Elämä on atm kuin yksi pitkä to do -lista, mutta sentään tykkään (lähes) kaikesta mitä teen. Kuvaavaa varmaan se, että suorastaan hyppelehdin ilosta, kun Hulluille päiville mulle oli laitettu vain 26 työtuntia (esim. viimesyksyisen 48 tunnin sijasta). Arabia on aika kamalaa, rabbiinisen kirjallisuuden käännöskurssi on superaikaavievää mutta mielenkiintoista ja kaiken muun hoidankin sitten vähän vasemmalla kädellä Sitten Kun Ehdin. Päätin, että kesällä en tee yhtään lisätunteja vaan keskityn ainoastaan opiskeluun, ja olen kauhean tyytyväinen päätökseeni jo nyt.
Käytiin toissa tiistaina katsomassa Allt som sägs Viiruksessa, ja voi hyvä Jumala miten masentava se oli. Että elämä on kamalaa lapsena ja nuorena ja aikuisenakin, eri tavalla vain. Autossa juteltiin äidin kanssa siitä, kuinka valmistun ihan kohta ja että mitäköhän sitten keksin. Jatko-opiskelu olisi siistiä mutta luultavasti en ole tarpeeksi hyvä ja vaikka olisikin, kuolisin nälkään ja ahdistukseen rahoituksen ja ohjauksen puutteessa. Opettajaksi en ole tarpeeksi kiva. Pitäisi varmaan hakea opiskelemaan jotain alaa, joka työllistäisi, mutta mitä? Kauppista? Oikista? Elämä on vaikeaa mutta onneksi se ei ole yllätys enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti