHAVAMPI. Ensi vuonna voisin oikeasti yrittää opetella syömään oikeaa ruokaa oikeina ruoka-aikoina, auttaisi varmaan asiaa.
c) rikkaampi vai köyhempi?
- Aika lailla samoissa luvuissa mennään.
18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2013?
- Lukenut kirjoja kaiken hömpän sijasta. x) Puhunut ihmisille.
19. Entä vähemmän?
-Kieriskellyt milloin minkäkin turhanpäiväisen ongelman kanssa tulematta mihinkään kunnolliseen lopputulokseen.
20. Miten vietät/vietit joulun?
- Vanhempien luona. Perinteinen perhejoulu, joka ei tosin vesisateen takia oikein tuntunut joululta.
21. Rakastuitko vuonna 2013?
- En.
22. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- Tanssin superäidit. Viidakon tähtöset. BBC!Sherlock. Mainitsinko jo, että raskas työ vaatii raskaat huvit...?
23. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En mä ylipäätänsä vihaa oikein ketään.
24. Paras lukemasi kirja vuonna 2013?
- Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogia. Erityisesti Herran tarhurit, mutta Oryx ja Crakesta pidin kanssa tosi paljon. (Viimeiseen osaan pitää vielä totutella, mutta oli siinäkin puolensa.)
25. Mikä oli paras musiikkilöytösi?
- Hmm. Ainakin Balmorhea, Au revoir Simone ja Daughter.
26. Suosikkielokuvasi vuonna 2013?
- Kävin elokuvissa yllättävän paljon, mutta mikään elokuva ei sillai ihan lopullisesti sykähdyttänyt. :<
27. Mitä teit synttäripäivänäsi?
- En muistaakseeni mitään sen erikoisempaa. Mutta tuutoriryhmä vei minut frozen yoghurtille juhlan kunniaksi, se oli söpö ele. :>
28. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2013 paremman?
- Tiettyjen kavereiden kanssa olisi ollut kiva viettää enemmän aikaa.
29. Kuinka kuvailisit tyyliäsi vuonna 2013?
- Ehkä lainaan tässä opiskelukaveriani, koska se tiivistää varmaan aika lailla kaiken: "Okei, ehkä sulla oli joskus alkusyksystä hame jota joku 1800-lukulainen uskonkiihkoilija ois pitäny lyhyenä, mutta noin muuten kyllä annat vahvasti hyvän teologin vaikutelman." Tätimäistä ja tylsää siis, mutta ah niin mukavaa.
30. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Yöt.
31. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Rakastuin ihan Nico Saariseen! Vai onkohan se Niko. Ko. henkilö suorastaan avarsi maailmankuvaani: tyhmät ihmiset on sittenkin joskus kivoja! Vastakohtana sitten mun islamin proffa (se on ollut aamuteeveessä eli se on julkkis!!!), koska se osoitti, että yliopistossa voi olla hyviäkin luennoitsijoita.
32. Ketä kadehdit?
-Apua, en varmaan sillai erityisemmin ketään henkilöä? Ainakaan just nyt ei tuu mitään mieleen. Ehkä jotain semmosia fiksuja, nättejä, kivoja ja sosiaalisia ihmisiä, joilta kaikki aina onnistuu, mutta ei semmoisia varmaan oikeasti ole.
33. Ketä kaipasit?
-Susaa. Ja Karlaa, hassua että sitä näkee harvemmin kuin päivittäin.
34. Kuka oli paras uusi ihminen, jonka tapasit?
- Protu-tiimi. Ja Matti! Voi Matti. <3
35. Mita odotat eniten vuodelta 2014?
- En oikeastaan kyllä yhtään mitään. Toivottavasti vuosi olisi kiva. Jonnekin olisi kiva matkustaa. Saisinpa perusopinnot loppuun että voisin opiskella kaikkea kivaa. Ja toivottavasti mulla on kesätöitä kun tuo perkeleen ärkioski meni sotkemaan vanhaa systeemiään...
36. Siteeraa kommentteja, joita et tältä vuodelta unohda?
- "Musta se ruisleipä oli aika hyvää", "Onko täällä ketään aikuista ohjaajaa?", Karlan kaskut, "Euro vie turmioon ja Tsekissä on vapaampaa kuin Amerikassa"
37. Siteeraa laulua, joka kuvaa vuottasi
- En tiedä, kuvaako PMMP:n Tytöt mitenkään erityisemmin vuottani, mutta
sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta ei raudasta tai puusta miten tyttöjä tehdään
no ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu ne kasvaa ihanaksi ja pärjää pakon eessä kun
itsensä ne itse kasvattaa
olen kovasti kuunnellut heinäkuusta saakka. :>
36. Mikä oli paras elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
- "Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole vielä mitään. Paljon pahempaa on tulossa!"
- Veljeni Leijonanmieli
&
"Hyvä on", Toby sanoi. "Sen minä voin tehdä." Sillä jokaista Kyllä-vastausta kohden on olemassa myös Ei, hän ajatteli.
- Margaret Atwood, Herran tarhurit
&
One must want nothing to be different, not forward, not backward, not in all eternity. Not only bear what is necessary, but to love it.
- Friedrich Nietzsche
<3
1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Sluibailin töissä. Ohjasin Protua. Muutin omaan kotiin.
2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
- En luvannut mitään, muistaakseeni? Ensi vuonna ajattelin opetella nukkumaan, mutta tuskinpa siitä mitään tulee.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2013?
- Ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.
5. Missä maissa kävit?
- Viro, Tsekki.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2014, mitä et saanut/kokenut 2013?
- Lukea enemmän proosaa!!! Unirytmin. Järkevän ruokarytmin. Taidon puhua vähemmän.
7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2013 jäävät mieleen ja miksi?
- 14.5. (pääsy opelinjalle), 3.8. (Protun loppukaaos), 2.12. (muutto), 4.12. (Kylän loppu)
8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- Että uskaltauduin Protulle ohjaamaan ja tykkäsin siitä kovasti!
9. Entä suurin epäonnistuminen?
- Kaikenlainen vetkuttelu ja vengottelu ja vältteleminen. Jos asiat tekisi ajoissa, niiden tekeminen olisi varmaan huomattavasti miellyttävämpää...
10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- Enpä oikeastaan, onnekas vuosi siinä suhteessa. :>
11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
- Kahvinkeitin.
12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- Äidin. Karlan. Monen opiskelukaverin. Kanssaprotuohjaajien.
13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- Kian. Monen opiskelukaverin. Oma, mutta ei ehkä niin pahasti kuin joskus aiemmin?
15. Mistä innostuit eniten?
- Protusta. Ja oon kyllä myös kamalan tyytyväinen opelinjalle pääsemiseen.
16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2013?
- PMMP:n Miten tyttöjä tehdään varmaan. Ei koko vuodesta, mutta monesta asiasta.
17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi vai surullisempi?
Surullisempi on ehkä väärä sana, mutta kaipa se on myönnettävä, että fuksivuoden maito ja hunaja -fiilis on vaihtunut vähän realistisempaan näkemykseen siitä, miten paljon pitäisi opiskella ja miten suuri se akateeminen vapaus sitten lopulta olikaan.
b) lihavampi vai laihempi?
- LIHAVAMPI. Ensi vuonna voisin oikeasti yrittää opetella syömään oikeaa ruokaa oikeina ruoka-aikoina, auttaisi varmaan asiaa.
c) rikkaampi vai köyhempi?
- Aika lailla samoissa luvuissa mennään.
18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2013?
- Lukenut kirjoja kaiken hömpän sijasta. x) Puhunut ihmisille.
19. Entä vähemmän?
-Kieriskellyt milloin minkäkin turhanpäiväisen ongelman kanssa tulematta mihinkään kunnolliseen lopputulokseen.
20. Miten vietät/vietit joulun?
- Vanhempien luona. Perinteinen perhejoulu, joka ei tosin vesisateen takia oikein tuntunut joululta.
21. Rakastuitko vuonna 2013?
- En.
22. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- Tanssin superäidit. Viidakon tähtöset. BBC!Sherlock. Mainitsinko jo, että raskas työ vaatii raskaat huvit...?
23. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En mä ylipäätänsä vihaa oikein ketään.
24. Paras lukemasi kirja vuonna 2013?
- Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogia. Erityisesti Herran tarhurit, mutta Oryx ja Crakesta pidin kanssa tosi paljon. (Viimeiseen osaan pitää vielä totutella, mutta oli siinäkin puolensa.)
25. Mikä oli paras musiikkilöytösi?
- Hmm. Ainakin Balmorhea, Au revoir Simone ja Daughter.
26. Suosikkielokuvasi vuonna 2013?
- Kävin elokuvissa yllättävän paljon, mutta mikään elokuva ei sillai ihan lopullisesti sykähdyttänyt. :<
27. Mitä teit synttäripäivänäsi?
- En muistaakseeni mitään sen erikoisempaa. Mutta tuutoriryhmä vei minut frozen yoghurtille juhlan kunniaksi, se oli söpö ele. :>
28. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2013 paremman?
- Tiettyjen kavereiden kanssa olisi ollut kiva viettää enemmän aikaa.
29. Kuinka kuvailisit tyyliäsi vuonna 2013?
- Ehkä lainaan tässä opiskelukaveriani, koska se tiivistää varmaan aika lailla kaiken: "Okei, ehkä sulla oli joskus alkusyksystä hame jota joku 1800-lukulainen uskonkiihkoilija ois pitäny lyhyenä, mutta noin muuten kyllä annat vahvasti hyvän teologin vaikutelman." Tätimäistä ja tylsää siis, mutta ah niin mukavaa.
30. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Yöt.
31. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Rakastuin ihan Nico Saariseen! Vai onkohan se Niko. Ko. henkilö suorastaan avarsi maailmankuvaani: tyhmät ihmiset on sittenkin joskus kivoja! Vastakohtana sitten mun islamin proffa (se on ollut aamuteeveessä eli se on julkkis!!!), koska se osoitti, että yliopistossa voi olla hyviäkin luennoitsijoita.
32. Ketä kadehdit?
-Apua, en varmaan sillai erityisemmin ketään henkilöä? Ainakaan just nyt ei tuu mitään mieleen. Ehkä jotain semmosia fiksuja, nättejä, kivoja ja sosiaalisia ihmisiä, joilta kaikki aina onnistuu, mutta ei semmoisia varmaan oikeasti ole.
33. Ketä kaipasit?
-Susaa. Ja Karlaa, hassua että sitä näkee harvemmin kuin päivittäin.
34. Kuka oli paras uusi ihminen, jonka tapasit?
- Protu-tiimi. Ja Matti! Voi Matti. <3
35. Mita odotat eniten vuodelta 2014?
- En oikeastaan kyllä yhtään mitään. Toivottavasti vuosi olisi kiva. Jonnekin olisi kiva matkustaa. Saisinpa perusopinnot loppuun että voisin opiskella kaikkea kivaa. Ja toivottavasti mulla on kesätöitä kun tuo perkeleen ärkioski meni sotkemaan vanhaa systeemiään...
36. Siteeraa kommentteja, joita et tältä vuodelta unohda?
- "Musta se ruisleipä oli aika hyvää", "Onko täällä ketään aikuista ohjaajaa?", Karlan kaskut, "Euro vie turmioon ja Tsekissä on vapaampaa kuin Amerikassa"
37. Siteeraa laulua, joka kuvaa vuottasi
- En tiedä, kuvaako PMMP:n Tytöt mitenkään erityisemmin vuottani, mutta
sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta ei raudasta tai puusta miten tyttöjä tehdään
no ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu ne kasvaa ihanaksi ja pärjää pakon eessä kun
itsensä ne itse kasvattaa
olen kovasti kuunnellut heinäkuusta saakka. :>
36. Mikä oli paras elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
- "Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole vielä mitään. Paljon pahempaa on tulossa!"
- Veljeni Leijonanmieli
&
"Hyvä on", Toby sanoi. "Sen minä voin tehdä." Sillä jokaista Kyllä-vastausta kohden on olemassa myös Ei, hän ajatteli.
- Margaret Atwood, Herran tarhurit
&
One must want nothing to be different, not forward, not backward, not in all eternity. Not only bear what is necessary, but to love it.
- Friedrich Nietzsche
<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)