(Otsikko ei siis tosiaankaan kuvaa mitään tämän hetken suosikkikappalettani. Se on vain kappale, joka on soinut päässäni nyt aika hirvittömän pitkään, kiitos jääkiekon MM(?)-kisojen ja Spotifyn hurmaavien mainosten. Mielestäni on eettisesti epäilyttävää ja moraalisesti moitittavaa laittaa lapset laulamaan moista patrioottista renkutusta.)
Kesän tulo näkyy siinä, että aurinko ehtii nousta ennen nukkumaanmenoani. Tässä on nyt yönä muutamana joutunut ripustamaan päiväpeiton ikkunaan, että saisi pari silmällistä unta. x) Reippaana ja itsellisenä neitosena soitin Henrikille että tulee kyöräämään mut Ikeaan, niin että sain sitten verhot. Itse asiassa kahdet, niin että joudun vielä marssimaan takaisin ja palauttamaan toiset. Odotan vielä aamuun että saan nuo sovitettua auringonpaisteessa (... tai edes päivänvalossa, tuskin täällä mikään aurinko paistaa), mutta eivätköhän ne ihan kivat ole. :3
Enää reilut kaksi viikkoa Protuun. Ohjelmia ei ole valmisteltu oikeastaan kauheasti yhtään, vaikka päivärungot alkavat olla selvillä - ehkä me ehditään ihan hyvin. Tiimin tapaaminenkin vähän huojensi huolta siitä, että mitä tästä oikein tulee - appareista 4/5 vaikuttaa varsin päteviltä, ja se yksi hosulikin on sillai ihanan innostunut; ohjaajapari taas epäilyttää edelleenkin. Luultavasti tunne on molemminpuoleinen, koska hän valitteli minulle, että hänen aikaisemmissa tiimeissä toinen ohjaaja on ollut aina punatukkainen ja liberaali. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti