Ostin tänään sohvan! Se on paras sohva.
Muuttoon on enää alle kaksi viikkoa ja olen niin niin onnellinen.
lauantai 17. joulukuuta 2016
perjantai 9. syyskuuta 2016
I bet your smile looks beautiful up close.
Olen vain ihan onnellinen. En suoraan sanottuna ole edes muistanut, miltä tuntuu tällainen, että aamulla on kiva herätä ja mennä yliopistolle, että opiskeltavat jutut tuntuu aidosti mielenkiintoisilta (eikä didaktista kolmiota mainita kertaakaan) ja että ei tarvitse stressata siitä että pitäisi olla opiskelemassa vaikka on viikkaamassa kalsareita. Toki oon tällä viikolla ehtinyt jo turhautua kirjastossa opiskeleviin (/Joulumaata laulaviin/puhelimeen puhuviin/kiljuviin ja juokseviin) kanssaopiskelijohini, paeta luennolta (juutalaisuuden peruskurssi, keskusteltiin mm. puoli tuntia siitä mikä on monoteismi ja jossain kohtaa semmoinen keski-ikäinen täti kysyi, näkeekö geeneistä jos joku on juutalainen), houkutellut opiskelukaverin lintsaamaan luennolta (erityisyyden ja moninaisuuden kohtaaminen) sekä menettänyt yöuneni kofeiinin liika-annostuksen takia. Kun tulin tänään iltapäivällä kotiin päiväunille, huusin bussikuskille "HIPHEI" poistuessani bussista kun oli tarkoitus huutaa että kiitos, että ilmeisesti olen vähän väsynytkin.
Kauankohan tätä kestää, viikko tai puolitoista varmaan, mutta haluan muistaa että olen ainakin ollut iloinen ja että se oli kivaa. Tavallaan oon myös edelleen aika kauhuissani siitä, mitä tästä kaikesta tulee, mutta toistaiseksi, toistaiseksi vielä hyvällä tavalla. <3
Kauankohan tätä kestää, viikko tai puolitoista varmaan, mutta haluan muistaa että olen ainakin ollut iloinen ja että se oli kivaa. Tavallaan oon myös edelleen aika kauhuissani siitä, mitä tästä kaikesta tulee, mutta toistaiseksi, toistaiseksi vielä hyvällä tavalla. <3
tiistai 23. elokuuta 2016
damn you eternally have you a soul?
Oon yrittänyt syödä vähemmän, sokeria noin niin kuin erityisesti
mutta myös kaikkea muuta. Luin tänään blogikirjoituksen, jossa
kerrottiin, kuinka "Lupaan, että pian paprikakin maistuu makealta, ja suonissa virtaa sokerin sijaan iloinen syysenergia."
Mikä vittu on iloinen syysenergia????????
Nukuin viime yönä kolme tuntia. Työkaveri katseli mua aamulla yhdeksän minuuttia, iski käteen rahaa ja käski hakemaan meille kahvit. Oli muuten hyvää kahvia.
Kuusi työpäivää enää, se on vähän niinkuin aamukampa. Ajattelin leipoa meille mustikkapiirakkaa läksiäislahjaksi. Luulen, että olen lopulta ihan tyytyväinen, että voin hetken aikaa vain opiskella, vaikka tällä hetkellä yliopistolle paluu hirvittää jotenkin tosi paljon, kaikki tuntuu jotenkin tosi vaikealta. Mutta eiköhän tämä tästä. Herään joka aamu edelleen ihan valtavan onnellisena siitä, että ainakin pedagogiset on ohi.
Oon jotenkin ollut ihan surullinen nyt. Katsoin The Roadin ja se oli kaunis, syytän sitä.
Mikä vittu on iloinen syysenergia????????
Nukuin viime yönä kolme tuntia. Työkaveri katseli mua aamulla yhdeksän minuuttia, iski käteen rahaa ja käski hakemaan meille kahvit. Oli muuten hyvää kahvia.
Kuusi työpäivää enää, se on vähän niinkuin aamukampa. Ajattelin leipoa meille mustikkapiirakkaa läksiäislahjaksi. Luulen, että olen lopulta ihan tyytyväinen, että voin hetken aikaa vain opiskella, vaikka tällä hetkellä yliopistolle paluu hirvittää jotenkin tosi paljon, kaikki tuntuu jotenkin tosi vaikealta. Mutta eiköhän tämä tästä. Herään joka aamu edelleen ihan valtavan onnellisena siitä, että ainakin pedagogiset on ohi.
Oon jotenkin ollut ihan surullinen nyt. Katsoin The Roadin ja se oli kaunis, syytän sitä.
lauantai 6. elokuuta 2016
and then God asks, What are your desires in life? What will be your strength? How will you form your desires? How is it that you choose to die?
Kesä on ollut jotenkin semmoista turtumisen aikaa. Musta on tullut ihan lötkö, kun en osaa olla enää oikein kunnolla äkäinen mistään, pitää haluta mitä saa ja elämä on kamalaa mutta onneksi se ei ole yllätys enää. Sain yksi päivä asiakkaalta haukut, että olen empatiakyvytön ja muutenkin kaikin puolin kelvoton ihminen (koska en suostunut tilaamaan hänelle seitsemän euron hintaista ale-teepaitaa, koska aletuotteita ei saa tilata), ja en osannut oikeastaan kuin nauraa sille. Vakinaistamis-yt-neuvottelu -kuvio on nyt edennyt siihen pisteeseen, että "katsotaan sitten yt-neuvottelujen jälkeen" on muuttunut fraasiksi "sitten kun sun työsuhde on päättynyt, niin". Se ei naurata, mutta ei toisaalta enää itketäkään.
Lähettämiini työhakemuksiin (3 kpl) on tullut nyt kivasti vastauksia (2 kpl), ja tänään Bossin myyjä ehdotti, että hakisin niille töihin. Tässä on vaan sellainen pieni mutka, että pitäisi kertoa mun tänhetkiselle esimiehelle, että tarvitsisin suosituksia ja työtodistuksen, ja se varmaan loukkaantuu oikein henkilökohtaisesti että minä(kin) olen lähdössä. Mutta vähän niinkuin pakko. Ehkä oon huomenna reipas ja kiva ja setvin asiaa. (Vaikka äiti sanoikin puhelimessa että "kai ymmärrät että jos nyt vaihdat työpaikkaa niin sun täytyy oikeasti myydäkin siellä jotain etkä voi vaan mennä sillä että susta tykätään", kiitos äiti.)
Toisaalta olisi kiva vain opiskella, varsinkin kun oon ihan vakuuttunut että en pärjää englanniksi ollenkaan ja että kaikki on muutenkin tosi kamalaa ja vaikeaa tulevaisuudessa, mutta en kyllä tiedä osaanko budjetoida elämääni ollenkaan enää sillai, että käteen jää kuussa aika tosi paljon vähemmän kuin mitä nyt. Oikeasti pitäisi varmaan hakea oman alan töitä ja tehdä vaikka sijaisuuksia, mutta toisaalta on kiva tietää etukäteen että paljonko rahaa on tulossa ja mistä. Plus että varsinkin ala-asteella sijaistaminen on saatanasta kun joutuu opettamaan vaikka mitä liikuntaa ja fysiikkaa ja puukäsityötä ja välituntivalvomaan.
Muutenkin on ollut vähän ankea kesäkesä. Juhannus meni tapellessa (okei, tappelua liennyttäessä), sain sitkeän kesäihailijan josta eroon pääseminen osoittautui yllättävän hankalaksi, kissa pissasi laukkuuni kun kävin Tampereella, asunnossa on saatanallisen kuuma ja kun pidän ovea auki, sisään marssii armadoittain lukkeja joita pelkään kuollakseni. Tuuli imuroi edelleen joka saatanan päivä, ja kun yritän soitella yksiöitään vuokraaville ihmisille, mulle ei vastata puhelimeen. Kaikesta huolimatta oon tällä hetkellä sitä mieltä, että elämä on ihan kivaa. Ostin vohveliraudan, oon saanut opiskeltua, oon kiertänyt Espoon saaria ja siellä on ollut kivaa, pedagogiset on ohi (mistä tulen olemaan kiitollinen noin seuraavat kaksi ja puoli tuhatta vuotta), kesäflunssa on ohi ja viikon kuluttua yt:t päättyy ja tämä koko sotkuinen työ(ttömyys)kuvio kai selkiää edes vähän. Ensi viikolla ajattelin mennä Kaitalammelle uimaan ja olla onnellinen.
Voisi mennä peiton alle ja katsoa Netflixiä, alan olla selkeästi vähän hysteerinen.
Lähettämiini työhakemuksiin (3 kpl) on tullut nyt kivasti vastauksia (2 kpl), ja tänään Bossin myyjä ehdotti, että hakisin niille töihin. Tässä on vaan sellainen pieni mutka, että pitäisi kertoa mun tänhetkiselle esimiehelle, että tarvitsisin suosituksia ja työtodistuksen, ja se varmaan loukkaantuu oikein henkilökohtaisesti että minä(kin) olen lähdössä. Mutta vähän niinkuin pakko. Ehkä oon huomenna reipas ja kiva ja setvin asiaa. (Vaikka äiti sanoikin puhelimessa että "kai ymmärrät että jos nyt vaihdat työpaikkaa niin sun täytyy oikeasti myydäkin siellä jotain etkä voi vaan mennä sillä että susta tykätään", kiitos äiti.)
Toisaalta olisi kiva vain opiskella, varsinkin kun oon ihan vakuuttunut että en pärjää englanniksi ollenkaan ja että kaikki on muutenkin tosi kamalaa ja vaikeaa tulevaisuudessa, mutta en kyllä tiedä osaanko budjetoida elämääni ollenkaan enää sillai, että käteen jää kuussa aika tosi paljon vähemmän kuin mitä nyt. Oikeasti pitäisi varmaan hakea oman alan töitä ja tehdä vaikka sijaisuuksia, mutta toisaalta on kiva tietää etukäteen että paljonko rahaa on tulossa ja mistä. Plus että varsinkin ala-asteella sijaistaminen on saatanasta kun joutuu opettamaan vaikka mitä liikuntaa ja fysiikkaa ja puukäsityötä ja välituntivalvomaan.
Muutenkin on ollut vähän ankea kesäkesä. Juhannus meni tapellessa (okei, tappelua liennyttäessä), sain sitkeän kesäihailijan josta eroon pääseminen osoittautui yllättävän hankalaksi, kissa pissasi laukkuuni kun kävin Tampereella, asunnossa on saatanallisen kuuma ja kun pidän ovea auki, sisään marssii armadoittain lukkeja joita pelkään kuollakseni. Tuuli imuroi edelleen joka saatanan päivä, ja kun yritän soitella yksiöitään vuokraaville ihmisille, mulle ei vastata puhelimeen. Kaikesta huolimatta oon tällä hetkellä sitä mieltä, että elämä on ihan kivaa. Ostin vohveliraudan, oon saanut opiskeltua, oon kiertänyt Espoon saaria ja siellä on ollut kivaa, pedagogiset on ohi (mistä tulen olemaan kiitollinen noin seuraavat kaksi ja puoli tuhatta vuotta), kesäflunssa on ohi ja viikon kuluttua yt:t päättyy ja tämä koko sotkuinen työ(ttömyys)kuvio kai selkiää edes vähän. Ensi viikolla ajattelin mennä Kaitalammelle uimaan ja olla onnellinen.
Voisi mennä peiton alle ja katsoa Netflixiä, alan olla selkeästi vähän hysteerinen.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2016
muuten ne kuvittelee et sil on väliä
Loma oli, loma meni. Tuntui kyllä ihan huomattavasti pidemmältä ajalta kuin mitä oli, ja kerkesin tehdä hirveästi kaikkea, käydä Varsovassa ja Krakovassa ja Riihimäellä ja Tallinnassa ja Stora Herrössä, lukea pari kirjaa, katsoa Game of Thronesia ja Orange is the New Blackia ja muutenkin sillai nauttia elämästä. Paluuta vähän latisti se, etten saanutkaan mulle luvattua työpaikkaa konsernissa alkaneiden yt-neuvottelujen takia. Näköjään mitään ei saisi iloita ennen kun on mustaa valkoisella että näin on ihan oikeasti. Yritän vielä selvittää, että voitaisiinko tuo työpaikan tarjoaminen tulkita suulliseksi työsopimukseksi ja siten päteväksi, mutta asia tuskin selviää ennen kuin kyseistä paikkaa tarjonnut esimies palaa lomalta ja silloinkaan tuskin asia muuttuu miksikään. Vituttaa, mutta ei kai se mitään, elämä on kamalaa mutta onneksi se ei ole yllätys enää. Syksyllä voi aina sitten keskittyä opiskeluun ja tehdä sijaisuuksia, mutta kun olisin halunnut jatkaa tuolla ja muuttaa yksiöön mikä olisi ollut mahdollista vakituisten tulojen myötä. Perkele.
Lomaan kuului myös Protu. Laadin omavalvontasuunnitelman ("jos Eviran tarkastaja tulee, laitetaan keittiön molemmat ovet lukkoon ja paetaan metsään"), leikitin leikkejä ja siteerasin Alexander Stubbia ("'Unelmoi. Usko. Työskentele ahkerasti. Onnistu.', tää koskee sit myös loppusiivousta!") lähes vakavalla naamalla koska olin luvannu tuoda leirille ei-vasemmistolaista näkökulmaa. Yllätin itseni vaatimalla itseltäni ihan liikaa, käyttämällä yhden illan epämääräiseen itkeskelyyn ja toisen nukkumiseen, toteamalla että olen ihan tyhmä ja tarpeeksi hyvä jo nyt ja nauttimalla loppuleiristä. Tiimi oli ihan kiva mutta ei mikään loistava kuitenkaan, mutta kokki ja ohjaajapari olivat valtaisan terapeuttista ja kivaa seuraa ja se on ihan onnellista. Onhan tuo kyllä tällai jälkikäteen ajateltuna ihan hullu kokemus, minimissään kahdeksantoistatuntisia työpäiviä kahdeksan kappaletta putkeen ja siinä kaiken lomassa pitäisi olla positiivinen, kannustava ja turvallinen aikuinen, mutta onpa se kyllä myös ihan todella antoisaa. Että kun seisoo Riihimäen S-marketin pihassa syömässä jäätelöä ja ihmettelee että tällainen muailma sitten tosiaan olikin ja hengissä selvittiin.
Tittidii.
Lomaan kuului myös Protu. Laadin omavalvontasuunnitelman ("jos Eviran tarkastaja tulee, laitetaan keittiön molemmat ovet lukkoon ja paetaan metsään"), leikitin leikkejä ja siteerasin Alexander Stubbia ("'Unelmoi. Usko. Työskentele ahkerasti. Onnistu.', tää koskee sit myös loppusiivousta!") lähes vakavalla naamalla koska olin luvannu tuoda leirille ei-vasemmistolaista näkökulmaa. Yllätin itseni vaatimalla itseltäni ihan liikaa, käyttämällä yhden illan epämääräiseen itkeskelyyn ja toisen nukkumiseen, toteamalla että olen ihan tyhmä ja tarpeeksi hyvä jo nyt ja nauttimalla loppuleiristä. Tiimi oli ihan kiva mutta ei mikään loistava kuitenkaan, mutta kokki ja ohjaajapari olivat valtaisan terapeuttista ja kivaa seuraa ja se on ihan onnellista. Onhan tuo kyllä tällai jälkikäteen ajateltuna ihan hullu kokemus, minimissään kahdeksantoistatuntisia työpäiviä kahdeksan kappaletta putkeen ja siinä kaiken lomassa pitäisi olla positiivinen, kannustava ja turvallinen aikuinen, mutta onpa se kyllä myös ihan todella antoisaa. Että kun seisoo Riihimäen S-marketin pihassa syömässä jäätelöä ja ihmettelee että tällainen muailma sitten tosiaan olikin ja hengissä selvittiin.
Tittidii.
sunnuntai 22. toukokuuta 2016
"Saa Riikka ainakin kirjoittaa ihan mistä se haluaa."
Joskus tuntuu, että parhaat palautteet mitä saa ihmisiltä, on vähän sellaisia poliittisesti epäkorrekteja että ei ole ihan varma, pitäisikö loukkaantua vai ilahtua. Tänään sain kuulla, että minä ja työkaverini ollaan "ihan erilaisia naisten iltamyyjiin verrattuna, ei teitä voi ollenkaan verrata! Onhan ne tosi nättejä, mutta..."
Valitsin tämän valmistujaiskortiksi itselleni.
torstai 28. huhtikuuta 2016
but for a couple hours her smile comes easily
Tänään satoi lämmintä kesäsadetta, harjoittelu loppui ja käytiin terapioimassa toisiamme kakkubuffetissa opeopiskelijaporukalla. Minua ja kesälomaa erottaa toisistaan enää sivuaineen seminaarityö sekä neljä tenttikirjaa.
Mulle myytiin myös pizzaa velaksi. :D Ilmeisesti hyvä teologius kantaa pitkälle.
Ilmottauduin kesäopintoihin puolileikilläni mutta en kyllä todellakaan aio suorittaa mitään 98 opintopisteen vuoden jälkeen. Aion nukkua, makoilla, loikoilla, käydä Puolassa, pitää kivaa Protulla, käydä kesäteatterissa ja lukea kaunokirjallisuutta.
Ihan kohta.
Mulle myytiin myös pizzaa velaksi. :D Ilmeisesti hyvä teologius kantaa pitkälle.
Ilmottauduin kesäopintoihin puolileikilläni mutta en kyllä todellakaan aio suorittaa mitään 98 opintopisteen vuoden jälkeen. Aion nukkua, makoilla, loikoilla, käydä Puolassa, pitää kivaa Protulla, käydä kesäteatterissa ja lukea kaunokirjallisuutta.
Ihan kohta.
perjantai 22. huhtikuuta 2016
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
she could be anything
Oon kyllä niin huono ihminen. Soitin just uudelle ihmiselle, aloin puhua pajattaa ja kun tämä sai suunvuoron, hän kertoi, että mut jätettiin tuossa puoli tuntia sitten. Koska olen kiva ja empaattinen, en tietenkään osannut sanoa muuta kuin että voiei ja että joskushan ero voi olla hyväkin asia.
Kyllä meistä vielä ohjaajapari saadaan...
Jos saadaan. Huomaan koko ajan, ettei mulla oikein ole kauheasti motivaatiota leiriä kohtaan, mutta ei kai se mitään. Kyllä motivaatiota tulee heti, kun mulla on yhtään enempää omaa aikaa keskittyä ja syventyä muuhunkin kuin Tapio Puolimatkan kirjojen tenttimiseen ja kristinuskon pelastuskäsityksen tahkoamiseen lukiolaisten kanssa.
Kyllä meistä vielä ohjaajapari saadaan...
Jos saadaan. Huomaan koko ajan, ettei mulla oikein ole kauheasti motivaatiota leiriä kohtaan, mutta ei kai se mitään. Kyllä motivaatiota tulee heti, kun mulla on yhtään enempää omaa aikaa keskittyä ja syventyä muuhunkin kuin Tapio Puolimatkan kirjojen tenttimiseen ja kristinuskon pelastuskäsityksen tahkoamiseen lukiolaisten kanssa.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Hautajaisissa tahatonta tilannekomiikkaa:
tuntemattomat serkut ja Riikka kuka näistä on pappi, kerro meille kuka on pappi ja
lopulta se oikea pappi joka näytti Kummelin tonnin seteli -mieheltä,
mies joka tuli myöhässä, istui meidän riviin ja poistui hätääntyneenä kun pappi lausui sanat ristimänimeltään Impi Sofia kutsuen,
(hiljaista naurua kyynelten läpi)
ohjelmalehtinen johon oli kirjoitettu kuinka "uurna lasketaan Isän viereen"
ja josta kuiskasin Karlalle Jumala on kuollut Jumala pysyy kuolleena mutta eihän se mitään ymmärtänyt, tuhahteli vain kyyneleilleni
ja minä yritin että en minä mummia itke mutta isoäitiä ja isoisää ja koskahan on seuraavat hautajaiset.
tuntemattomat serkut ja Riikka kuka näistä on pappi, kerro meille kuka on pappi ja
lopulta se oikea pappi joka näytti Kummelin tonnin seteli -mieheltä,
mies joka tuli myöhässä, istui meidän riviin ja poistui hätääntyneenä kun pappi lausui sanat ristimänimeltään Impi Sofia kutsuen,
(hiljaista naurua kyynelten läpi)
ohjelmalehtinen johon oli kirjoitettu kuinka "uurna lasketaan Isän viereen"
ja josta kuiskasin Karlalle Jumala on kuollut Jumala pysyy kuolleena mutta eihän se mitään ymmärtänyt, tuhahteli vain kyyneleilleni
ja minä yritin että en minä mummia itke mutta isoäitiä ja isoisää ja koskahan on seuraavat hautajaiset.
perjantai 25. maaliskuuta 2016
kevät ja kuolema
Valittaisin, että elämä on kamalaa, mutta se tuskin jaksaa enää yllättää ketään. Enää kaksi kuukautta tätä sirkusta ja valmistun kandiksi ja en joudu enää koskaan opiskelemaan kasvatustieteitä. Koska tulevat kaksi kuukautta pitää sisällään oikeastaan lähinnä ikäviä asioita (... jos ihminen odottaa Hulluja päiviä koska silloin ei tarvitse opiskella niin voi varmaan olla jo vähän huolissaan), olen lähinnä maannut sängyssä, katsonut Jessica Jonesia ja syönyt keksejä. Mikä luonnollisesti on kypsä ja aikuismainen tapa reagoida stressiin ja edistää tilannettani tosi paljon. Tänään olin sosiaalinen ja kävin juomassa skumppaa Helenan ja Rebeccan kanssa, se oli ihan onnellista.
Kävin myös Italiassa. Sorrento oli suloinen, Napoli juuri niin kamala kuin odotinkin, ja Capri valtavan kaunis. Sitruunat roikkuivat puissa ja aurinko paistoi. Vilistin matkanjohtajana toimineen isoäidin perässä pitkin kujia ja kadunkulmia. Eniten tykkäsin kiemuratiestä Amalfille. Ihan mielettömän kauniita taloja ja meri ja kesä ja onni ja kaikki.
Ruoka oli hyvää, jäätelö etenkin, ja jos ei lasketa yhdessä paikassa tarjottua homeista leipää (jätin pääruuan syömättä) niin kaikki oli aika täydellistä. Viimeisenä päivänä löydettin Napolista eksymisen seurauksena aivan superihana lounaspaikka, jossa ei ollut edes ruokalistoja vaan pöytään kannettiin mitä keittiöstä sattui valmistumaan.
Luin Jumalat juhlivat öisin ehkä neljännen tai viidennen kerran ja haaveilin, että joskus sitä olisi niin sivistynyt ja omistautunut jollekin alalle.
Isoisä alkaa olla jo aika vanha eikä se jaksanut enää oikein edes kävellä koko matkalla. Koska kaikenlaisista apuvälineistä on ehdottoman välttämätöntä kieltäytyä, olin parikin kertaa ihan huolissani että nyt se murtaa lonkkansa hypellessään laivan laskusillalta alas. Salakuuntelin äidin ja isoäidin bussikeskustelua sen syövästä ja en tiedä kumpi on pahempaa, tämänhetkinen tilanne ettei se suostu ymmärtämään että on sairas vai se, että kuuntelisi viimein lääkäriä ja todeta ettei juuri mitään ole noin vanhalla iällä enää tehtävissä.
Työkaverin syöpä oli levinnyt niin pitkälle, ettei se ole enää tulossa ollenkaan takaisin.
Ylästön mummin hautajaiset on ensi maanantaina eikä kenestäkään tunnu ollenkaan pahalta. Olisi jännä tietää, missä kulkee raja sille, että kuolema on hyvä, ei paha, ja missä määrin se on ihmiselle itselleen ja hänen läheisilleen eri asia. Lidia oli kertonut, että toivoi jo ensimmäisen isomman syöpäleikkauksen jälkeen, ettei olisi herännyt ollenkaan.
Kävin myös Italiassa. Sorrento oli suloinen, Napoli juuri niin kamala kuin odotinkin, ja Capri valtavan kaunis. Sitruunat roikkuivat puissa ja aurinko paistoi. Vilistin matkanjohtajana toimineen isoäidin perässä pitkin kujia ja kadunkulmia. Eniten tykkäsin kiemuratiestä Amalfille. Ihan mielettömän kauniita taloja ja meri ja kesä ja onni ja kaikki.
Ruoka oli hyvää, jäätelö etenkin, ja jos ei lasketa yhdessä paikassa tarjottua homeista leipää (jätin pääruuan syömättä) niin kaikki oli aika täydellistä. Viimeisenä päivänä löydettin Napolista eksymisen seurauksena aivan superihana lounaspaikka, jossa ei ollut edes ruokalistoja vaan pöytään kannettiin mitä keittiöstä sattui valmistumaan.
Luin Jumalat juhlivat öisin ehkä neljännen tai viidennen kerran ja haaveilin, että joskus sitä olisi niin sivistynyt ja omistautunut jollekin alalle.
Isoisä alkaa olla jo aika vanha eikä se jaksanut enää oikein edes kävellä koko matkalla. Koska kaikenlaisista apuvälineistä on ehdottoman välttämätöntä kieltäytyä, olin parikin kertaa ihan huolissani että nyt se murtaa lonkkansa hypellessään laivan laskusillalta alas. Salakuuntelin äidin ja isoäidin bussikeskustelua sen syövästä ja en tiedä kumpi on pahempaa, tämänhetkinen tilanne ettei se suostu ymmärtämään että on sairas vai se, että kuuntelisi viimein lääkäriä ja todeta ettei juuri mitään ole noin vanhalla iällä enää tehtävissä.
Työkaverin syöpä oli levinnyt niin pitkälle, ettei se ole enää tulossa ollenkaan takaisin.
Ylästön mummin hautajaiset on ensi maanantaina eikä kenestäkään tunnu ollenkaan pahalta. Olisi jännä tietää, missä kulkee raja sille, että kuolema on hyvä, ei paha, ja missä määrin se on ihmiselle itselleen ja hänen läheisilleen eri asia. Lidia oli kertonut, että toivoi jo ensimmäisen isomman syöpäleikkauksen jälkeen, ettei olisi herännyt ollenkaan.
maanantai 14. maaliskuuta 2016
hear my plea
Harjoittelu alkoi. Ohjaajaa kiinnostaa about saman verran kuin minua, mikä on aika hienoa, ei tarvitse stressata. Toisaalta käytännön asioiden hoitamisessa on vähän toivomisen varaa, ja ollaan nyt ihan vakavissaan tuolla harjoittelijaporukalla mietitty, että pitäisikö meidän esim. teetättää itsellemme lisää koulun avaimia, että meidän ei tarvitsisi kulkea joka paikkaan jonossa kuin ankkalauma.
Heprea loppui ja oli ihan ihanaa. Tekeminen sen sijaan kyllä ei loppunut, kaiken maailman hulabalootutkielmia ja kirjatenttejä pitäisi tässä puuhastella, ja sen sijaan juoksen töissä ihan eri tavaratalossa kuin normaalisti ja osallistun turhauttaviin näin-käytämme-tablettia -koulutuksiin. Viikonloppuna oli tosi kiva, kun menin Lehtisaareen tarkoituksenani lähinnä maata ja katsoa Jessica Jonesia, ja päädyin lopulta keskustelemaan työskentelystäni, tulevaisuudestani ja työllistymisestäni. On toki kivaa, että kannustetaan eteenpäin, mutta toisaalta olisi ihan kiva myös, ettei koko ajan intoiltaisi, mitä kaikkea lisää sitä voisikaan tehdä. Harrastan sitä ihan tarpeeksi keskenäni.
Heprea loppui ja oli ihan ihanaa. Tekeminen sen sijaan kyllä ei loppunut, kaiken maailman hulabalootutkielmia ja kirjatenttejä pitäisi tässä puuhastella, ja sen sijaan juoksen töissä ihan eri tavaratalossa kuin normaalisti ja osallistun turhauttaviin näin-käytämme-tablettia -koulutuksiin. Viikonloppuna oli tosi kiva, kun menin Lehtisaareen tarkoituksenani lähinnä maata ja katsoa Jessica Jonesia, ja päädyin lopulta keskustelemaan työskentelystäni, tulevaisuudestani ja työllistymisestäni. On toki kivaa, että kannustetaan eteenpäin, mutta toisaalta olisi ihan kiva myös, ettei koko ajan intoiltaisi, mitä kaikkea lisää sitä voisikaan tehdä. Harrastan sitä ihan tarpeeksi keskenäni.
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
and the destination is just work, every day.
Helmikuu on mennyt ohi yhdessä hujauksessa. Tajusin tänään mennessäni puoli kuudelta ruokakauppaan että ulkona on kevät ja vielä ei ole pimeää vaikka on ilta. Kotona piti imuroida, kun aurinko paljasti miten joka paikassa oli ihan hirveästi pölyä. Syynä kaikkeen huomiokyvyn puutteeseen on ollut intensiiviheprea: olen istunut tammikuun puolesta välistä kaikki illat 16-19 yliopistolla, ja sen jälkeen tehnyt läksyjä vaihtelevan määrän aikaa yön tunneille. Viikonloput olen ollut töissä tai, kuten nyt viime viikonloppuna, Protu-koulutuksessa keskellä ei-mitään. Vaikka olen tykännyt hepreasta tosi paljon, odotan tiistaita kun kuuta nousevaa. En tiedä, mitä aion tehdä niin paljolla vapaa-ajalla.
Kolmen viikon kuluttua lähdetään Sorrentoon. Matkaseurue on aika mielenkiintoinen: minä ja Kia ollaan ainoat alle viisikymppiset, ja seurueen vanhimmalle ei myyty enää matkavakuutusta, koska vakuutusyhtiön mukaan hänen riskinsä kuolla matkalla on liian suuri. Pragmaattinen isoäitini totesi, että kyllähän uurnan voi sitten kuljettaa käsimatkatavarana... Toivotaan nyt kuitenkin, ettei niin käy. Ja ettei se tulivuori purkaudu.
Kolmen viikon kuluttua lähdetään Sorrentoon. Matkaseurue on aika mielenkiintoinen: minä ja Kia ollaan ainoat alle viisikymppiset, ja seurueen vanhimmalle ei myyty enää matkavakuutusta, koska vakuutusyhtiön mukaan hänen riskinsä kuolla matkalla on liian suuri. Pragmaattinen isoäitini totesi, että kyllähän uurnan voi sitten kuljettaa käsimatkatavarana... Toivotaan nyt kuitenkin, ettei niin käy. Ja ettei se tulivuori purkaudu.
lauantai 2. tammikuuta 2016
stay young, stay young
1. Mitä sellaista teit vuonna 2015, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
Palautin kandin. Tulin irtisanotuksi. Olin putkiremonttievakossa. Juoksin lenkin. Kävin teologiristeilyllä enkä kuollut. Olin palkallisella kesälomalla. Kävin yksin ulkomailla.
2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
Viime vuonna oon näköjään luvannut "Aion esimerkiksi syödä terveellisesti, käyttää rahani järkevästi ja tarkkailla ajankäyttöäni." Ei varmaan edes tarvitse kertoa, miten kävi.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2015?
Ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei. Ylästön mummille oltiin kyllä jo kahdesti katsottu hautajaispäivä valmiiksi, mutta hengissä hän on yhä.
5. Missä maissa kävit?
Ruotsi, Iso-Britannia, Saksa.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2016, mitä et saanut/kokenut 2015?
Olisi kiva valmistua ja päästä siihen kivaan maisteriohjelmaan ja saada se klassinen kieli suoritettua. Lisäksi haluaisin, että mut vihdoin viimein vakinaistettaisiin töissä, niin voisin suunnitella elämääni järkevästi eteenpäin.
7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2015 jäävät mieleen ja miksi?
Oon tosi huono muistamaan päivämääriä, mutta sanon nyt että eka oma opeharjoitustunti ja kanditutkielman palautuspäivä. Kandin palautin tapani mukaan viime tipassa ja kun käytiin kahden tunnin yöunet sisältäneen yön jälkeen katsomassa The Imitation Game äidin ja Kian kanssa, ja äiti hääti mut ravintolapöydästä vessaan itkemään, kun en voinut lopettaa siinä pöydässä... Jeesus. x)
8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
En mä oo tänä vuonna oikein saavuttanut mitään. Oon kyllä tehnyt hirveästi rästitenttejä että siitä pisteitä, ja oppinut ehkä vihdoin viimein vähän sovittamaan töitä ja opintoja yhteen. Kai pitää kehua itseään etten ole vielä syönyt ketään kanssaopiskelijaa pedagogisissa...
9. Entä suurin epäonnistuminen?
... ja ehkä vähän katuakin sitä. Lisäksi olisin voinut tehdä sellaisia kaukaa viisaita suunnitelmia, ettei tänä keväänä olisi niin pirun kiire.
10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
En.
11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
Löysin vihdoin viimein naamarasvan, joka on a.) halpa ja b.) estää naamaani kuoriutumasta. Myös tabletista on ollut kovasti iloa. Oli myös kiva aloittaa ratsastus uudestaan, vaikka se jäikin vain kesäjutuksi.
12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Vaikka kenen. Veeran. Jennan. Öö öö. Tuntuu hassulta mainita tällai nimiä.
13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
Perinteisesti jälleen eniten oma. Lisäksi toki moni muukin.
14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
Asumiseen ja ruokaan. Ostin kyllä myös kauheasti kaikkea turhaa vaatetta ja vihkosta.
15. Mistä olit tosi innoissasi?
En varmaan oikein mistään. :D Mutta ulkomaanmatkat oli sellaisia piristyksiä vuodessa, niin sanon ne.
16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2015?
Tekisi mieli sanoa että Stockmannin jouluradio, koska sitä on tässä nyt kuunneltu koko helskutin loppuvuosi. Sanon kuitenkin että Catsin soundtrack, Rentin soundtrack ja The Cranberriesin Raining in my heart. Oon kuunnellut tänä vuonna tosi vähän musiikkia, kun töissä on aina niin hälyisää, että kotona on kiva vaan olla ihan hiljaisuudessa. :D
17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi vai surullisempi?
En ole just nyt mitenkään kauhean onnellinen, mutta en surullinenkaan. Kaikki on ihan hyvin, mutta en oikein tiedä, että mitä sitä elämällään tekisi.
b) lihavampi vai laihempi?
Pikkuisen lihavampi. Ensi vuonna sitten taas laihdun ja kaunistun.
c) rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi.
18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2015?
Opintoja. Olisi myös ollut kiva lukea enemmän kirjoja. Perinteinen EI:n sanominen pitää toki mainita.
19. Entä vähemmän?
Opintoja.
20. Miten vietät/vietit joulun?
Menin aamuseitsemältä laittamaan alennusmyyntiä, ja sen jälkeen Lehtisaareen vanhemmille. Perinteinen perusjoulu, ei mitään sen ihmeempää. Tapaninpäivänä tehtiin äidin kanssa hyväntekeväisyyttä ja käytiin pelastamassa bonsaipuu isän toimistolta.
21. Rakastuitko vuonna 2015?
En.
22. Montako yhden illan juttua sinulla oli vuonna 2015?
Ei yhtään. :D
23. Mikä oli lempi tv-ohjelmasi?
Downton Abbey oli kiva, edelleen. Game of Thronesia katsoin joulukuun tenttien alla ja vaikka en mitenkään rakastunut, niin olihan se aika hienosti tehty. :>
24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
Mhhmm. En ehkä vihaa, mutta kyllä pedagogisissa on törmännyt kaikenlaisiin uusiin inhokkeihin. Puhumattakaan kandisemman setämiehestä.
25. Paras lukemasi kirja vuonna 2015?
Luin ihan tosi vähän kaunokirjallisuutta tänäkin vuonna. :<
26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
En oo oikein löytänyt mitään uutta musiikkia. x) Blue Octoberin löysin ehkä sillai uudestaan, se oli kiva.
27. Mitä halusit ja sait?
Jatkoa työsopimukselle, montakin kertaa.
28. Mitä halusit, muttet saanut?
Pasilan asuntoon olisi ollut kiva jäädä, mutta eihän se ollut alun perinkään tarkoitus. Aikaiseksi kaikkia käytännön juttuja, esim. optikko- ja lääkäriaikoja. Ensi vuonna sitten!
29. Suosikkielokuvasi vuonna 2015?
Rent oli aika kiva. :>
30. Mitä teit synttäripäivänäsi?
Lähdin Lontooseen! Ei ollenkaan huono synttäri. <3
31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2015 paremman?
Olisin kai voinut olla sosiaalisempi.
32. Kuinka kuvailisit vuoden 2015 omaa "muotiasi"?
Oma "muotini" kuulostaa hienolta, mutta aika samanlaista kuin ennenkin. Mekkoja, hameita ja kirkkaita värejä. Ostin kyllä jopa farkut! Että muutostrendiä on selvästi näkyvissä. :D
33. Mikä piti sinut järjissäsi?
Kaikki ei-pedagogiset opinnot. Työt. Oma sänky.
34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
En oikeastaan seurannut ketään julkkiksia.
35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Koulutusleikkaukset.
36. Ketä kadehdit?
En varmaan sen keskittyneemmin ketään.
37. Ketä kaipasit?
Vaikka ketä. Entisiä aikoja ja niiden ihmisiä.
38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Tutustuin moneen työ- ja opiskelukaveriin vähän enemmän, mutta uusiin ihmisiin sitten vähemmän. :>
39. Mita odotat eniten vuodelta 2016?
Pedagogisten loppumista. Valmistumista. Kesää. Protua. Haluaisin kanssa uudestaan Berliiniin.
40. Siteeraa kommentteja, joita et tältä vuodelta unohda?
"Voin niin kuvitella kun joltain leiriltä soitetaan että täällä on kamalaa ja Riikka kertoo että "aijaa, mulla on täällä keksejä ja hyvä kirja"."
...
41. Siteeraa laulua, joka kuvaa vuottasi
Mikähän kuvaisi? :D Katso kenguru loikkaa? Jos itken illalla niin itken aamullakin?
42. Mikä oli paras elämänohje, jonka opit vuonna 2015?
"Elämä on kamalaa mutta onneksi se ei ole yllätys enää" summaa aika hyvin koko vuoden. Sekä toki "Just do it. Just do it, and if that doesn't work, do it harder and meaner."
Palautin kandin. Tulin irtisanotuksi. Olin putkiremonttievakossa. Juoksin lenkin. Kävin teologiristeilyllä enkä kuollut. Olin palkallisella kesälomalla. Kävin yksin ulkomailla.
2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
Viime vuonna oon näköjään luvannut "Aion esimerkiksi syödä terveellisesti, käyttää rahani järkevästi ja tarkkailla ajankäyttöäni." Ei varmaan edes tarvitse kertoa, miten kävi.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2015?
Ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei. Ylästön mummille oltiin kyllä jo kahdesti katsottu hautajaispäivä valmiiksi, mutta hengissä hän on yhä.
5. Missä maissa kävit?
Ruotsi, Iso-Britannia, Saksa.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2016, mitä et saanut/kokenut 2015?
Olisi kiva valmistua ja päästä siihen kivaan maisteriohjelmaan ja saada se klassinen kieli suoritettua. Lisäksi haluaisin, että mut vihdoin viimein vakinaistettaisiin töissä, niin voisin suunnitella elämääni järkevästi eteenpäin.
7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2015 jäävät mieleen ja miksi?
Oon tosi huono muistamaan päivämääriä, mutta sanon nyt että eka oma opeharjoitustunti ja kanditutkielman palautuspäivä. Kandin palautin tapani mukaan viime tipassa ja kun käytiin kahden tunnin yöunet sisältäneen yön jälkeen katsomassa The Imitation Game äidin ja Kian kanssa, ja äiti hääti mut ravintolapöydästä vessaan itkemään, kun en voinut lopettaa siinä pöydässä... Jeesus. x)
8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
En mä oo tänä vuonna oikein saavuttanut mitään. Oon kyllä tehnyt hirveästi rästitenttejä että siitä pisteitä, ja oppinut ehkä vihdoin viimein vähän sovittamaan töitä ja opintoja yhteen. Kai pitää kehua itseään etten ole vielä syönyt ketään kanssaopiskelijaa pedagogisissa...
9. Entä suurin epäonnistuminen?
... ja ehkä vähän katuakin sitä. Lisäksi olisin voinut tehdä sellaisia kaukaa viisaita suunnitelmia, ettei tänä keväänä olisi niin pirun kiire.
10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
En.
11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
Löysin vihdoin viimein naamarasvan, joka on a.) halpa ja b.) estää naamaani kuoriutumasta. Myös tabletista on ollut kovasti iloa. Oli myös kiva aloittaa ratsastus uudestaan, vaikka se jäikin vain kesäjutuksi.
12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Vaikka kenen. Veeran. Jennan. Öö öö. Tuntuu hassulta mainita tällai nimiä.
13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
Perinteisesti jälleen eniten oma. Lisäksi toki moni muukin.
14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
Asumiseen ja ruokaan. Ostin kyllä myös kauheasti kaikkea turhaa vaatetta ja vihkosta.
15. Mistä olit tosi innoissasi?
En varmaan oikein mistään. :D Mutta ulkomaanmatkat oli sellaisia piristyksiä vuodessa, niin sanon ne.
16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2015?
Tekisi mieli sanoa että Stockmannin jouluradio, koska sitä on tässä nyt kuunneltu koko helskutin loppuvuosi. Sanon kuitenkin että Catsin soundtrack, Rentin soundtrack ja The Cranberriesin Raining in my heart. Oon kuunnellut tänä vuonna tosi vähän musiikkia, kun töissä on aina niin hälyisää, että kotona on kiva vaan olla ihan hiljaisuudessa. :D
17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi vai surullisempi?
En ole just nyt mitenkään kauhean onnellinen, mutta en surullinenkaan. Kaikki on ihan hyvin, mutta en oikein tiedä, että mitä sitä elämällään tekisi.
b) lihavampi vai laihempi?
Pikkuisen lihavampi. Ensi vuonna sitten taas laihdun ja kaunistun.
c) rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi.
18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2015?
Opintoja. Olisi myös ollut kiva lukea enemmän kirjoja. Perinteinen EI:n sanominen pitää toki mainita.
19. Entä vähemmän?
Opintoja.
20. Miten vietät/vietit joulun?
Menin aamuseitsemältä laittamaan alennusmyyntiä, ja sen jälkeen Lehtisaareen vanhemmille. Perinteinen perusjoulu, ei mitään sen ihmeempää. Tapaninpäivänä tehtiin äidin kanssa hyväntekeväisyyttä ja käytiin pelastamassa bonsaipuu isän toimistolta.
21. Rakastuitko vuonna 2015?
En.
22. Montako yhden illan juttua sinulla oli vuonna 2015?
Ei yhtään. :D
23. Mikä oli lempi tv-ohjelmasi?
Downton Abbey oli kiva, edelleen. Game of Thronesia katsoin joulukuun tenttien alla ja vaikka en mitenkään rakastunut, niin olihan se aika hienosti tehty. :>
24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
Mhhmm. En ehkä vihaa, mutta kyllä pedagogisissa on törmännyt kaikenlaisiin uusiin inhokkeihin. Puhumattakaan kandisemman setämiehestä.
25. Paras lukemasi kirja vuonna 2015?
Luin ihan tosi vähän kaunokirjallisuutta tänäkin vuonna. :<
26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
En oo oikein löytänyt mitään uutta musiikkia. x) Blue Octoberin löysin ehkä sillai uudestaan, se oli kiva.
27. Mitä halusit ja sait?
Jatkoa työsopimukselle, montakin kertaa.
28. Mitä halusit, muttet saanut?
Pasilan asuntoon olisi ollut kiva jäädä, mutta eihän se ollut alun perinkään tarkoitus. Aikaiseksi kaikkia käytännön juttuja, esim. optikko- ja lääkäriaikoja. Ensi vuonna sitten!
29. Suosikkielokuvasi vuonna 2015?
Rent oli aika kiva. :>
30. Mitä teit synttäripäivänäsi?
Lähdin Lontooseen! Ei ollenkaan huono synttäri. <3
31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2015 paremman?
Olisin kai voinut olla sosiaalisempi.
32. Kuinka kuvailisit vuoden 2015 omaa "muotiasi"?
Oma "muotini" kuulostaa hienolta, mutta aika samanlaista kuin ennenkin. Mekkoja, hameita ja kirkkaita värejä. Ostin kyllä jopa farkut! Että muutostrendiä on selvästi näkyvissä. :D
33. Mikä piti sinut järjissäsi?
Kaikki ei-pedagogiset opinnot. Työt. Oma sänky.
34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
En oikeastaan seurannut ketään julkkiksia.
35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Koulutusleikkaukset.
36. Ketä kadehdit?
En varmaan sen keskittyneemmin ketään.
37. Ketä kaipasit?
Vaikka ketä. Entisiä aikoja ja niiden ihmisiä.
38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Tutustuin moneen työ- ja opiskelukaveriin vähän enemmän, mutta uusiin ihmisiin sitten vähemmän. :>
39. Mita odotat eniten vuodelta 2016?
Pedagogisten loppumista. Valmistumista. Kesää. Protua. Haluaisin kanssa uudestaan Berliiniin.
40. Siteeraa kommentteja, joita et tältä vuodelta unohda?
"Voin niin kuvitella kun joltain leiriltä soitetaan että täällä on kamalaa ja Riikka kertoo että "aijaa, mulla on täällä keksejä ja hyvä kirja"."
...
41. Siteeraa laulua, joka kuvaa vuottasi
Mikähän kuvaisi? :D Katso kenguru loikkaa? Jos itken illalla niin itken aamullakin?
42. Mikä oli paras elämänohje, jonka opit vuonna 2015?
"Elämä on kamalaa mutta onneksi se ei ole yllätys enää" summaa aika hyvin koko vuoden. Sekä toki "Just do it. Just do it, and if that doesn't work, do it harder and meaner."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)