Maria / you've gotta see her / go insane and out of your mind

Olen vain kaivannut tätä kaikkea ihan hirveästi. Okei, systiksen luennoilla on edelleen vaikeuksia pysyä hereillä, luennot voisivat alkaa myöhemmin kuin aamukymmeneltä ja PII:n paluu ei juuri inspiroi, mutta noin niin kuin yleisesti ottaen tykkään opiskelusta vain ihan hirveästi. Pieni tauko teki selvästi hyvää - loman alussa en halunnut koskea yhteenkään tavalla tai toisella uskontoa edes sivuavaan kirjaan pitkällä tikullakaan, ja nyt olen yhtäkkiä kirjoittanut tiivistelmät kahdesta eksegetiikan tenttikirjasta. Kuukausi ennen tenttiä?! Lisäksi mulla on ollut jopa kivaa kahdella logiikan luennolla/laskuharjoituksessa, mikä on aika karmaisevaa, koska se on about lähimpänä syvästi inhoamaani matematiikkaa oleva asia mitä voin tutkintooni järkevästi sisällyttää.

Olisin huolissani mielenterveydestäni, jos en vain nauttisi tästä niin kamalasti. Huolimatta siitä, että olen viimeisen kahden viikon aikana meinannut tappaa itseni Päärakennuksen vanhan puolen portaissa noin viidesti, saanut sydämentykytystä ratikoihin kirmaamisesta ja täyttyvästä kalenterista sekä hermostunut ihmisiin, jotka eivät ymmärrä hoitaa nuhakuumettaan sängyn pohjalla kotona vaan yskivät mieluummin esimerkiksi Unicafen ruoka-annoksiin, olen yleisesti ottaen vain nauttinut siitä, että saa vain istua luennoilla ja kuunnella kivoja juttuja, joutua hassujen teologihetkien keskelle (kuten tilanteeseen, jossa joku ilmestyy luentosaliin laulaen ovelta että "Herra olkoon teidän kanssanne" ja useampi ihminen vastaa että "niin myös sinun henkesi kanssa" ...), nähdä kivoja ihmisiä pitkästä aikaa ja ylipäätänsä vilistää pitkin keskustaa kun siellä tapahtuu aina kaikkea jännää. Löysin Kiseleffin talon yläkerrasta paikan, josta saa kohtuuhintaista italialaista artesaanijäätelöä, ja olen nyt rampannut siellä melkoisen säännöllisesti. Voisin ehkä lahjoa itseni lukemaan systistä menemällä sinne opiskelemaan? Yksi pallo jäätelöä per luettu viisikymmentä sivua? Kolmekymmentä sivua? Kolme sivua?

Tuutorointi voisi sitten mun puolestani taas jo loppua. Asennevammani elämän, maailmankaikkeuden ja kaiken suhteen on tällä kertaa löytänyt kohteen tästä ah-niin-viehättävästä vapaaehtoistoiminnasta (anteeksi, työstä! josta maksetaan noin 20 senttiä tunnilta), eikä fuksiaisten järjestely innosta yhtään. Olen vakuuttunut siitä, että ensi vuoden tuutorit vineävät, kuinka ruoka (jos sitä nyt yleensä saadaan) oli pahaa, plus että olen kyllästynyt lintsaamaan etiikan luennoilta milloin minkäkin hyödyttömän tapaamisen tai opettajatuutoroinnin myötä. Tuohonkin sirkukseen käytetyn ajan olisin voinut hyödyntää esim. työntekoon - elokuulta tuli nollan euron palkkakuitti, ja se ehkä vähän suretti. Toisaalta jos vaivautuisin leikkimään optimistia, voisin aina löpistä jotain siihen suuntaan kuin että Protu ja Praha antoivat huomattavasti enemmän kuin se, että olisin keikkunut tiskin takana irvistelemässä vaikkapa viidensadan euron edestä ja sen jälkeen itkenyt menetettyä kesälomaa entistäkin katkerammin.

Keskimäärin olen nyt aika onnellinen ja se on ihan kivaa.