Olen vuorotellen väsynyt ja turhautunut, vuorotellen semitoiveikas ja no, semitoiveikas varmaan sillai parhaimmillaan. Elämä ei ole ollut kauhean kivaa viime aikoina. Gradussa on sivuja, mutta en tiedä onko siinä järkeä, ja puolet ajasta tuntuu, että hyvin menneiden opintojen päätteeksi palautan jonkun surkean räpellyksen, jota en enää halua nähdä valmistuttuani ja jolla en tee kuin hallaa itselleni jatko-opintoihin hakiessani. Toisaalta olen miettinyt, kannattaako niihin edes hakeutua, kun nytkin kaikki tuntuu niin vaikealta. Vaikka en saa enää paniikkikohtauksia - yllättäen nukkumista, hengittelemistä ja juttelemista enemmän auttoi graduohjaajan kommentti siitä, että voisiko sua Riikka kiinnostaa jatko-opinnot - mikä on ihan huojentavaa koska ajattelin että menetän järkeni, on oma itsetunto edelleen tosi matalalla. Graduprosessin alkua luonnehti ajatus siitä, että en ole valmis, nykyistä vaihetta lähinnä se että en ole tarpeeksi hyvä.
Ei pitäisi yllättää, että määrittelen itseäni opintomenestykseni takia näin paljon yhä edelleen, koska olen aina harrastanut opiskelua niin kuin äiti sanoisi, mutta olisi kiva jos kiinnostuisin asian parantamisesta vähän enemmän sen sijaan, että makaisin peiton alla miettimässä, että hyvä gradu olisi kiva.
Terveys stressaa kanssa vähän. Näköhäiriöt ja päänsärky on koko ajan yleisempiä ja yleisempiä, vaikka toisaalta ne tuntuu liittyvän lähinnä kotona työskentelyyn - töissä jaksan kyllä tuijottaa konetta liiankin hyvin. Oikea syy on mitä suurimmalla todennäköisyydellä ihan mielettömän kipeä niska-hartiaseutu sekä ahkera hampaiden narskuttelu, mutta totta kai epäilen vuorotellen kaikkea aivokasvaimesta diabeteksen kautta MS-tautiin. Kävin torstaina hieronnassa, hierojana oli joku onneton poika joka lähinnä ravisteli mua edestakaisin (??). Pitäisi varmaan mennä lääkäriin ja hammaslääkäriin, mutta kamalan vaikea saada sellaista aikaiseksi.
Työt jatkuu ehkä syksyllä ja mietin tässä, haluanko lopulta sitä. Töissä on ihan kivaa, olen hyvä työssäni ja tykkään työkavereistani, mutta onhan tuo oikeasti aika mekaanista, ärsyttävää puuhastelua josta on vaikea varsinaisesti saada kamalan ihmeellisiä onnistumisen kokemuksia. Haaste- ja häätöcaset on ihan mielenkiintoisia, mutta kun työpäivästä iso osa menee sen selittämiseen, mikä on maksukehotus ja että vuokra täytyy maksaa, ei ihan kamalan mielenkiintoisiin juttuihin pääse. Haluaisin aikaa gradun kirjoittamiselle, opiskelemiselle ja sellaiselle ylelliselle, ja varmaan olisi kiva olla vähän elämäniloisempi ennen Roomaan lähtöä.
