Muistilistaksi itselle, niille päiville kun olen iso, fiksu ja kaunis ja nukun joka yö kahdeksan tunnin yöunet:
- Vähän saa olla väsynyt, mutta joskus pitää herätä.
- Joskus on hyvä sanoa myös EI, suurin, punaisin ja pilkullisin kirjaimin.
- On ihan okei tehdä sen verran kun ehtii ja jaksaa. Kunhan saa aikaiseksi Tarpeeksi (ja vakuutetuksi itselleen, että Tarpeeksi ei tarkoita samaa kuin Kauheasti).
- Kaikki isäni hotellit on edelleen ihana.
"Ei asiat niin hullusti voi olla", hän lohdutti minua. "Ihmiset ovat uskomattomia – kaiken kanssa oppii elämään", isä sanoi. "Jos me emme saisi voimaa siitä mitä menetämme ja mitä kaipaamme, ja siitä mitä haluamme emmekä voi saada, niin me emme olisi tarpeeksi voimakkaita, vai mitä?" isä sanoi. "Mikä muu meille voimaa antaisi?"
Koko Sacherin baari katsoi minun itkuani ja sitä miten isä lohdutti minua. Kukaan ei näyttänyt vaivaantuneelta vaikka itkin: se oli varmaan yksi syy, miksi Sacherin baari on minusta maailman kaunein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti