Marraskuu on vuodesta toiseen kamalaa aikaa.
Kävin viime viikolla sijaistamassa ekaluokkalaisia ja niiden piti pitää
esitelmät Suomen eläimistä. Ajattelin, että ne esitelmöisivät karhuista,
susista, rusakoista, fasaaneista ja muista jännittävistä ja söpöistä
eläimistä, mutta ne
pitivätkin esitelmänsä sisiliskosta, kirvasta, ahvenesta ja
kyykäärmeestä. ?! Varmaan tässä on taustalla joku juttu, että nuo olivat niille tuttuja eläimiä joista oli kiva puhua, mutta olen kyllä yhä vahvemmin sillä linjalla, että musta ei vain ole ymmärtämään lasten ajatuksenjuoksua.
Oon muutenkin viime aikoina tuntenut itseni monta kertaa aika tyhmäksi. Perjantaina kävin proseminaarissa ilman kandinaihetta (aihetta ei ole vieläkään, vaikka vakuutin, että asia on kunnossa), sunnuntaina unohdin riisipuuron yöksi pöydälle jäähtymään ja maanantaina torkutin niin kauan, että myöhästyin luennolta, osin tahallani. Kirjoitin eksegetiikkaan oppimispäiväkirjan, jossa referoin Raamattua ja totesin, että jännää on. Tänään vaihdoin keittiön lamppua varmaan varttitunnin, ennen kun Tuuli tuli hätiin ja laittoi lampun paikalleen noin kolmessa sekunnissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti