Helmikuu on mennyt ohi yhdessä hujauksessa. Tajusin tänään mennessäni puoli kuudelta ruokakauppaan että ulkona on kevät ja vielä ei ole pimeää vaikka on ilta. Kotona piti imuroida, kun aurinko paljasti miten joka paikassa oli ihan hirveästi pölyä. Syynä kaikkeen huomiokyvyn puutteeseen on ollut intensiiviheprea: olen istunut tammikuun puolesta välistä kaikki illat 16-19 yliopistolla, ja sen jälkeen tehnyt läksyjä vaihtelevan määrän aikaa yön tunneille. Viikonloput olen ollut töissä tai, kuten nyt viime viikonloppuna, Protu-koulutuksessa keskellä ei-mitään. Vaikka olen tykännyt hepreasta tosi paljon, odotan tiistaita kun kuuta nousevaa. En tiedä, mitä aion tehdä niin paljolla vapaa-ajalla.
Kolmen viikon kuluttua lähdetään Sorrentoon. Matkaseurue on aika mielenkiintoinen: minä ja Kia ollaan ainoat alle viisikymppiset, ja seurueen vanhimmalle ei myyty enää matkavakuutusta, koska vakuutusyhtiön mukaan hänen riskinsä kuolla matkalla on liian suuri. Pragmaattinen isoäitini totesi, että kyllähän uurnan voi sitten kuljettaa käsimatkatavarana... Toivotaan nyt kuitenkin, ettei niin käy. Ja ettei se tulivuori purkaudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti