just don't tell her I called her that

Lyhyesti: kesä on ollut ihan turha. Koko ajan on kylmä, illat pimenevät koko ajan lisää ja lisää (eikä meidän rappukäytävään saa valoja ja kompastun jatkuvasti remonttimiesten levälleen jättämiin tavaroihin) enkä saa mitään aikaiseksi. En ole heittänyt talviturkkiani. Katson kateellisena ihmisten rantakuvia Fuengirolasta ja syön jäätelöä, vaikka palelee. Kehä kolmosen ulkopuolella olen käynyt yhden käden sormilla laskettavia kertoja, silloinkin pelkästään ratsastuksen takia. Se on kyllä tosi ihanaa, on ollut ikävä. Jotenkin hassua, miten parin tunnin metsäkävelystä voi tulla niin sillai tyhjä mieli ja onnellinen olo. Jopa Rebecca innostui, vaikka oli aluksi niin kauhuissaan,  että uhkaili mua rock-konserttiin viemisellä. 

Työt jatkuvat ilmeisesti tammikuulle. En ole allekirjoittanut työsopimusta, mutta asiasta on sovittu suullisesti, ja olen varovaisen toiveikas, ettei nyt tapahdu mitään kamalaa. Tavallaan tosi kivaa - viihdyn edelleen hyvin, raha on kivaa ja pikku hiljaa on alkanut tuntua, että tulen toimeen niidenkin työkavereiden kanssa, joiden seurassa olen aina ollut vähän epävarma - mutta tavallaan vähän pelottaa, miten ensi vuoden jaksamisen suhteen käy. Opettajan pedagogisista on sanottu niin sadasta paikasta, ettei niiden kanssa todellakaan saisi opiskella yhtä aikaa mitään muuta eikä varsinkaan käydä töissä. Toisaalta mulla on työkaveri, joka opiskeli viime vuoden 8-16 -tahdilla läpi vuoden, ja ihan hyvin se näytti sujuvan. Misery loves company.

Muutettiin kuun alussa takaisin Käpylään, ja olihan tänne lopulta ihan kiva palata. Etenkin kirjahyllyä ja pesutuvan mankelia (... tätä ei olisi varmaan pitänyt myöntää), on ollut ikävä. Putkiremontin loppusiivous oli luonnollisesti tekemättä, joten hoidettiin homma ihan omin pikku kätösin - seurauksena täällä on siistimpää kuin koskaan, eli varsin mukava elellä. Liesituulettimestakaan ei sada enää hiekkaa paistinpannulle, ja suihkuun saatiin verho, ettei tarvitse kastella koko kylppäriä tukanpesun yhteydessä. Kaikki on siis hyvin. Tai siis olisi hyvin, jos en olisi pohjimmiltani tällainen mihinkään tyytymätön vineäjä. Mutta kyllä tämä tästä. Ajattelin ensin, että alan etsiä uutta asuntoa, kun työkuviot selviävät, mutta toisaalta sijainti on kiva, asunnon etsintä on vaivalloista ja mitä sillä tilalla nyt lopulta sitten tekee. Haluaisin silti oman keittiön. (Ensi kuussa kun putkiremontti alkaa, haluaisin varmasti myös paljon muuta.)

Meno Lehtisaaressa on mennyt ihan sirkukseksi. Äiti kävi tekemässä naapurille A testamenttia, jonka jälkeen naapuri B soitti naapurille A että kai tiedät että se on eri puolella?!?!?! Äidin mukaan kaikki on ok niin kauan kuin sille vielä kerrotaan, mitä tapahtuu, mutta imo jonkinlainen järkevän käyttäytymisen raja ylitettiin jo siinä kohtaa, kun kävi ilmi, että naapurit ihan todella videoivat pihalla käytyjä keskustelua todistusaineistoksi ties mistä salaliitoista. Mietittiin, että pitäisikö tuonne kutsua joku vertaissovittelija, psykologi vai ihan vain joku tositeeveekuvaaja.