Enää kuusi työvuoroa jäljellä ?!?! Ihan kamalaa, vastahan mä aloitin tuolla ja olin ihan pihalla kaikesta ja nyt kun oon vihdoin viimein vähän oppinut myymään, kaikki loppuukin kuin seinään. Yhyhyy. Mun lempityökaveri jää sitä paitsi lomalle huomenna. :< Sellainen ihana kärttyisä tätiliini, jonka kanssa yhdessä aina epäillään asiakkaiden selityksiä siitä, kuinka tuote oli rikki jo ostettaessa ja kuinka tätä puhkikulunutta housua on käytetty ihan vain muutaman kerran ja mitään liikuntaa ei ole harrastettu.
Tapojeni mukaan unirytmi tuottaa ongelmia (ylläri). Kolmen tunnin yöunilla on helposti vähän hutera olo, ja kun yhtälöön liitetään tettiläisjolppi, joka ei halua esim. vastata puhelimeen koska ei tiedä missä tuotteet ovat (nii-in...) sekä pari hankalampaa asiakasta niin argh. Onneksi tänään tarjoiltu sokerikakku lievitti väsymystä, ja aina on päiväunien autuaallisuus. Yöllä voi sitten kuunnella naapurin pikku kultamuruliinin ulinaa tai vaihtoehtoisesti nähdä painajaisia, jossa murhaaja seisoo parvekkeella puukko kädessä, ja päivällä pohdiskella omaa suhdettaan rationalismiin, rationaalisuuteen sekä unennäköön. Onneksi en näe unia useammin.
Kaipaan lomaa ja toisaalta yliopistoa. Toisaalta olisi ihan kiva vain olla, maata, katsoa kattoa ja nukkua, toisaalta odotan jo ihan hirveästi että pääsee tekemään jotain sillai mielekästä. Että voi kokea että tää on nyt se mun juttu ja tätä mä haluan tehdä (as if). Toisaalta sitä tavallaan kaipaisi elämäänsä ehkä jotain vähän muuta.
Saahan sitä kaikenlaista kaivata.
Kipeästi kaipaan kuitenkin asuntoa. Meillä alkaa putkiremontti marraskuussa (omassa asunnossa helmikuussa mutta sähkö- ja vesikatkot eivät kauheasti inspiroi), ja Tuulia kämpän etsintä ei kiinnosta ilmeisesti lainkaan. Se on sen verran idealisti, että luultavasti osittain edelleen kuvittelee, että on ihan mahdollista majailla täällä putkiremontinkin aikaan, mutta rehellisesti sanottuna en edes oikein tiedä, mitä se ajattelee asiasta. Oon yrittänyt kysellä asiasta, ja vastaukset ovat olleet sen verran epämääräisiä, että en uskalla mitään ottaa sillai allekirjoitettuna - toisaalta en haluaisi painostaa ja nalkuttaa ja ulista koko ajan, mutta kun tää nyt oikeasti on aika iso asia, myös Tuulille, kunhan se vain tajuaisi sen... Tykkään tästä meidän asumisjärjestelystä siinä mielessä kovasti, että kummallakin on omaa rauhaa ja tilaa riittävästi, mutta toisaalta kaipaisin ehkä joskus sitä, että ei tarvitsisi koko ajan pelätä rikkovansa sitä toisen rauhaa esimerkiksi jääkaapilla käymällä, kun toinen tiskaa vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti