On ihana olla Suomessa. Tuntuu, että vuorokaudessa on enemmän tunteja, kun joka paikkaan ei tarvitse mennä osana ryhmää, bussit kulkee aikataulussa ja kaupassakäymisessä menee tunnin sijasta 20 minuuttia. Perjantaina töiden jälkeen kävin kahdessa kirjastossa, parissa vaatekaupassa sekä kukkakaupassa ja ostin pizzaa, ja tähän kaikkeen meni alle kolme tuntia, vaikka kävin välissä jo kotikulmilla pyörähtämässä kun kuvittelin meneväni päiväunille.

Opiskelujuttuja en ole saanut kauheasti tehtyä, mutta toisaalta en ole sellaista itseltäni kauheasti pyytänytkään. Aloitin työt Satolla heti Suomeen palattuani, ja vaikka työ on tähän asti ollut kivaa ja mielenkiintoista, olen myös ihan kauhuissani että en ole tarpeeksi tarkka, nopea ja mukava, ja mut irtisanotaan koeajan lopuksi. Viihtyisin tuolla kyllä kesän loppuun. Tuntuu ihan luksukselta, että iltapäivät on käytännössä viidestä eteenpäin vapaana, ja viikonloppuisin ei ole töitä.

Tuntuu, että olen väsyneempi ja hitaasti lämpiävämpi kuin tavallisesti. Jätin tänään kaverin juhlat väliin, koska en jaksanut nähdä ihmisiä, eikä edes kaduta. Mutta ehkä se tästä. Aina ei tarvitse olla kiva.