and suggest they be grateful

Töissä on edelleen kivaa. Kuuden päivän työputken jälkeen olin vähän väsynyt, mutta sitten tajusin, ettei siihen ole mitään syytä. Sitten kun olen iso, fiksu, kaunis ja nukun joka yö kahdeksan tunnin yöunet, teen luultavasti paljon pidempiä päiviä ja enemmän töitä ja tuskin mun elämä silloinkaan ihan kamalaa on. Rationalisoinnin ohella päärynäntuoksuinen suihkusaippua ja puhtaat pesuaineelta tuoksuvat lakanat auttoivat nostamaan mielialaa, ja niinpä tänään taas keikuin kahdeksan tuntia R-kioskin tätinä, vaikka piti olla vapaapäivä. Huomenna on, silloin pesen pyykkiä Lehtisaaressa. (Jes. :D)

Iltapuhteikseni pohdiskelin sellaista, etten ole koskaan osallistunut nuorteniltaan. (Rippikoulupassiin vaadittavat kolme nuorteniltaa suoritin eräässä länsihelsinkiläisessä pikkuseurakunnassa, jossa söpö nuorisotyöntekijä soitti kitaralla virren tai pari ja päästi minut ja kaverini rastin kanssa kotiin. Mielestäni varsin kohtuullista verrattuna silloisen kotiseurakuntani toimintamalliin: kahden tunnin teemallinen keskustelutuokio, joka päättyi puolen tunnin iltahartauteen. Henrik erehtyi paikalle vuotta myöhemmin, kuulemma tapahtumassa oli muun muassa kielletty evoluutio.* Suosittelin lämpimästi kitaransoittoiltamia, ja niin vain myös veljeni kavereineen pääsivät ripille.

Nuortenillat ovat kai osa sitä nuorten aikuisten kirkostaeroamisaaltoa, joka alkaa rippikoulun jälkeen ja kiihtyy entisestään nuorten päästyä kahdeksantoista vuoden kypsään ja päätösvaltaiseen ikään. Jos seurakunta on yhteisö, jonka nuorisotyöntekijä kirjoittaa kommentiksi Facebook-statuksiin että "siukkuja!!" ja sen tarjoamaa ohjelmaa markkinoidaan esimerkiksi seuraavasti "Tänään on nimittäin Vahermasaaressa meininkiä! Paikalla siis ainakin minä, tietenkin Mirkku, aina meidän kanssa oleva iso J, sekä toivottavasti myös sinä!" tai seuraavasti "Hei mä aattelin huomenna mennä kuuden maissa raamikseen Kellariin, tuu säki; mä oon parkissa ihan ekaa kertaa ja mähän oisin ihan pihalla, jos oisin yksin. Ihmetellään Korinttolaiskirjeen kolmatta lukua ja ehkä kuudettakin, jos ollaan oikein innostuneita", en oikeasti oikein kauheasti ihmettele, että myös ne ihmiset, joiden mielestä riparilla oli ihan kivaa ja Jumalan kieltäminen ei nyt sillai varsinaisesti ole omassa ajattelussa tullut vastaan, saattavat todeta, että tää ei ole nyt ihan ehkä mun juttu**. Epäilen, ettei kesä(t/g)eologikaan hakeutuisi töihin, jos sinne haettaisiin ilmoituksella, joka puhuttelisi ehkä noin kolmevuotiasta. Vaikka lopulta porukka on kai aika epätoivoista työnhaun suhteen, että ehkei tämän varaan kannata laskea...

*Samaisen seurakunnan isoskoulutuksessa on kuulemma viime vuosina perehdytty Vanhaan testamenttiin, muun muassa siihen, mikä kala Joonan muinoin nielaisi vatsaansa. Tästä seurakunnan nuorisotyöntekijä (sama tyyppi, joka pääsiäisen aikaan esitti Ristin tie -näytelmän näytellen kaikki näytelmän roolit) oli onnistunut saamaan aikaiseksi reilun puolen tunnin mittaisen esitelmän.
** Takaisinhan voi liittyä sitten, kun on niin vanha, että tarvitsee raamattupiirin, sururyhmän ja sukanneulomisverkoston, mutta koska nuorena kukin meistä tuntee itsensä kuolemattomaksi, ei sellaisia vielä tarvitse miettiä kuten käytännöllisen teologian perusopinnoissa opimme.

...

Ei siis väsytä yhtään. Eikä vituta. Ei teologia, ei rippikoulu, ei Suomen puolustusvoimat. :D

fake happiness beats genuine misery

Kesäkuulumisia:

- Varattiin lennot Istanbuliin ja valittiin kiva (ja kallis...) hotelli Osmanbeystä. Tajuttiin pari päivää matkojen varaamisen jälkeen, että Eid al-Adha on samaan aikaan kuin matkaillaan, mutta ei kai se haittaa. Turkkihan on sekulaari valtio ja jos ei ole, niin päästäänpähän näkemään läheltä uskonnollinen juhla, jota ei muuten tulisi kauheasti nähtyä. Odotan mielenkiinnolla etenkin karitsan teurastusta.

 - Olin viime viikonloppuna Protu-miitissä Vihdissä. Onnistuin eksymään matkalla leiripaikalle niin pahasti, että random ohiajaja poimi minut kyytiinsä ja kuljetti paikalle. Valvottiin koko yö nuotion ääressä, kunnes 5:30 möngin ulos makuupussista pesemään saunan ja sitten matkaamaan Helsinkiin kohti työpäivää ja sitä edeltäneitä tehotorkkuja. Viikkailu ja aspahymyily sujui kahden ja puolen tunnin päivänokosilla erinomaisen mukavasti, mikä kertonee paitsi siitä, että näyttelijänlahjani ovat oikeasti parantuneet huomattavasti, myös siitä, että mun on turha enää puhua mistään unirytmin kääntämisestä, koska unirytmiä ei ole. Se on oikeastaan aika kivaa.

- Oon viihtynyt töissä ja toivon, että saisin syksyllä jatkaa tuolla osa-aikaisena. Tai ainakin olla samassa paikassa ensi kesänä. Päivät menevät ihanan nopeasti ja joka päivä tapahtuu jotain vähän erilaista, vaikka vieläkin ahdistelen vähän siitä, etten ole vielä niin hyvä työssäni kuin mitä haluaisin olla.

- EK254-kurssi (eli Raamatun tulkinta ja vaikutus -kurssi) pitää sisällään löperöä, huonosti kirjoitettua vapautuksen teologiaa sekä yhden ihan mielenkiintoiselta vaikuttavan sisällissota-kirjan. Olen ihan suunnattoman innoissani tämän tenttimisestä.

- Sain psykologian sivuaineoikeuden ja huomaan, kuinka opettaminen kiinnostaa mua koko ajan vain vähemmän ja vähemmän. Toisaalta en tiedä, mitä muutakaan tekisin.

- Henrik menee maanantaina inttiin ja mun mielestä se on vain niin väärin.

- Oon lihonut niin paljon että ällöttää. Mulla on viimekesäisiä mekkoja, jotka eivät enää mene mulle päälle, ja mun kädet näyttää ihan kahdelta makkaralta. Tuntuu väärältä ja epäkiitolliselta valittaa tästä, kun Kialla on anoreksia, mutta ihan oikeasti mun täytyy nyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Ihan aikuisten oikeasti.

- Saatanan putkiremontti alkaa helmikuun lopussa ja kestää pitkälle syksyyn. Meidän asunto on asumiskelvoton kesäkuuhun saakka, ja sen jälkeen poraus, kilkatus ja kalkatus jatkuvat naapurissa. Alun perin oltiin suunniteltu, että asutaan tässä myös putkiremontin jälkeen, mutta tällä hetkellä oon kyllä itse vähän sitä mieltä, että jos jostain päin Käpylää löytyisi joku kiva kaksio johon muuttaa, voisin ehkä koettaa hillitä muutosvastaisuuttani sen verran, että raahaisin luuni sinne.

- Elämä on kaikesta huolimatta ihan kivaa. Helsinki on kiva kaupunki kesällä ja asioilla on tapana järjestyä, kun ne järjestää. Valvottuaan mielellään muutaman yön vatvomassa niitä asioita ensin.

mä vien sut rannalle / ja iltauinnille

Protu oli, Protu meni. Oli kivempaa kuin odotin, mutta vähemmän sillai ikimuistoinen kokemus kuin odotin. Keskustelunvedot sujuivat rutiinilla, mäkätykset anteeksipyydellen kuten aina, ja lopulta ei oikeastaan edes väsyttänyt ihan hirveästi. Puolensa sillä, että tiimissä on kuuden sijasta seitsemän henkeä.

Itselle muistiin laitettavia asioita:

- emännän voitelu pakastinta kantamalla
- rippileirille eksynyt leiriläinen
- "Saanks mä ottaa vielä toisen palan leipää?"
- "Tutustumisleikkikriittinen istuu syrjässä ja katselee diashow'ta tabletilta."
- paskat kronikat
- ikkunastalkkaukset
- lasin särkyminen pilkkopimeässä keittiössä
- leiripaikan kellari
- "ener... niinku kaljaa"
- undulaattileikki päällä seisten
- spontaani vaatteet päällä uiminen kesken suursiivouksen
- "Se sai kympin ja mun kaveri meni vetämään sitä turpaan."
- venesataman muijat
- väkisin annettu HPV-rokote
- Afrikka-kortti
- "Emmätiiä."
- Leiriläisten pakomatkat leiripaikalta
- Tiimiläisten pakomatkat leiripaikalta
- nurmijärveläiset mopopojat
- Leif <3
- "Mökkiläiset eivät itse asiassa saisi käyttää näitä vessoja leiriaikoina." "Käsipaperi on loppu."
- "Täti ei ohjeista, täti ei jaksa enää valistaa."
- "Mä tykkään pelata näiden tilastojen kanssa."
- "Ja sit se koetti myydä mulle jonkun hiiren."
- "Naisen sosiaaliturvatunnuksen viimeinen numero on parillinen." "Mitä, mun on pariton?!"
- "Se luuli löytäneensä mun selästä jonkun jumikohdan ja sitten se alkoi rynkyttää."
- "Ohjaaja voi kanssa siivota lautasensa pöydältä."
- "Ja sit ne kysy meiltä että ollaanks me kännissä."
- yöavautumiset
- mäkätykset mitä omituisimmista aiheista, mm. jäätelönostosta, pesutilojen käytöstä ja vessan vetämisestä
- kiero-Amuka
- hyvä apari Mia
- "Pitääkö joka ruokaan laittaa sipulia?"

"Palautetaan mieliin... numero. Tule tänne itse katsomaan."

Kesäloma alkoi kuukausi sitten. Olen maannut kotona ja sään salliessa välillä myös ulkona, katsonut Lord of the Ringsin pidennetyt versiot ja lukenut kaikenlaista hömppää. On ollut ihan ihanaa, kun ei ole tarvinnut sillai varsinaisesti tehdä mitään. Mitä nyt vähän fundeerata Protu-suunnitelmia ja stressata siitä, ettei kesätyöpaikasta ole vieläkään kuulunut mun työvuoroja... Olisi ihan kiva tietää, kuinka monen päivän protudarra mulle suodaan. Mun tuurilla ei kovin monen. x)

Ennen Protua oon nää kolme päivää tekemässä keikkaa erään yksityispankin aulapalvelussa. Työasuun kuuluu kauluspaita ja jakku, ja oon tietenkin ihan kauhuissani. En mä osaa pitää sellaisia vaatteita, mulle tulee jotenkin typerä olo. Semmoinen pikkutyttö pukeutuu aikuisten vaatteisiin ja koettaa vaikuttaa pankki-ihmiseltä vaikkei oo -olo. Huomaan myös, että en oikeasti viihdy tuollaisessa hommassa, jossa saattaa mennä puolikin tuntia vain hengailuun, kun mitään ei tapahdu. Hyvällä lykyllä tylsyyden keskeyttää asiakas, jolle tokaistaan että päiväägoddag, olitteko tulossa tapaamaan tätä ja tätä, olkaa hyvä ja istukaa odottamaan niin kerron että olette saapunut, ja sitten taas palataan siihen tylsyyteen. Käytettävät nettisivutkin on blokattu tarkemmin kuin Kelassa.

Vaalilautakunnassa sen sijaan tapahtui, ja tällä kertaa selvittiin ilman sen suurempia sisäisiä draamoja. Puheenjohtaja tiesi juoruta, että mun viimekertaisen lautakunnan VPJ ei tänä vuonna kehdannut ilmaantua lautakuntailemaan ollenkaan, ja olen kyllä ihan hyvilläni asiasta. Äänestäjät olivat söpöjä - mieleen jäi ainakin mummo, joka vaati vaaliavustajaa valitsemaan itselleen ehdokkaan ja puolueen, sekä ruotsalainen mies, jonka kansalaisuutta ja äänestysoikeutta pääsin selvittelemään sujuvalla ruotsillani. Sekä lukuisat vanhemmat, jotka ottivat lapsensa mukaan harjoittelemaan kansalaisvelvollisuuksien suorittamista.

Luin kotiin tullessani jotain suomi24.fi-spekulaatioita siitä, miten ääntenlaskijoiden on Tosi Helppo huijata ääntenlaskussa. Koska siellä on vain oman puolueen etua ajavia puolueaktiiveja. Hyvänä esimerkkinä esim. minä, joka en ole äänestänyt edustamaani puoluetta kummissakaan vaaleissa... :D En tiedä, olenko ihan typerä blondi, mutta mun on vaikea uskoa, että noin tarkan äänimäärän seuraamisen ja kaikkien uudelleenlaskennan uudelleenlaskemisen tarkistamisten jälkeen ovelampikaan kaveri pystyisi ihan kauhean pahasti huijaamaan. Mutta ehkä en ole vain tarpeeksi ovela, ja suomi24:ssahan on tunnetusti tosi fiksua porukkaa.

Olin tänään taas surullinen ihan turhaan. Käytiin Liisan kanssa lounaalla, ostin kevätkynsilakkoja ja kaksi kirjaa, ja silti elämä on vaan taas ihan hankalaa. Mutta ehkei se haittaa.

Suomi on isänmaa / me juhlitaan / me voitetaan

(Otsikko ei siis tosiaankaan kuvaa mitään tämän hetken suosikkikappalettani. Se on vain kappale, joka on soinut päässäni nyt aika hirvittömän pitkään, kiitos jääkiekon MM(?)-kisojen ja Spotifyn hurmaavien mainosten. Mielestäni on eettisesti epäilyttävää ja moraalisesti moitittavaa laittaa lapset laulamaan moista patrioottista renkutusta.)

Kesän tulo näkyy siinä, että aurinko ehtii nousta ennen nukkumaanmenoani. Tässä on nyt yönä muutamana joutunut ripustamaan päiväpeiton ikkunaan, että saisi pari silmällistä unta. x) Reippaana ja itsellisenä neitosena soitin Henrikille että tulee kyöräämään mut Ikeaan, niin että sain sitten verhot. Itse asiassa kahdet, niin että joudun vielä marssimaan takaisin ja palauttamaan toiset. Odotan vielä aamuun että saan nuo sovitettua auringonpaisteessa (... tai edes päivänvalossa, tuskin täällä mikään aurinko paistaa), mutta eivätköhän ne ihan kivat ole. :3

Enää reilut kaksi viikkoa Protuun. Ohjelmia ei ole valmisteltu oikeastaan kauheasti yhtään, vaikka päivärungot alkavat olla selvillä - ehkä me ehditään ihan hyvin. Tiimin tapaaminenkin vähän huojensi huolta siitä, että mitä tästä oikein tulee - appareista 4/5 vaikuttaa varsin päteviltä, ja se yksi hosulikin on sillai ihanan innostunut; ohjaajapari taas epäilyttää edelleenkin. Luultavasti tunne on molemminpuoleinen, koska hän valitteli minulle, että hänen aikaisemmissa tiimeissä toinen ohjaaja on ollut aina punatukkainen ja liberaali. :D

Kevät tulee, se on ihanaa. Oltiin eilen perheen kanssa Porvoossa ja syötiin ulkonaulkona, illalla matkailin Kumpulaan noutamaan nettihuutokaupasta ostamaani mummopyörää. Tänään pyöräilin Pasilaan ostamaan sima-aineksia ilman takkia. Sain parvekekukille korit, joita en osaa asentaa parvekekaiteeseemme. Ulkona on valkovuokkoja ja Tuuli meinaa kuolla siitepölyyn.

Oon viime öinä nukkunut jotenkin tosi levottomasti - oon nähnyt unia, mitä teen yleensä vain mökillä tai muussa lomalomapaikassa. Toisaalta unet ovat olleet aika levottomia ja oon herännyt nyt ihan väsyneenä monena aamuna. Syytän kaikesta viimeistä kahta viikkoa ja niiden aikana huolestuttavan normaaliksi kääntynyttä unirytmiäni - heräsin töihin aika lailla säännöllisesti siinä 6:15, ja eihän sellaista ihminen kestä.

Enää kolme tenttiä ja yksi essee ja sitten alkaa omituinen loma-asia. ?! Avoimeen yliopistoon kun eivät huolineet, kun en tajunnut olla tarpeeksi nopea ilmoittautumisen kanssa. :D Mutta mahdollisesti paras toukokuu hetkeen tulossa, jos voin olla töissä sen pari vuoroa  ja loppuajan lötväillä. ^_^