Yliopistoilussa on muutakin jännää kuin itse opiskelu, suurina esimerkkeinä nyt esimerkiksi Sosiaalinen Elämä kaikkine rientoineen sekä sitten toki kaikki uudet paikat. On järkyttävä tajuta, kuinka uusin silmin näkee kotikaupunkinsa, kun opiskelee sen keskustassa eikä jossain sattumanvaraisessa reunassa! Ihan keskustasta paljastuu kaikenmoisia hassuja yliopistorakennuksia - esimerkiksi itse teologinen tiedekunta löytyy ihan Kluuvin kauppakeskuksen vierestä Aleksanterinkadulta ratikkapysäkkiä vastapäätä - ja yhtenä päivänä ehdin eksyä pahemman kerran, kun etsin muuatta kerhotilaa Mechelininkadulta enkä vain löytänyt sinne iPhonen hienosta paikannustoiminnosta huolimatta. Lopulta kysyin reittiä kahdelta ystävällismieliseltä tyttölapselta, jotka olivat itse menossa samaan suuntaan - ja löysin perille.
On myös outoa, kuinka muualta Suomesta saapuneet kanssaopiskelijat pitävät mua paljasjalkaisena helsinkiläisenä: en ole koskaan itse kokenut itseäni mitenkään 'stadilaiseksi', ja nyt saan jatkuvasti kuulla puhuvani helsinkiä ja syyllistyväni helsinkiläisyyksiin. Kuten esimerkiksi siihen, että väitän ratikkamatkaa Kaisaniemestä Töölön YTHS:lle pitkäksi ja etten halua kävellä vesisateessa. :(
Muuten meidän tuutoriryhmä on oikein kiva. Vaikka ensivaikutelmani oli sellainen, että näidenkö kanssa pitäisi hengata viikko. Tuutorista puolestaan tuli mieleen eräs 'hivenen' ärsyttävä irc-tuttava. Joka on tosin onneksi kadonnut jonnekin... Noh, joka tapauksessa nyt olen vallan ihastunut kaikkiin noista ihmisistä! Kauhean iloista, sosiaalista ja mukavaa porukkaa, jonka kanssa on helppo jutella ja sosialisoida jopa tällaisen erakkoluonteen kuin minun. Tänään kerroin hienosta ennakkoluulolistastani, jonka tein orientoivalla viikolla, ja sain heti innostuneen vastaanoton että laita FB:hen se, halutaan lukea! Ilmeisesti en ollut ainoa vastaavanlaisia juttuja pohdiskellut, koska juteltiin omista ensivaikutelmista aika paljon ja hiuuukka kyllä oli mennyt joidenkin kohdalta metsään. :D
Mun teologistereotypia on ollut pelottavan paikkansapitämätön. Hirveän värikästä porukkaa saapunut tuonne! Totta kai joukossa on niitä stereotyyppisiä uskiksia, joista tämä ominaisuus huokuu viidentoista kilometrin päähän, mutta niitä on huomattavasti vähemmän kuin etukäteen ajattelin. Ja pari erittäin ihmeellistä tapausta, mm. viehättäviin prinsessamekkoihin pukeutuva TODELLA kovaääninen tyttölapsi. Ilmeisesti mikään ei ole kuitenkaan ikuista: kun menin latinan luennolle ekaa kertaa, säikähdin ihmisten elähtänyttä olemusta. Kolmessa vuodessa ehtii selvästi tapahtua jonkinlainen teologisoituminen ja kulahtaminen. Tai sitten tuolla on vain jotenkin poikkeuksellisen vanhaa ja väsynyttä väkeä sattunut mun kanssa samaan ryhmään. Jännittävää nähdä, mitenkä tämä sitten ilmenee omalla kohdalla... :D
Opiskelukin on toki aiheuttanut suuria pohdiskeluja, kun opintopisteitä olisi kiva saada kasaan kohtuullinen määrä: nyt, kun ei ole vielä pakko ottaa opintolainaa TAI tehdä hirmuisesti töitä opiskeluaikana, yritän parhaani mukaan kököttää luennoilla ja puuhastella kaikenlaista valmistumista edistävää. Nyt alussa on vielä motivaatiotakin, ja tänäkin sunnuntai-iltana huomasin kauhukseni käyttäneeni tuntikausia opintojeni setvimiseen. Nyt kaiken pitäisi olla kuitenkin suunnilleen ookoo, olettaen että mahdun kaikille haluamilleni kursseille ja että en kuole stressiin ensimmäisessä periodissa, jonne olen tunkenut 7,5 opintopistettä suosituksia enemmän tavaraa. Yksi opintopiste on noin 27 tuntia hommia, eli tästä voisi päätellä, että mulla on viikko vähemmän vapaa-aikaa kuin kanssaopiskelijoillani. Noin kirjoitettuna se kuulostaa aika pahalta, mutta toisaalta sukupuolentutkimuksen johdantokurssi vaikutti tosi mielenkiintoiselta, ja latina lie helpoin klassisista kielistä.
Teologian opintoihin kuuluu siis tosiaan pakollisena kymmenen opintopisteen laajuinen klassinen (=kuollut) kieli, pappislinjalaisparoilla kolme sellaista. Itse valitsin pitkän pohdiskelun jälkeen omaan opinto-ohjelmaani latinan, vaikka koko kesän sitkeästi ajattelin, että kreikan opiskelu olisi ihanaa. Uudenlaiset kirjaimet olisi toki ollut hauska oppia, mutta tutustuttuani tarkemmin kielen perusteisiin ja kuultuani, että kreikassa w ja h ovat vokaaleita, päätin mennä sieltä, mistä aita on matalin, ja alkaa opiskella latinaa. Pidän keskiajasta ja olen opiskellut ranskaa sekä italiaa aikaisemin, eli kuvittelisin, ettei valinta ole aivan huono. Vaikka meidän latina on enemmän antiikin latinaa... No joo.
Suurempi valinta tulee eteen tuon linjavalinnan kanssa sitten. Meillä on A1-linja papeille, B-linjat aineenopettajille ja A2-linja kaikille muille, ja nyt olen ihan ahdistunut siitä, mikä olisi järkevää tulevan työllistymisen kannalta. D: Toivon, että asia selviää piakkoin, koska epävarmuus on ikävää. Toisaalta epävarmaa linjavalinta on joka tapauksessa, jos jostain sisältäni löydän kiinnostuksen opetusalaan: hakijoita on Aika Monta Muuta, ja pedagogisiin hässäköihin valitaan 30 ihmistä vuosittain. Ei siis kuulemma ole ollenkaan epätavallista, että linjan pääsykokeissa vieraillaan useamman kerran...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti