tous les cœurs devraient-ils être brisés?

Rebecca meni kihloihin?! Wtf. Vaikka tietenkin kun oikeasti pysähtyy ajattelemaan sen elämäntilannetta niin tuo sopii siihen oikein hyvin ja ovathan ne Matiaksen kanssa onnellisen oloinen pari.

Itse menin antamaan isälleni Engelsin kirjan lainaan ja kohta varmaan tapahtuu kauheita kun se ehtii sen lukaista. Vironmatkasta ollaan vasta toivuttu (kommunismivineä kesti puolitoista viikkoa), eli eiköhän ilo tästä taas ala. :>

putoavat, varisevat, miten murheellista

En tiedä, mitä pitäisi ajatella, kun tulee esitellyksi "Riikkana, joka on se teologi, josta kerroin, se joka ei kuulu kirkkoon". Päädyin olemaan huvittunut, koska en itse näe kyseistä asiaa mitenkään määrittelevänä piirteenä - eihän kukaan esittele minua sanomalla vaikkapa, että olen Riikka, joka ei ole kokoomusnuori. Vaikka äänestäisinkin Kokoomusta. Näin niin kuin esimerkkinä. En äänestä Kokoomusta. Vaikka toisaalta onhan tuo sillai kätevä tapa esitellä, etteivät miksikään hihhuliksi luule. Se olisi vähän surullista.

Itse en jotenkin ole koskaan kauheasti vaivautunut häpeilemään teologiuttani - aina kuulee ihmisistä, jotka mumisevat olevansa "jotain geologeja", kun niiltä kysellään opiskelualasta. Onhan tää valtion yliopistoksi aika sirkuskoulu välillä, mutta entä sitten? Tehdään täällä tutkimustakin ja muita tärkeitä juttuja, ja uskontoja tutkittaessa ihmisten vakaumukset on välttämättä aina kuitenkin jotenkin läsnä. Sanoohan sen konstruktivistinen tietoteoriakin jo!!11+ 

Ja aina on STI niille pahimmille uskonnollista tiedettä -urpoille.   

Tällä viikolla on joutunut kuitenkin olemaan yllättävän paljon tekemisissä oman vakaumuksensa kanssa. Käytiin torstaina syvällinen ruokalakeskustelu kirkon merkitykse(ttömyyde)stä ihmiselle, siihen perään sitten mietittiin, miksi kannattaisi olla kirkon jäsen ja miten Pascalin vaaka/pelurin jumalatodistus on kiva juttu. Että kannattaa uskoa, koska siitä mahdollisesti saatava palkinto on niin iso ja mahdollisesti saatava rangaistus niin hirvittävä. Tuntuu vähän turhalta selittää, että uskomattomalle on täysin turha esittää väittämiä kuolemanjälkeisestä elämästä, edes mahdollisesta sellaista, kun sellaiseen ei usko.  Koska kyseinen järjestelmä kuuluu sen uskonnon piiriin, johon uskomaton ei itse kuulu. Noin uskovankin näkökulmasta ajateltuna tuntuisi sitä paitsi hassulta uskoa noin itsekkäästä syystä - jotenkin ainakin itse kuvittelisin, että uskova uskoo Jumalaan muista syistä kuin puhtaasti siitä, että haluaa uskoa ja tavoitella hyötyä. (Voidaanko silloin edes puhua uskosta sellaisessa mielessä kuin se perinteisesti ymmärretään?)

Sitten päästiinkin systiksen luennolle, jossa mm. heitettiin ilmaan ajatus, että ateisti tai agnostikko olisi vielä etsimässä uskoaan, ei siis tehnyt lopullista päätöstä uskostaan. Sekä hienoja intelligent design -argumentteja ja luonnontieteen ja kristinuskon sotkemista. Iltapäivän englannintunnilla sitten kaiken kruunuksi eräs viehättävä herrashenkilö piti esitelmän siitä, miten Vanhan Testamentin luomiskertomus on kautta aikain ymmärretty väärin - kun Jumala loi Eevan Adamin kylkiluusta, tarkoitus oli oikeasti ollut kirjoittaa, että Jumala (anestesiaa käyttäen!) otti puolet Adamin kromosomeista ja lisäsi jostain toisen puolikkaan ja näin syntyi Eeva, XX-kromosomin kantaja. Olin vähän että wtf. Vaikka saa kai sitä Raamattua mun puolesta tulkita miten haluaa...

Torstain harkitsin ryhtyväni matemaatikoksi tai vaikka kalataloustieteilijäksi. Joksikin järkeväksi. Mutta ehkä se tästä.

Maanantaina pääsin sentään hetkellisesti irti (oletetusta) ihmisvihastani! Eurooppalaisen sivistyksen perusteissa juteltiin ihmisten moraalittomuudesta ja siitä, miten 1900-luku on osoitus siitä, että ihminen on sangen taipuvainen pahaan. Ja että ihmiset ovat pahoja ja että se on vähän voi voi, asialle ei voi mitään. Mietin vain, että eikö ihmisten arkikokemus kuitenkin ole, että ihmiset ovat ihan kivoja ja heihin voi luottaa ja bussissa kanssamatkustaja ei puukota selkään vaan käyttäytyy ihan ihmismäisesti? Eikö pahoja ihmisiä (ja pahuutta yleisesti) pidetä poikkeusilmiönä, jolle pitäisi tehdä jotain, vaikka ei konkreettisesti tehtäisikään?

Onneksi lempiystäväni Terttu kommentoi asiaa Moodlessa seuraavasti: "En oikein päässyt jyvälle." Ihana Terttu!

Metaphysics is not reality. Metaphysics is names about reality. Metaphysics is a restaurant where they give you a thirty-thousand-page menu and no food.

Tänään oli ekaa kertaa sellainen olo, että voisin alkaa matemaatikoksi tai joksikin järkeväksi. Olo meni ohi muutaman dinosauruskarkin ja Liisa Ihmemaassa -kirjan lueskelun jälkeen. Vaikka lainasinkin epähuomiossa huonomman käännöksen kuin aikaisemmin lukemani. Pitää käydä hakemassa se parempi huomenissa.

Juhlistettiin kaverin synttäriä avantouiskentelulla. Vaikka liikunta ei mielestäni edelleenkään erityisen juhlava asia ole, oli ihan mukavaa. Siellä oli sitä paitsi söpö kahvila, jossa myytiin (kovia) irtokarkkipusseja, tuli ihan lapsuuden hiihtoretket (oi autuutta!) mieleen. Tämänpäiväiset dinomakeiset siis sieltä.

Huomenna näkemään Helenaa ja kuulemaan sen retkestä Afrikkaan.  Itse ajattelin seikkailla Kumpulassa. Joskus tuntuu, että elämäni on vähän tylsää, mutta tykkään siitä silti kovasti.

Opiskelun suunnittelu on edennyt siihen pisteeseen, että kaivelen kalenteristani luentoja, joille ei tarvitse mennä.

En tosiaankaan tiedä, miten ikinä kuvittelin syksyllä, että saan sen virkamiesruotsin mahtumaan tähän periodiin. Thank God tulin järkiini (tai olin unelias) ja jätin sen pois. Luultavasti kadun asiaa koko loppuikäni enkä koskaan tule valmistumaan, mutta ainakin nukkuminen on kivaa.

anna maata maan unia / maan unia, puun kuvia

Heräsin tänään aikaisin, alkoihan luento jo kymmeneltä. Hyöriessäni ja pyöriessäni ympäri huushollia havaitsin, että aikaisin aamulla ajatus juoksee itse asiassa yllättävän nopeasti, koko ajan pyöri joku idea päässä ja aivosolut tuntuivat jumppailevan aivan itsestään. Koska tällainen ihme oli hyvin virkistävä tapahtuma muuten niin flegmaattisessa arjessani, aloin heti suunnitella Suurta Unirytmillistä Käännöstä (as if...), kunnes aloin miettiä, mitä oikeastaan olin ajatellut tällä suurella tarmoilla. Mokkakahvia ja korvapuustia. Ehkä seitsemänkymmentä kertaa peräjälkeen.

Ehken mä käännäkään sitä unirytmiä.

note to self: Kun vaivaudut Coffee Houseen ostamaan jotain herkkukahvia, tilaa kahvisi täysmaitoon. Rasvattomaan maitoon tehdyn Cafe Mochan takia on turha missata viittätoista ensimmäistä minuuttia kivasta paavi-luennosta.

ei sammuttaa hiljaisuus laulajaa voi / ja se soi ja se soi

Olin tänään sosiaalinen ja söin vegaanista suklaapiirakkaa. Sen jälkeen taistelin tieni kotiin -20 asteen epäinhimillisessä pakkasessa, vedin jalkaani polviin saakka ulottuvat villasukat ja käperryin sikiöasentoon koisimaan. Heräsin viisi tuntia myöhemmin, kello yhdeltä aamuyöllä. Ei ollut ensimmäinen kerta tällä viikolla. Alan pikku hiljaa kallistua sille kannalle, että unirytmini on lopullisesti turmeltunut, mutta ensi viikolla voisi edes yrittää elää kuten normaalit ihmiset. Helpottaisi kummasti asioiden tekemistä.


Sain Protu-roolihakemukseeni vahvistuksen ja ilmottauduin koulutuksiin pitkin hampain. Kuvaavaa, että olen suunnitellut tätä varmaan ysiluokasta asti, mutta nyt, kun oikeasti pitäisi tehdä jotain, olen ihan että ää kaksi viikonloppua pitäisi olla jossain oman kodin seinien (...) ulkopuolella kouluttautumassa, ihan kauheaa ja liikaa vaadittu ja eihän mulla mitenkään ole aikaa. Lisäksi mietin, miksi ihmeessä haluan vapaaehtoisesti mennä leireilemään ärsyttävässä iässä olevien mukafiksujen teinien kanssa viikoksi, ja harrastaa ties mimmoista liikunnallista ja yltiösosiaalista aktiviteettia. Toisaalta keskusteleminen on mukavaa ja olisi kiva tutustua Protun toimintaan, se kun kuitenkin toistaiseksi on semmoinen järjestö (ja ennen kaikkea vaihtoehto), jota on ihan valmis tukemaan. Ja tietysti olisi ihan hyvä pystyä ylittämään niitä omia mukavuusrajoja tämän ikäisenä, koska sitten kun olen 50, olen todennäköisesti yhtä jähmeä ja ennakkoluuloinen kuin isä, eikä niiden ylittäminen onnistu enää ollenkaan. :D

Valitse kaksitoista sinua kuvaavaa kuvaa.