sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta

Tuntuu omituiselta kehua itseään, mutta koinpa tässä kaiken tämän riittämättömyyden angstaamisen keskellä Suuren Tajuamisen. Tänä vuonna olen opiskellut unelmieni alaa, oppinut paljon juttuja (ja saanut hyviä tenttiarvosanoja!), päässyt ohjaamaan Protulle, tuutoroimaan, opiskelemaan opettajaksi ja kesätöihin muualle kuin Ärrälle. Olen matkustanut ja lukenut hyviä kirjoja. Kiirettä on pitänyt, mutta olen oikeasti saanut asioita tapahtumaan enkä vain passiivisesti miettinyt että joojoo kohta.

Jotenkin olen kadottanut kykyni nauttia pienistä asioista. Olen tyytyväinen yhtään mihinkään noin kolme minuuttia, minkä jälkeen keksin taas, mitä kaikkea pitikään tehdä ja mitenkä asiat on yhä edelleen huonosti. Tykkään itsestäni ihan (:D) enkä sillai liitä itsekunnioitustani siihen, mitä saavutan tai miten onnistun, mutta koko ajan pitäisi silti tehdä hirveästi ja se on ehkä vähän väsyttävää. Toisaalta en kyllä tiedä, mitä muutakaan tekisin.

Ensi vuoden opinnot on kuitenkin nyt suunniteltu, se on kivaa. :> Luvassa on ainakin teologian perusopintojen saattaminen loppuun, teologiruotsi ja mahdollisimman paljon filosofiaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli 90,5 opintopistettä, mutta totesin, että se on vähän paljon, ja karsin määrän 70,5 opintopisteeseen. Sinne menivät kaikki kivat maailmanloppukurssit. :(

emptiness doesn't know it's own shape

Kun Protusta on jo vähän kulunut aikaa, niin on varmaan hyvä hetki harrastaa vähän itsereflektiota (ei, en ole tänään kirjoittanut tuutorisuunnitelmaa tai miettinyt tiimipalautteita...) ja todeta, että olin mä kai ihan siedettävä ohjaaja, ja että ehkä mulla on vielä toivoa tulevilla leireillä tulla paremmaksi ohjaajaksi. Tykkäsin hommasta kuitenkin kauheasti ja tiimini oli superihana, eli siltä osalta ei kauheasti enempää voi pyytää itseltään.

Olisin voinut tulla leiriläisten kanssa läheisemmäksi, vaikka viimeisenä iltana olikin hauskaa ja olin oikeasti surullinen, että leiri on lopussa ja elely niiden teinien kanssa loppuu. En usko, että annoin itsestäni kauhean kamalaa kuvaa, mutta toisaalta en tiedä, kuinka hyvin leiriläiset pääsivät lopulta tutustumaan minuun - monelle jäin varmaan vähän sellaiseksi äitihahmoksi, joka illalla paimensi sänkyyn ja aamulla yritti kovasti että herätys ja huomenta vaikka oli itsekin aika kuoleman partaalla. Ylipäätänsä olisin voinut osallistua enemmän ja maata keittiössä vähemmän, mutta toisaalta mielenterveyden ylläpitäminen saunaa lämmittämällä ja keittiössä vineämällä oli kohtalaisen tärkeää leirin yleisen onnistumisen kannalta. Varsinkin kun en nukkunut kertaakaan koko viikon aikana päiväunia, vaikka monesti oli tarkoitus...

Olisin voinut olla ehkä sietävämpi tiettyjä juttuja kohtaan (tai ainakin pyöritellä silmiäni vähän vähemmän tietyissä paikoissa), mutta toisaalta onnistuin esimerkiksi keskustelunvedoissa ilmeisesti oikeasti herättämään ajatuksia vaikka itse tilanteessa toivottomalta tuntuikin. Undulaattileikistäkin tuli lopulta hitti, vaikka sen vetäminen oli ehkä kauhein kokemus vähään aikaan...

Mutta niitä onnistumisia! Osasin olla sillai rento ja suhteellisen ressaamaton ja makoilla luonteenvastaisesti jossain patjalla - toisaalta osasin ottaa vastuuta ja olla se semmoinen Aikuinen Ohjaaja, kun joku random ukko tuli valittamaan, että käytetään "vitusti vettä", ja toisaalta kun leiriläinen sairastui. Vastuuseen kasvoi ehkä vähän hitaasti - aluksi en juuri vetänyt ohjelmia, ja suunnittelujutuissakin seurasin vähän sivusta, että mitenkä nämä nyt etenevät - mutta loppuviikosta uskalsin jo tuoda omia juttujani esiin ja vinkua, että hei nyt vähän tehokkaammin tätä ja tätä ja tehdäänkös nyt semmoinen sopimus että tehdään näin. Jaksoin olla kiva suurimman osan ajasta, mikä oli tosi hienoa. Ja jaksoin tsempata melkoisen epäonnistuneen viidennen päivän jälkeen, mikä oli aika todella helpottavaa, koska se viides päivä oli aika kamala.


Ekan päivän tutustumis/tunnelmanvapauttamistyynyleikki. Leikki oli niin yksinkertainen, että jopa minä osasin sitä leikkiä... mikä ei siis ollut itsestäänselvyys. :D Kehulapuissa luki monesti että "et oikein osaa leikkiä mutta ihanaa että yrität", mikä oli aika tosi söpöä.


Riikka vetää keskustelua, leiriläiset nukkuvat. (Kuvaavaa kyllä, tämä oli ehkä yksi alkuviikon onnistuneimpia keskustelunvetoja, koska leiriläiset oikeasti assosioivat selinmakuulla ahkerasti eivätkä vain vilkuilleet vaivaantuneena toisiaan. :D)

Protulla oli ihanaakivaaparasta vaikka ehkä vähän eri syystä kuin mitä kuvittelin. Keskustelut olivat ankeita kun kukaan ei keksinyt ikinä mitään sanottavaa tai jos keksi, virkkeet alkoivat "koulussa on sanottu, että" -mantralla, mutta rakastuin tiimiini ja sen ihmisiin. <3 Musta huumori kukki, väsymys yhdisti ja oli yksinkertaisesti niin vapauttavaa olla jossain ihan muualla kuin yleensä ja käydä esimerkiksi järvessä uiskentelemassa.

"Keskustelittekste determinismista?"
"Makasin siinä patjalla ja mietin että menenkö saunaan vai en."

Muistiin lähinnä itselle:
- Hekolo-ukko
- maajussi <3 Riikka
- "astmalääkkeen tunnistaa siitä että paketissa lukee että se on astmalääke"
- "nukkuminen on homoille!"
-  porno-Tuhkimot riparin naapurissa (sekä pari päivää myöhemmin venäläiset huorat...), mutta "parhaassa tapauksessa ne luulee että me ollaan riparilaisia".
- "Mun ja X:n salaiset ystävät on tyhmiä." "X:n salaiselle ystävälle: 'Olet mulkku.'"
- "Ihmisen pää painaa neljä kiloa." "Ai oikeesti, kun aivot painaa vaan puoltoista kiloa."
- "Ehkä se on vähän niinku kissa et se hakeutuu niiden ihmisten seuraan jotka ei pidä kissoista."
- "Ja sit mennään sinne riparipaikkaan että täs on tää hylje ja tarvitaan sille katiska."
- "Mut jos me kysytään et kiinnostaaks ja ne vastaa et ei ja me vaan jatketaan..."
- "Mut saiks kukaan solisluuhierontaa? Jos ei niin se ei menny ihan paskasti."
- fitness-lounas
- "Te kävelitte sen helvetin keittiön läpi ettekä edes ottaneet kääretorttua." "Musta se ruisleipä oli aika hyvää."
- "Jaetaanks me ryhmät sillai mielivaltaisesti?" "Me ollaan vähän niin kuin viisitoista minuuttia myöhässä aikataulusta." "Just siks."
- "Tänään meillä syödään ihan vitusti kaalilaatikkoa."
- "Ottakaa kynä." "Onks tää hyvä?" "No en tiiä mut ottakaa silti kynä."
- "Meil olis nyt tää näytelmä." "Ei oo."
- undulaattilaululeikki ja "mä voisin tästä lähtee"
- "Huudanko niille ikkunasta että poimikaa vittu vadelmia?"
- "Mikä on maanosa?" "Niinjust nimenomaan siihen päästään niiden kanssa."
- "Ja sit on Rami joka ei oo kovin mukava tyyppi ja sille huudetaan että vedä käteen Rami."
- "Kahvia menee ihan sikana." "Keittäkää samat purut uudelleen."
- "No se 600 l maitoa on sillai suuntaa-antava."
- aamuyön rukoushuuto
- kalapuikkokokkaus, "syötte tänään sokkona kun kokit vaihtuu"
- silmien pyörittely
- hampaaton eläin
- "ihana kun laulat noita virsiä kun oot yksin yläkerrassa" & ohjaajien spontaani "Jumala loi Auringon, puut ja tähdet ja Kuun" -kuoro kesken välimakoilun
- vitun aamusauna
- "Onks täällä ketään aikuista ohjaajaa?" "Me ollaan!" & vine 
- "Paitsi et osaaks nää leikkiä ja puhua samaan aikaan?"
- "Ihanaa kun oot niin mukava etkä mikään syrjäytyny aikuinen."
- kananmuna-anjovispizza
- kala kassalla
- "Ai niin missä välissä me mennään hakemaan niitä raparpereja kun meidän raparperit mätäni jääkaappiin?"
- "Artturi oli sillai et nyt vittu siivoomaan." "Kuka vitun Artturi?"
- "Me mennään stalkkaamaan uskonnollisia ihmisiä."
- margariikka-pitsa
- "Ei ne voi noin vaan mennä yöllä uimaan, valitetaan turvallisuusvastaaville... ei kun me ollaan turvallisuusvastaavia."
- juhlapuhuja & siivouksen supervising...