sillä paljosta työstä saa levottomia unia / paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni

Koska 25,5 opintopisteen periodissa ei ole tarpeeksi tekemistä, olen nyt ollut neljänä päivänä kuudesta töissä tässä viime päivien aikana. Muina päivinä olenkin sitten ollut 6-8 tuntia yliopistolla. Voin kertoa, että kaikesta ihmisläheisyydestä ja aurinkoisuudestani (... niin mistä?) sekä vankasta asiakaspalvelukokemuksestani huolimatta en ole mikään luontainen asiakaspalvelija. En jaksa hymyillä, lirkuttaa ja olla kiva enää viidennelletoista idioottiasiakkaalle, ja jos olen saanut pohjakassan juuri laskettua ja asiakas tulee sisään kaksi sekuntia ennen sulkemisaikaa, en välttämättä katso hyvällä viisisenttisillä maksamista. Kaikesta tästä huolimatta mulla on yleensä ihan kivaa töissä.

Töissä parasta ja samalla pahinta on kuitenkin ilmainen kahvi. En yleensä juo kahvia, koska olen hirveän kofeiiniherkkä, mutta mulla on paha tapa ostaa töissä jotain suklaata tai muuta herkkua, jonka kanssa kahvi sopii paremmin kuin hyvin. (Vinkki: Pandan valkosuklaa + tummapaahtoinen kahvi kermalla on makunautinto, väittivät muut mitä hyvänsä.) Kun tulen kotiin iltamyöhällä seikkailtuani kotiin milloin mitäkin reittiä pitkin (tässä muutama viikko sitten eksyin jonnekin Espoon korpeen jossa ei ollut edes katulamppuja...), jää kätevästi aikaa kaikelle omalle kivalle, kun ei nukuta, kun kofeiini hyrrää elimistössä. Seuraavana aamuna on sitten mukava lähteä muailmalle, mielellään aamuvuoroon töihin. Toisaalta aina voi juoda lisää kahvia - ja nauraa itselleen toistellessaan koko ajan mekaanisemmin ja mekaanisemmin mantraa "moi, kiitos, se olis kaks ja nelkytviis, kiitos, haluatko kuittia, kiitos, moimoi".

Olen tällä viikolla nukkunut yhteensä ehkä 15 tuntia.

Mutta sillai tekee ihan hyvää tuo töissä käyminen että voi aina miettiä että tätä en halua kyllä tehdä isona. Enkä kyllä välttämättä muutenkaan. Ja sitten tulla kotiin ja kirjoittaa kirkkohistorian esseetä ilolla ja autuudella. (As if, mutta ehkä huomenna?)