Tänään ihminen, josta olen vinkunut koko proseminaarin ajan että voi vitun Pentti, kehui mun kandityötä, sanoi etten saa stressata liikaa ja toivotti onnea kevääseen ja graduun oikein henkilökohtaisesti. Saatan olla ehkä vähän hysteerisessä mielentilassa (muutama ilta sitten säikäytin Tuulin laulamalla puolisen tuntia virsiä ääneen tiskatessani), mutta tuli ihan kyyneleet silmiin. :D Voi Pentti. Jos se ei olisi muuten ollut niin tavattoman ärsyttävä setäilijä, olisin ehkä joutunut mielessäni pyytämään anteeksi kaikkia pahoja sanojani.
Muutto meni kivasti, jalat ja niskat ovat vähemmän kipeät kuin mitä olisin kuvitellut ja ilmeisesti en saanutkaan keuhkotautia, vaikka juoksentelin ulkona t-paidassa ja farkuissa. Uusi asunto on i-ha-na. En muuta täältä ikinä pois. (Paitsi kesäkuussa kun on pakko.) Mulla on tosi kiva huone, jonka ikkunasta näkyy kadulle: ihmisiä! Elämää! Meillä ei ole seinänaapureita, joten ei tarvitse surra meteliä kuin rappukäytävästä. Keittiö on valtava. Sekoitan jatkuvasti jääkaapin ja keittiön kaapin, koska tuntuu luonnottomalta, että keittiössä on molemmat ja ne vielä mahtuvat vierekkäin.
Kaiken kaikkiaan on aika onnellinen olo. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti