Perjantai-iltana oli pitkästä aikaa kivaa. Lauantaiaamuna työkaveri kommentoi että "näytät ruumiilta" ja esitti varmaan asian niin kauniisti muotoiltuna kuin pystyi. Illalla kävin Mount Everestissä syömässä, katsoin Downton Abbeyta ja menin kerrankin nukkumaan ilman, että päässä pyöri lista siitä, mitä pitää vielä ehtiä lukea ennen tenttiä. Seuraava on onneksi vasta joskus tammikuussa.
Mulla on huono omatunto siitä, että viihdyn töissä niin hyvin ja opiskelu sujuu niin huonosti. Inhoan yli kaiken sitä tunnetta, mikä tulee, kun katsoo helppoa tenttipaperia ja tietää, että osaisi vastata kaikkiin kysymyksiin, jos vain olisi viitsinyt lukea tenttiin vähän enemmän kuin edeltävinä parina yönä... ja samanaikaisesti on ihan pakko sanoa, että en ole ehtinyt/jaksanut tehdä koko alkutalvena oikeasti yhtään mitään. Vaikka elämä on kivaa, on vähän sellainen olo, että mulla on vähän turhan monta rautaa tulessa enkä ehdi tehdä oikein mitään niin hyvin kuin oikeasti haluaisin. (Luulen, että jos mun isältä kysyttäisiin, niin se sanoisi, että parempi tottua, kuuluu elämään, ja niinhän se kai vähän onkin.)
Lomalla ajattelin maata, lukea ja nukkua (... ja käydä siellä töissä missä mun vapaapäivät on tätä nykyä merkitty vuorolistaan huutomerkillä) ja sillai nauttia elämästä. Jossain kohtaa pitäisi kanssa hakea kesätöitä, löytää asunto (putkiremontti alkaa 26.2.) ja keksiä sille kandille joku aihe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti