Loma oli, loma meni. Talvi kuitenkin alkoi, se on hienoa - yhtäkkiä on paljon valoisampaa, kun maassa on lunta. Noin puoli senttiä, mutta ei se mitään, mulla on tässä lähiviikoille suunniteltuna sen verran monta junamatkaa että eiköhän niitä hankia ja nietoksiakin saada.
On ihanaa olla yliopistolla, vaikka ensimmäinen viikko on taas vaihteeksi kouluttanut ehkä enemmänkin epävarmuuden sietämiseen kuin minkään varsinaisen substanssin omaksumiseen. Ei se mitään, sillä noudatan kalenterini kanteen Fok Itistä bongaamaani mainiota elämänohjetta: Älä katso taaksepäin, katso eteenpäin. Älä missään nimessä katso sivuille, siellä on hirviöitä. Silti toivoisin, että käyttis-ukko selvittäisi edes itselleen, että mitä kirjoja kurssia varten olisi tarkoitus tenttiä.
Kesä-plääni voi edelleenkin vähintäänkin yhtä epämääräisesti kuin ennen lomaa. Töitä ei ole enkä niitä ole hakenut, mikä on tietenkin erinomainen yhdistelmä. CV:n sentään jaksoin päivittää. Viime viikolla oli tarkoitus soittaa henkilöstöpalveluihin ja kysellä, miten R-kioskin kesätyöt tänä vuonna menevät, mutta enpäs soittanut. Ehkä otan itseäni niskasta kiinni vaikkapa opiskeluja vältellessäni ja kirjoitan huikaisevan hienot hakemukset ainakin kolmeenkymmeneen paikkaan? Tai sitten soitan viime kesän pomolleni ja pyydän, että saisin tulla taas istumaan kahdeksantuntisia päiviä postitukseen ja lukemaan kirjaa. :P
Protun kanssa olen ihan solmussa, enkä pelkästään siksi, että en tiedä, missä olen töissä ja koska ts. koska voisin olla leireilemässä. Olisin tänä vuonna (uus)vanha ohjaaja, ja se tuntuu vähän turhan vastuulliselta hommalta, vaikka tiimi tietysti tasa-arvoinen onkin. Erityisesti kauhistuttaa ajatus siitä, että pitäisi toimia äitihahmona uudelle ohjaajalle, kun on itsekin vielä ihan uusi ja vihreä ja leirinvedosta on kokemusta tasan yhden kesän huselluksen verran. Mulle itselleni oli ihan ehdottoman suuri helpotus, että saattoi luottaa siihen, että vanha ohjaaja edes tiesi, mitä tehdään, jos jotain tapahtui, ja ensi kesänä mun pitäisi sitten olla tämä joka tietää jotain jostain.
Lisäksi ongelmallista on se, että viime kesänä oli vain niin kivaa ja kaikki sujui vetäjäporukan kanssa niin todella hyvin, että mun on vaikea uskoa, että uusi leiri olisi yhtä kiva. Kuitenkin joutuisin samaan tiimiin sen tyypin kanssa, joka ilmoitti mulle tulevansa "valvomaan siivousta" (?!?!) ja jolle päädyttiin lopulta tekstaamaan puoli neljän aikoihin yöllä että kiitos ei tarvitse tulla. Paikkakin olisi salee joku murju keskellä ei mitään, kun viime kesänä saatiin nauttia varsin hyvässä kunnossa olevan pappilan melkoisen suurista + hyväkuntoisista tiloista. (Vaikka toki tuolla porukalla pärjättiin lopulta jopa pimeässä metsäpirtissä keskellä metsää, jäisen mäen alapäässä.) Puhumattakaan siitä, että tuolla oli kunnon suurtalouskeittiö ihanine astianpesukoneineen...
... nimittäin. Saatiin viime kesän ohjaajaparini kanssa loistava idea, että mennään ensi kesänä kokkaamaan. Tietenkin on mahdollista, ettei hommaan päästä - halukkaita on kuulemma aina enemmän kuin mitä voidaan ottaa - mutta ajatus on silti kiva. Ei olla kumpikaan koskaan syöty toistemme tekemää ruokaa, jos ei lasketa kalapuikot ja ranskalaiset -ateriaa, joka kokattiin kokkien ollessa terveyskeskuksessa. Mutta noh, avoimin mielin pitää olla, ja eikös sekin jostain intohimosta jo kerro, että haluaa kokkaamaan. (Proosallisesti syyksi voisi toki sanoa, että ei ole ohjelmavastuuta mutta saa nauttia Protusta ja maata omissa oloissaan kokkausvuorojensa ulkopuolella just niin pitkään kuin haluaa, mutta enpä sano... x)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti