Olisi superkivaa, jos joskus olisi aikaa ja jaksamista lukea muuta kuin tenttikirjoja tai hömppää. (Tällä viikolla olen kunnostautunut Harry Potter -fanfictionin lukemisessa tenttejä vältellessäni...) Lukulistalla on kirjoja, kirjoja ja kirjoja, mutta enhän minä saa aikaiseksi aloittaa. Paitsi sitten joissain todella poikkeustapauksissa, niin kuin silloin, kun Margaret Atwoodilta tulee uusi kirja...
Lueskelin tässä muutama viikko takaperin Oscar Wilde -lainauksia Goodreadsista, ihastuin, ja aloin lukea Dorian Grayn muotokuvaa. Pääsin sivulle 18, jonka jälkeen menin nukkumaan... ja siihen lukeminen sitten jäikin. Ehkä lomalla on aikaa? Joo.
Tieteellisen kirjallisuuden lukemisessa on se ongelma, että en jotenkin osaa suhtautua sellaisen lukemiseen kevyesti. :D Jos luen vaikkapa Helvetin historia -aiheista kirjaa, alan väkisinkin jossain kohtaa miettiä, mitä kaikkea minulta meni ohi ja kerrata oppimaani, mikä hidastaa kirjan lukemista aika paljon. Kaikkea ei tarvitse oppia ja joskus yleiskatsauksenkin saaminen olisi ihan hyödykästä - ylipäätänsä pitäisi olla iloinen siitä, että jokin tässä alassa edelleen kiinnostaa, kun sen kirjoja jaksaa vapaa-ajallaankin lukea tai ainakin suunnitella lukevansa.
Tänä vuonna olen lukenut yllättävän vähän hyvää proosaa, mutta Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogia, Cormac McCarthyn Tie ja Olemisen sietämätön keveys (joka oli niin sietämättömän keveä kirja että sen loppuun lukemisessa meni reilu vuosi...) jäivät mieleen kirjoina, joita uskaltaisi suositella eteenpäinkin. Veljeni Leijonanmielen uudelleen lukeminen oli ihana kokemus sekin.
Ensi vuonna olisi ihan totta kiva alkaa taas lukea, mutta se, millä ehtimisellä on taas ihan oma kysymyksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti