muuten ne kuvittelee et sil on väliä

Loma oli, loma meni. Tuntui kyllä ihan huomattavasti pidemmältä ajalta kuin mitä oli, ja kerkesin tehdä hirveästi kaikkea, käydä Varsovassa ja Krakovassa ja Riihimäellä ja Tallinnassa ja Stora Herrössä, lukea pari kirjaa, katsoa Game of Thronesia ja Orange is the New Blackia ja muutenkin sillai nauttia elämästä. Paluuta vähän latisti se, etten saanutkaan mulle luvattua työpaikkaa konsernissa alkaneiden yt-neuvottelujen takia. Näköjään mitään ei saisi iloita ennen kun on mustaa valkoisella että näin on ihan oikeasti. Yritän vielä selvittää, että voitaisiinko tuo työpaikan tarjoaminen tulkita suulliseksi työsopimukseksi ja siten päteväksi, mutta asia tuskin selviää ennen kuin kyseistä paikkaa tarjonnut esimies palaa lomalta ja silloinkaan tuskin asia muuttuu miksikään. Vituttaa, mutta ei kai se mitään, elämä on kamalaa mutta onneksi se ei ole yllätys enää. Syksyllä voi aina sitten keskittyä opiskeluun ja tehdä sijaisuuksia, mutta kun olisin halunnut jatkaa tuolla ja muuttaa yksiöön mikä olisi ollut mahdollista vakituisten tulojen myötä. Perkele.

Lomaan kuului myös Protu. Laadin omavalvontasuunnitelman ("jos Eviran tarkastaja tulee, laitetaan keittiön molemmat ovet lukkoon ja paetaan metsään"), leikitin leikkejä ja siteerasin Alexander Stubbia ("'Unelmoi. Usko. Työskentele ahkerasti. Onnistu.', tää koskee sit myös loppusiivousta!") lähes vakavalla naamalla koska olin luvannu tuoda leirille ei-vasemmistolaista näkökulmaa. Yllätin itseni vaatimalla itseltäni ihan liikaa, käyttämällä yhden illan epämääräiseen itkeskelyyn ja toisen nukkumiseen, toteamalla että olen ihan tyhmä ja tarpeeksi hyvä jo nyt ja nauttimalla loppuleiristä. Tiimi oli ihan kiva mutta ei mikään loistava kuitenkaan, mutta kokki ja ohjaajapari olivat valtaisan terapeuttista ja kivaa seuraa ja se on ihan onnellista. Onhan tuo kyllä tällai jälkikäteen ajateltuna ihan hullu kokemus, minimissään kahdeksantoistatuntisia työpäiviä kahdeksan kappaletta putkeen ja siinä kaiken lomassa pitäisi olla positiivinen, kannustava ja turvallinen aikuinen, mutta onpa se kyllä myös ihan todella antoisaa. Että kun seisoo Riihimäen S-marketin pihassa syömässä jäätelöä ja ihmettelee että tällainen muailma sitten tosiaan olikin ja hengissä selvittiin.

Tittidii.