Teologian opiskelu on vienyt outoihin paikkoihin - en vuosi sitten olisi osannut kuvitella istuvani keskellä yötä lestadiolaisten asuntolan keittiössä tai pohtivani vakavissani, olisinko ehkä joskus riittävän hyvä tutkijaksi.
Ehkä pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Tutustua kristittyihin tullakseen lopullisesti sinuiksi oman ateisminsa kanssa: että osaa tuoda tai olla tuomatta sen esille oikeassa kohtaa, että osaa olla sillai järkevä eikä sillä lailla kärkäs, että vaikuttaa idiootilta. "Kirkossa käyminen tekee sinusta kristityn yhtä paljon kuin autotallissa käyminen tekee sinusta auton" ja "Monet käyvät museossa muutaman kerran vuodessa, mutta eivät silti kuulu museovirastoon" ovat esimerkkejä tällaisesta järjen kirkkaudesta. (Löytyivät ainakin pari vuotta sitten eroakirkosta.fi-sivustolta...)
Ja että pitää mennä Turkuun löytääkseen helsinkiläisyytensä. Ettei kassalla saa ohjetta, että ulkomaalaisten antamat rahat pitää erikseen skannata.
Ja että huomaa, että on sittenkin ihan kiva.
(Sain töitä Kelasta. Ylitin itseni soittamalla aluenmyyntipäällikölle ja purkamalla määräaikaisen työsopimukseni. Mun ei tarvitse katsella juoppoja koko kesää!!!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti