Kello on 2:07 ja herätys olisi 6:45. Onneksi on sunnuntai - tuplapalkalla saa kummasti motivoitua itsensä ylös sängystä myös epäinhimillisinä aamun tunteina. Ja ainahan on työpaikan kahvioptio. :3
Jostain syystä mua ei tällä hetkellä edes ihan kauheasti vituta mennä töihin. Ehkä usemman viikon tauko teki ihan hyvää, ehti vähän kerätä taas uskoa ihmiskuntaan makaamalla kotona ja tuijottamalla kattoon. Tuo on ihan kiva kioski, ja ajatus siitä, että jos hyvin käy, saatan olla kesällä muualla töissä, piristää tosi paljon. (Ensi viikolla on työhaastattelu lentokentän kahvilatyöntekijäksi!) Sitä paitsi kotona odottavat Saarnan käsikirja ja Uskonnonopetus uudella vuosituhannella - sekä iso siivousoperaatio, täällä ei ole imuroitu kahteen viikkoon.
Kirjoittelin viime viikolla HOPS-esseetä. Siinä olisi pitänyt pohtia muun muassa odotuksia tulevalta työelämältä. Ovelasti sivuutin aiheen ja loruilin isolla rivivälillä minimisivumäärän verran kaikesta muusta.
Mun ongelma on se, että en tiedä, mitä haluan tehdä isona. Olisi kivaa, jos työ ei olisi asiakaspalvelutyötä ja olisi kivaa, jos se liittyisi jollakin tavalla opiskelemaani alaan, mutta muuten mulla ei ole kauhean selkeitä haaveita. Sen verran lapsellinen idealisti olen, että haluaisin, että pitäisin työstäni ihan oikeasti. Sellainen palkka, jolla yksinelävä naisihminen pärjäisi, olisi toki ehdoton plussa.
Joskus mietin kovastikin, että haluaisin opettajaksi ja ammatti tuntui itselleni sopivalta, mutta kutakuinkin siitä lähtien kun sain opinto-oikeuden opelinjalle, olen osannut ajatella vain sitä, kuinka olen epävarma, epäsosiaalinen ja en pidä tyhmistä ihmisistä. Loistavan opettajan ainekset kasassa siis. Lopulta en edes tiedä, miksi hain koko linjalle - ehkä siksi, että se oli helppo ja selkeä ratkaisu? Koska halusin kokeilla että pääsenkö? Koska luulin, että mua oikeasti kiinnosti?
Ehkä joskus tosi salaa olen joskus ajatellut, että saattaisin ehkä joskus haluta olla tutkija. Se on vain yksinkertaisesti typerä ajatus tässä vaiheessa opintoja - en ole kirjoittanut vielä edes kandintyötäni, saati sitten suorittanut perusopintoja kunnialla loppuun. Se, että opiskeleminen on niitä harvoja asioita, joista oikeasti tykkään, ei tarkoita, että tykkäisin tehdä tutkimusta tai olisin tarpeeksi hyvä tekemään sitä.
Ehkä osa ongelmaa on siinä, että mun on kauhean vaikeaa ajatella itseäni mihinkään oikeaan ammattiin. Tai siinä, että olen kaikesta yliopiston ei kuulu olla ammattikoulu -ajattelustani huolimatta tosi työelämäorientoitunut - en missään tapauksessa haluaisi valmistua työttömäksi tai jäädä loppuiäkseni ärräntädiksi. Tai siinä, että olen rajattoman mustasukkainen niille aloille, joista opiskelijat revitään jo opiskeluaikoina töihin että tulkaa meille, älkää menkö noille, meillä on kivempaa.
Varmaa on vain se, että tulen aamulla olemaan ihan saatanan väsynyt. Onneksi se ei ole mitään uutta, niin että voin tässä unta odotellessani pelata vaikkapa pari kierrosta Candy Crush Sagaa. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti