Meinasin tänään vastata kännykkääni, että Stockmann Itis, miesten muoti, Riikka puhelimessa moi. Onneksi nielaisin nämä kauniit avajaissanat ja juttelin varttitunnin Jeesuksesta eksegetiikan ryhmätyöparini kanssa. Aivot on kyllä niin autuaallisen jäässä - oon tehnyt seitsemän työpäivää putkeen suoraan matkoilta, jota ennen olin ala-asteilemassa. Yliopistolla oon käynyt viimeksi kunnolla en-edes-muista koska. Ylihuomenna olisi psykologian tentti, johon en ole vieläkään lukenut kirjaa loppuun, enkä edes jaksa olla asiasta kovin huolissani. Uusintahan on sitten joskus joulukuussa, siihenhän on enää pari viikkoa.
Saan ilmeisesti joulutöitä Stockalta, jos vain saavat luvan palkata osastolle työntekijöitä. ("Tai voithan sä tietty mennä lapsiin tai urheiluunkin." ... niin.) Jos joskus kuvittelin, että sotken tutkintoni menemällä opintojen aikana töihin, niin en kyllä ajatellut ihan, että tällaisten töiden takia. (Vaikka oikeastihan taustalla on kaikki yleinen hurlumhei: Fuge, Istanbul, viikon kestänyt flunssanuhakuumeluojatiesmikä sekä asenneongelma. Ensi periodissa en sitten harrasta mitään tuollaisia, vaan istun luentosalin eturivissä ja ajattelen hienoja ajatuksia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti