Sateen rummutus on hassu ääni, puhutaan kuitenkin jouluaatosta. Eilen näytti keväältä, kun aurinko paistoi matalalta ja puiden oksiin oli kiteytynyt sadepisaroita. Kuusi sentään on tänä vuonna metsänvihreä, kuusikauppiaan mukaan "saanut tarpeeksi typpeä" tai jotakin. Mutta kiva, en tykännyt siitä viimevuotisesta.
Juhlimisen aihetta on joulusta yhä vaikeampi löytää. Sentään ruoka on hyvää. (Meillä vannotaan hämäläisen alkupalapöydän
nimiin, paljon kalajuttuja ja kotijuustoa ja kinkulla ei ole niin väliä
vaikka se onkin vähän kuivaa kun ei sitä kuitenkaan kukaan syö.) Ei sillä, että vuosiin olisi tuntunut joululta, mutta nyt taas edellistä vuotta vähemmän.
Muuten loma on ollut aika lailla huonosti nukuttuja öitä patjalla, Harry Potterien lukemista uudestaan, väsytyksen välttelyä ja Karlan kanssa puljaamista. Ei mitään tavallisesta lötköämisestä poikkeavaa.
Olen yrittänyt miettiä ajankäyttöäni. Olen vuorotellen sitä mieltä, että kaikki on hyvin tai että jokin on vähän huonosti, mutta yhtä kaikki kevät väsyttää jo etukäteen. Lisäksi tajusin tässä ilokseni, että mun pitäisi varmaan tänä kesänä hakea kesätöitä, kun R-kioskit kerran muuttuvat kauppiaskioskeiksi, ja sijaisilta ilmeisesti pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa loppuvat työt. Perkele. x)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti