Olisi superkivaa, jos joskus olisi aikaa ja jaksamista lukea muuta kuin tenttikirjoja tai hömppää. (Tällä viikolla olen kunnostautunut Harry Potter -fanfictionin lukemisessa tenttejä vältellessäni...) Lukulistalla on kirjoja, kirjoja ja kirjoja, mutta enhän minä saa aikaiseksi aloittaa. Paitsi sitten joissain todella poikkeustapauksissa, niin kuin silloin, kun Margaret Atwoodilta tulee uusi kirja...
Lueskelin tässä muutama viikko takaperin Oscar Wilde -lainauksia Goodreadsista, ihastuin, ja aloin lukea Dorian Grayn muotokuvaa. Pääsin sivulle 18, jonka jälkeen menin nukkumaan... ja siihen lukeminen sitten jäikin. Ehkä lomalla on aikaa? Joo.
Tieteellisen kirjallisuuden lukemisessa on se ongelma, että en jotenkin osaa suhtautua sellaisen lukemiseen kevyesti. :D Jos luen vaikkapa Helvetin historia -aiheista kirjaa, alan väkisinkin jossain kohtaa miettiä, mitä kaikkea minulta meni ohi ja kerrata oppimaani, mikä hidastaa kirjan lukemista aika paljon. Kaikkea ei tarvitse oppia ja joskus yleiskatsauksenkin saaminen olisi ihan hyödykästä - ylipäätänsä pitäisi olla iloinen siitä, että jokin tässä alassa edelleen kiinnostaa, kun sen kirjoja jaksaa vapaa-ajallaankin lukea tai ainakin suunnitella lukevansa.
Tänä vuonna olen lukenut yllättävän vähän hyvää proosaa, mutta Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogia, Cormac McCarthyn Tie ja Olemisen sietämätön keveys (joka oli niin sietämättömän keveä kirja että sen loppuun lukemisessa meni reilu vuosi...) jäivät mieleen kirjoina, joita uskaltaisi suositella eteenpäinkin. Veljeni Leijonanmielen uudelleen lukeminen oli ihana kokemus sekin.
Ensi vuonna olisi ihan totta kiva alkaa taas lukea, mutta se, millä ehtimisellä on taas ihan oma kysymyksensä.
perjantai 27. joulukuuta 2013
and send you my heart
Sateen rummutus on hassu ääni, puhutaan kuitenkin jouluaatosta. Eilen näytti keväältä, kun aurinko paistoi matalalta ja puiden oksiin oli kiteytynyt sadepisaroita. Kuusi sentään on tänä vuonna metsänvihreä, kuusikauppiaan mukaan "saanut tarpeeksi typpeä" tai jotakin. Mutta kiva, en tykännyt siitä viimevuotisesta.
Juhlimisen aihetta on joulusta yhä vaikeampi löytää. Sentään ruoka on hyvää. (Meillä vannotaan hämäläisen alkupalapöydän nimiin, paljon kalajuttuja ja kotijuustoa ja kinkulla ei ole niin väliä vaikka se onkin vähän kuivaa kun ei sitä kuitenkaan kukaan syö.) Ei sillä, että vuosiin olisi tuntunut joululta, mutta nyt taas edellistä vuotta vähemmän.
Muuten loma on ollut aika lailla huonosti nukuttuja öitä patjalla, Harry Potterien lukemista uudestaan, väsytyksen välttelyä ja Karlan kanssa puljaamista. Ei mitään tavallisesta lötköämisestä poikkeavaa.
Olen yrittänyt miettiä ajankäyttöäni. Olen vuorotellen sitä mieltä, että kaikki on hyvin tai että jokin on vähän huonosti, mutta yhtä kaikki kevät väsyttää jo etukäteen. Lisäksi tajusin tässä ilokseni, että mun pitäisi varmaan tänä kesänä hakea kesätöitä, kun R-kioskit kerran muuttuvat kauppiaskioskeiksi, ja sijaisilta ilmeisesti pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa loppuvat työt. Perkele. x)
Juhlimisen aihetta on joulusta yhä vaikeampi löytää. Sentään ruoka on hyvää. (Meillä vannotaan hämäläisen alkupalapöydän nimiin, paljon kalajuttuja ja kotijuustoa ja kinkulla ei ole niin väliä vaikka se onkin vähän kuivaa kun ei sitä kuitenkaan kukaan syö.) Ei sillä, että vuosiin olisi tuntunut joululta, mutta nyt taas edellistä vuotta vähemmän.
Muuten loma on ollut aika lailla huonosti nukuttuja öitä patjalla, Harry Potterien lukemista uudestaan, väsytyksen välttelyä ja Karlan kanssa puljaamista. Ei mitään tavallisesta lötköämisestä poikkeavaa.
Olen yrittänyt miettiä ajankäyttöäni. Olen vuorotellen sitä mieltä, että kaikki on hyvin tai että jokin on vähän huonosti, mutta yhtä kaikki kevät väsyttää jo etukäteen. Lisäksi tajusin tässä ilokseni, että mun pitäisi varmaan tänä kesänä hakea kesätöitä, kun R-kioskit kerran muuttuvat kauppiaskioskeiksi, ja sijaisilta ilmeisesti pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa loppuvat työt. Perkele. x)
maanantai 2. joulukuuta 2013
Ilmeisesti olen tätä nykyä käpyläläinen?
Jotenkin muutto tuli ihan puskista. Löydettiin kämppä, saatiin se, vuokrattiin pakettiauto ja roudattiin kamat tänne ylös. Viides kerros, ei hissiä, mutta avun kanssa homma oli yllättävän kivutonta. (Luultavasti aamulla olen toista mieltä, kun lihakset ovat saaneet miettiä kaikkea hetken aikaa...) Ehkä vähän ahdisti, että tavaraa oli niin valtavan paljon - varsinkin kirjoja jouduin heittämään pois, ja se suretti. Toisaalta oli ehkä ihan hyvä päästä eroon kaikenlaisista lukioaikaisista muistiinpanoista ja vanhoista äidinkielen aineista. Tavaraa jäi silti ihan riittävästi, jokaiseen laatikkoon ja hyllyriviin sai kyllä jotain sisälle.
Mäkelänkatu kohisee tuossa alapuolella, täällä on melko kylmä ja ulkona on aika pimeää, mutta muuttolaatikot ovat poissa ja mulla on kynttilöitä. En ole innoissani, mutta en sillai surullinenkaan - tuntuu, että en ehkä oikein edes ole tajunnut, että nyt ihan oikeasti muutin jonnekin. Onhan tämä monessa mielessä erään aikakauden loppu, kun pitää itse tehdä kaikki juttunsa, maksella elämisensä ja olemisensa ja seurakin väheni viidestä kanssaihmisestä yhteen kanssaihmiseen.
Jotenkin muutto tuli ihan puskista. Löydettiin kämppä, saatiin se, vuokrattiin pakettiauto ja roudattiin kamat tänne ylös. Viides kerros, ei hissiä, mutta avun kanssa homma oli yllättävän kivutonta. (Luultavasti aamulla olen toista mieltä, kun lihakset ovat saaneet miettiä kaikkea hetken aikaa...) Ehkä vähän ahdisti, että tavaraa oli niin valtavan paljon - varsinkin kirjoja jouduin heittämään pois, ja se suretti. Toisaalta oli ehkä ihan hyvä päästä eroon kaikenlaisista lukioaikaisista muistiinpanoista ja vanhoista äidinkielen aineista. Tavaraa jäi silti ihan riittävästi, jokaiseen laatikkoon ja hyllyriviin sai kyllä jotain sisälle.
Mäkelänkatu kohisee tuossa alapuolella, täällä on melko kylmä ja ulkona on aika pimeää, mutta muuttolaatikot ovat poissa ja mulla on kynttilöitä. En ole innoissani, mutta en sillai surullinenkaan - tuntuu, että en ehkä oikein edes ole tajunnut, että nyt ihan oikeasti muutin jonnekin. Onhan tämä monessa mielessä erään aikakauden loppu, kun pitää itse tehdä kaikki juttunsa, maksella elämisensä ja olemisensa ja seurakin väheni viidestä kanssaihmisestä yhteen kanssaihmiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)