Tykkään yliopistosta. Kovasti. Eilen vietin hyvin intensiivisen illan systemaattisen teologian parissa ja jopa tykkäsin siitä hetken aikaa. Tämä flow meni tosin ohi noin kolmessa sekunnissa, kun pääsin tänään systiksen luennolle aiheesta Martin Luther ja antisemitismi.

Jossa antisemitisti-Lutheria puolusteltiin sillä, että "nokun sillä oli vatsanpuruja ja sitä masensi".

...

Niin. Kerroinko jo inhoavani systistä?

Muita tällä hetkellä vituttavia asioita yliopistolla:

- Aleksandrian tulostimet. Ei voi kestää kahtakymmentä minuuttia saada muutama sivu dioja. Ja miten niistä voi olla AINA paperi tai muste loppu tai vähintään 3802884 työtä jonossa. Tai sitten jos katsoo että ei ole töitä jonossa niin joku kiilaa edellesi jonkun 1600-sivuisen TVT-materiaalin kanssa. Siinä sitten odottelet ja lueskelet aikasi kuluksi miten ei kannata lähettää salasanaansa sähköpostilla Afrikkaan. Eikä edes kirjekuoressa.

- Aleksandrian tietokoneiden varaaminen. Jos lähdet syömään, tanssitunnille tai kotiin, ei varmastikaan ole kauhean vaikeaa kirjata itseään ulos tietokoneelta ja päästää koneelle jotakuta joka ei ole syömässä, tanssitunnilla tai kotona. Koska näitä opiskelijoita, jotka eivät ole syömässä, tanssitunnilla tai kotona, pyörii siellä aina aika kiitettävät määrät etsimässä tietokonetta, joka olisi vapaana...

- Kirjojen 14 vuorokauden laina-aika. Eihän niitä kerkiä ollenkaan pitää pöydällä ja tuijotella syyllistyksissään että pitäisi lukea, vaan pitäisi lukea saman tien! Ihan menee silmät solmuun ja selkä kanssa, kun niitä kirjoja saa roudata takaisin kirjastoon vain lainatakseen samat opukset seuraavana päivänä takaisin itselleen.

- Kirjaston hiljainen lukusali. Joka on hiljainen lukusali. Paitsi eväitä voi vähän rouskuttaa ja tietokoneen näppäimistöä hakata ja jos on jotain Tosi Tärkeää asiaa kaverille niin sille voi vähän jutella ja kännykkään vastaaminen on ihan OK kanssa. Etenkin yo-kirjoitusten aikoihin tuntuu, että nuo kirjaston lukusalit ovat lähempänä lapsiparkkia kuin lukusalia...

- Hullunhauskat Kommentit luennoilla. Jos puhutaan siitä, voiko käsitteen 'hyvä' määritellä nautinnoksi samalla tavalla kuin käsitteen 'porsas' voi määritellä sian poikaseksi, ei tarvitse välttämättä nostaa kättään ja ilmoittaa, että 'porsas' voi merkitä myös nuorta hunsvottia, joka heittelee kalapullia koulun ruokalassa. Ihan silvaaet joku kanssaopiskelija voisi tykätä jos luento etenisi.

- Turha Vänkyttäminen luennoilla. Asia A ei muutu ei-A:ksi, vaikka kuinka huutaisit luennoitsijan päälle viisikymmentä kertaa että "no mutku". Ei ole meinaan mikään taikasana se no mutku. Ja sinä, joka logiikan luennolla teet laskuharjoituksesi jatkuvasti väärin ja sitten intät kuinka ne ovat oikein ja kukaan ei vain tajua logiikkaasi, usko jo että siinä logiikassasi on joku vika.

- Päällekäiset luennot luentokursseilla!!! On se nyt perkele että joutuu karsimaan lukujärjestyksestään kaiken kivan (maailmanloppukurssi, sukupuoli ja Raamattu -kurssin) pois, kun pitää istua jossain systiksen kurssilla ja käyttiksen kurssilla kans. Missä on se paljon puhuttu akateeminen vapaus?!?!

- Perioditauon muuttuminen tenttiviikoksi?!?! Kysympähän vaan, että mikä idea tässäkin taas oli: opiskelijat eivät ehdi kotiin, töihin, rentoutumaan tai mitään muutakaan, ja sitten lintsailevat luennoilta ja tenteistä ja vaikka mistä eivätkä koskaan valmistu kun on muutakin tekemistä kuin nököttää siellä luentosalissa kuuntelemassa luentoa tai vastaamssa tenttiin.

- KOULUMATKAT. Tai siis lähinnä ihmiset näillä matkoilla. Se, että olen kiltin, söpön ja herttaisen näköinen, ei tarkoita että syliini/kainalooni voi istua ja vuodattaa elämäntarinansa ja mielellään sen jälkeen vielä kosia. En halua naimisiin enkä edes Kanarialle kanssasi! Yksin voisin mennäkin, mutta se ei ole sinun asiasi.

"Liisa, mitä on nelijalkaiset siivekkäät pikkueläimet? Ne on kielletty Raamatussa!"

<3 eksegetiikka on vaan hurjan kivaa.

Maria / you've gotta see her / go insane and out of your mind

Olen vain kaivannut tätä kaikkea ihan hirveästi. Okei, systiksen luennoilla on edelleen vaikeuksia pysyä hereillä, luennot voisivat alkaa myöhemmin kuin aamukymmeneltä ja PII:n paluu ei juuri inspiroi, mutta noin niin kuin yleisesti ottaen tykkään opiskelusta vain ihan hirveästi. Pieni tauko teki selvästi hyvää - loman alussa en halunnut koskea yhteenkään tavalla tai toisella uskontoa edes sivuavaan kirjaan pitkällä tikullakaan, ja nyt olen yhtäkkiä kirjoittanut tiivistelmät kahdesta eksegetiikan tenttikirjasta. Kuukausi ennen tenttiä?! Lisäksi mulla on ollut jopa kivaa kahdella logiikan luennolla/laskuharjoituksessa, mikä on aika karmaisevaa, koska se on about lähimpänä syvästi inhoamaani matematiikkaa oleva asia mitä voin tutkintooni järkevästi sisällyttää.

Olisin huolissani mielenterveydestäni, jos en vain nauttisi tästä niin kamalasti. Huolimatta siitä, että olen viimeisen kahden viikon aikana meinannut tappaa itseni Päärakennuksen vanhan puolen portaissa noin viidesti, saanut sydämentykytystä ratikoihin kirmaamisesta ja täyttyvästä kalenterista sekä hermostunut ihmisiin, jotka eivät ymmärrä hoitaa nuhakuumettaan sängyn pohjalla kotona vaan yskivät mieluummin esimerkiksi Unicafen ruoka-annoksiin, olen yleisesti ottaen vain nauttinut siitä, että saa vain istua luennoilla ja kuunnella kivoja juttuja, joutua hassujen teologihetkien keskelle (kuten tilanteeseen, jossa joku ilmestyy luentosaliin laulaen ovelta että "Herra olkoon teidän kanssanne" ja useampi ihminen vastaa että "niin myös sinun henkesi kanssa" ...), nähdä kivoja ihmisiä pitkästä aikaa ja ylipäätänsä vilistää pitkin keskustaa kun siellä tapahtuu aina kaikkea jännää. Löysin Kiseleffin talon yläkerrasta paikan, josta saa kohtuuhintaista italialaista artesaanijäätelöä, ja olen nyt rampannut siellä melkoisen säännöllisesti. Voisin ehkä lahjoa itseni lukemaan systistä menemällä sinne opiskelemaan? Yksi pallo jäätelöä per luettu viisikymmentä sivua? Kolmekymmentä sivua? Kolme sivua?

Tuutorointi voisi sitten mun puolestani taas jo loppua. Asennevammani elämän, maailmankaikkeuden ja kaiken suhteen on tällä kertaa löytänyt kohteen tästä ah-niin-viehättävästä vapaaehtoistoiminnasta (anteeksi, työstä! josta maksetaan noin 20 senttiä tunnilta), eikä fuksiaisten järjestely innosta yhtään. Olen vakuuttunut siitä, että ensi vuoden tuutorit vineävät, kuinka ruoka (jos sitä nyt yleensä saadaan) oli pahaa, plus että olen kyllästynyt lintsaamaan etiikan luennoilta milloin minkäkin hyödyttömän tapaamisen tai opettajatuutoroinnin myötä. Tuohonkin sirkukseen käytetyn ajan olisin voinut hyödyntää esim. työntekoon - elokuulta tuli nollan euron palkkakuitti, ja se ehkä vähän suretti. Toisaalta jos vaivautuisin leikkimään optimistia, voisin aina löpistä jotain siihen suuntaan kuin että Protu ja Praha antoivat huomattavasti enemmän kuin se, että olisin keikkunut tiskin takana irvistelemässä vaikkapa viidensadan euron edestä ja sen jälkeen itkenyt menetettyä kesälomaa entistäkin katkerammin.

Keskimäärin olen nyt aika onnellinen ja se on ihan kivaa.

sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta

Tuntuu omituiselta kehua itseään, mutta koinpa tässä kaiken tämän riittämättömyyden angstaamisen keskellä Suuren Tajuamisen. Tänä vuonna olen opiskellut unelmieni alaa, oppinut paljon juttuja (ja saanut hyviä tenttiarvosanoja!), päässyt ohjaamaan Protulle, tuutoroimaan, opiskelemaan opettajaksi ja kesätöihin muualle kuin Ärrälle. Olen matkustanut ja lukenut hyviä kirjoja. Kiirettä on pitänyt, mutta olen oikeasti saanut asioita tapahtumaan enkä vain passiivisesti miettinyt että joojoo kohta.

Jotenkin olen kadottanut kykyni nauttia pienistä asioista. Olen tyytyväinen yhtään mihinkään noin kolme minuuttia, minkä jälkeen keksin taas, mitä kaikkea pitikään tehdä ja mitenkä asiat on yhä edelleen huonosti. Tykkään itsestäni ihan (:D) enkä sillai liitä itsekunnioitustani siihen, mitä saavutan tai miten onnistun, mutta koko ajan pitäisi silti tehdä hirveästi ja se on ehkä vähän väsyttävää. Toisaalta en kyllä tiedä, mitä muutakaan tekisin.

Ensi vuoden opinnot on kuitenkin nyt suunniteltu, se on kivaa. :> Luvassa on ainakin teologian perusopintojen saattaminen loppuun, teologiruotsi ja mahdollisimman paljon filosofiaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli 90,5 opintopistettä, mutta totesin, että se on vähän paljon, ja karsin määrän 70,5 opintopisteeseen. Sinne menivät kaikki kivat maailmanloppukurssit. :(

emptiness doesn't know it's own shape

Kun Protusta on jo vähän kulunut aikaa, niin on varmaan hyvä hetki harrastaa vähän itsereflektiota (ei, en ole tänään kirjoittanut tuutorisuunnitelmaa tai miettinyt tiimipalautteita...) ja todeta, että olin mä kai ihan siedettävä ohjaaja, ja että ehkä mulla on vielä toivoa tulevilla leireillä tulla paremmaksi ohjaajaksi. Tykkäsin hommasta kuitenkin kauheasti ja tiimini oli superihana, eli siltä osalta ei kauheasti enempää voi pyytää itseltään.

Olisin voinut tulla leiriläisten kanssa läheisemmäksi, vaikka viimeisenä iltana olikin hauskaa ja olin oikeasti surullinen, että leiri on lopussa ja elely niiden teinien kanssa loppuu. En usko, että annoin itsestäni kauhean kamalaa kuvaa, mutta toisaalta en tiedä, kuinka hyvin leiriläiset pääsivät lopulta tutustumaan minuun - monelle jäin varmaan vähän sellaiseksi äitihahmoksi, joka illalla paimensi sänkyyn ja aamulla yritti kovasti että herätys ja huomenta vaikka oli itsekin aika kuoleman partaalla. Ylipäätänsä olisin voinut osallistua enemmän ja maata keittiössä vähemmän, mutta toisaalta mielenterveyden ylläpitäminen saunaa lämmittämällä ja keittiössä vineämällä oli kohtalaisen tärkeää leirin yleisen onnistumisen kannalta. Varsinkin kun en nukkunut kertaakaan koko viikon aikana päiväunia, vaikka monesti oli tarkoitus...

Olisin voinut olla ehkä sietävämpi tiettyjä juttuja kohtaan (tai ainakin pyöritellä silmiäni vähän vähemmän tietyissä paikoissa), mutta toisaalta onnistuin esimerkiksi keskustelunvedoissa ilmeisesti oikeasti herättämään ajatuksia vaikka itse tilanteessa toivottomalta tuntuikin. Undulaattileikistäkin tuli lopulta hitti, vaikka sen vetäminen oli ehkä kauhein kokemus vähään aikaan...

Mutta niitä onnistumisia! Osasin olla sillai rento ja suhteellisen ressaamaton ja makoilla luonteenvastaisesti jossain patjalla - toisaalta osasin ottaa vastuuta ja olla se semmoinen Aikuinen Ohjaaja, kun joku random ukko tuli valittamaan, että käytetään "vitusti vettä", ja toisaalta kun leiriläinen sairastui. Vastuuseen kasvoi ehkä vähän hitaasti - aluksi en juuri vetänyt ohjelmia, ja suunnittelujutuissakin seurasin vähän sivusta, että mitenkä nämä nyt etenevät - mutta loppuviikosta uskalsin jo tuoda omia juttujani esiin ja vinkua, että hei nyt vähän tehokkaammin tätä ja tätä ja tehdäänkös nyt semmoinen sopimus että tehdään näin. Jaksoin olla kiva suurimman osan ajasta, mikä oli tosi hienoa. Ja jaksoin tsempata melkoisen epäonnistuneen viidennen päivän jälkeen, mikä oli aika todella helpottavaa, koska se viides päivä oli aika kamala.


Ekan päivän tutustumis/tunnelmanvapauttamistyynyleikki. Leikki oli niin yksinkertainen, että jopa minä osasin sitä leikkiä... mikä ei siis ollut itsestäänselvyys. :D Kehulapuissa luki monesti että "et oikein osaa leikkiä mutta ihanaa että yrität", mikä oli aika tosi söpöä.


Riikka vetää keskustelua, leiriläiset nukkuvat. (Kuvaavaa kyllä, tämä oli ehkä yksi alkuviikon onnistuneimpia keskustelunvetoja, koska leiriläiset oikeasti assosioivat selinmakuulla ahkerasti eivätkä vain vilkuilleet vaivaantuneena toisiaan. :D)

Protulla oli ihanaakivaaparasta vaikka ehkä vähän eri syystä kuin mitä kuvittelin. Keskustelut olivat ankeita kun kukaan ei keksinyt ikinä mitään sanottavaa tai jos keksi, virkkeet alkoivat "koulussa on sanottu, että" -mantralla, mutta rakastuin tiimiini ja sen ihmisiin. <3 Musta huumori kukki, väsymys yhdisti ja oli yksinkertaisesti niin vapauttavaa olla jossain ihan muualla kuin yleensä ja käydä esimerkiksi järvessä uiskentelemassa.

"Keskustelittekste determinismista?"
"Makasin siinä patjalla ja mietin että menenkö saunaan vai en."

Muistiin lähinnä itselle:
- Hekolo-ukko
- maajussi <3 Riikka
- "astmalääkkeen tunnistaa siitä että paketissa lukee että se on astmalääke"
- "nukkuminen on homoille!"
-  porno-Tuhkimot riparin naapurissa (sekä pari päivää myöhemmin venäläiset huorat...), mutta "parhaassa tapauksessa ne luulee että me ollaan riparilaisia".
- "Mun ja X:n salaiset ystävät on tyhmiä." "X:n salaiselle ystävälle: 'Olet mulkku.'"
- "Ihmisen pää painaa neljä kiloa." "Ai oikeesti, kun aivot painaa vaan puoltoista kiloa."
- "Ehkä se on vähän niinku kissa et se hakeutuu niiden ihmisten seuraan jotka ei pidä kissoista."
- "Ja sit mennään sinne riparipaikkaan että täs on tää hylje ja tarvitaan sille katiska."
- "Mut jos me kysytään et kiinnostaaks ja ne vastaa et ei ja me vaan jatketaan..."
- "Mut saiks kukaan solisluuhierontaa? Jos ei niin se ei menny ihan paskasti."
- fitness-lounas
- "Te kävelitte sen helvetin keittiön läpi ettekä edes ottaneet kääretorttua." "Musta se ruisleipä oli aika hyvää."
- "Jaetaanks me ryhmät sillai mielivaltaisesti?" "Me ollaan vähän niin kuin viisitoista minuuttia myöhässä aikataulusta." "Just siks."
- "Tänään meillä syödään ihan vitusti kaalilaatikkoa."
- "Ottakaa kynä." "Onks tää hyvä?" "No en tiiä mut ottakaa silti kynä."
- "Meil olis nyt tää näytelmä." "Ei oo."
- undulaattilaululeikki ja "mä voisin tästä lähtee"
- "Huudanko niille ikkunasta että poimikaa vittu vadelmia?"
- "Mikä on maanosa?" "Niinjust nimenomaan siihen päästään niiden kanssa."
- "Ja sit on Rami joka ei oo kovin mukava tyyppi ja sille huudetaan että vedä käteen Rami."
- "Kahvia menee ihan sikana." "Keittäkää samat purut uudelleen."
- "No se 600 l maitoa on sillai suuntaa-antava."
- aamuyön rukoushuuto
- kalapuikkokokkaus, "syötte tänään sokkona kun kokit vaihtuu"
- silmien pyörittely
- hampaaton eläin
- "ihana kun laulat noita virsiä kun oot yksin yläkerrassa" & ohjaajien spontaani "Jumala loi Auringon, puut ja tähdet ja Kuun" -kuoro kesken välimakoilun
- vitun aamusauna
- "Onks täällä ketään aikuista ohjaajaa?" "Me ollaan!" & vine 
- "Paitsi et osaaks nää leikkiä ja puhua samaan aikaan?"
- "Ihanaa kun oot niin mukava etkä mikään syrjäytyny aikuinen."
- kananmuna-anjovispizza
- kala kassalla
- "Ai niin missä välissä me mennään hakemaan niitä raparpereja kun meidän raparperit mätäni jääkaappiin?"
- "Artturi oli sillai et nyt vittu siivoomaan." "Kuka vitun Artturi?"
- "Me mennään stalkkaamaan uskonnollisia ihmisiä."
- margariikka-pitsa
- "Ei ne voi noin vaan mennä yöllä uimaan, valitetaan turvallisuusvastaaville... ei kun me ollaan turvallisuusvastaavia."
- juhlapuhuja & siivouksen supervising...

"I thanked you because I felt free from expectation."

Näin tänään paria yläasteaikaista kaveria ja oli kyllä ihanaa. Ulkona oli tajuttoman kylmä (voisi olla syyskuu, ei heinäkuun puoliväli tuollaisilla ilmoilla!), istuttiin Kluuvin Mäkkärissä kamalassa metelissä muistelemassa miten yläasteella oli kamalaa ja surkuteltiin Rebeccan koiraa, jonka häntä oli ylirasittunut. :(

Viikko vielä töitä. Mulle ei vieläkään ole myönnetty lomaa Protua varten, mutta olen rauhallisin mielin, koska pomo sanoi, että asia on ookoo ennen lomalle jäämistään.

Tän kesän ongelma on ehkä se, että on kaikkea kivaa mutta liikaa avoimia ikkunoita joista pudota. Tai siis että olen lupautunut kaikkeen koska "kaikki ei kuitenkaan onnistu" ja nyt olen sitten ihan zzZZzzz kun koko ajan on vilinää suuntaan ja toiseen. Kuolen varmaan tiistaina töissä, kun ensin on Kelassa töitä 8-15 ja sitten Ärrällä töitä 16-23... Yhhyhhyhyy. Mutta palkkani nousi 11,22 euroon tunti, se on tosi kivaa. :)))