Miksi en osaa sanoa EI. Sillai kirkuvasti, punaisesti ja pilkullisesti, tai edes vähän vaimeammin. Oon missannut tällä viikolla jo kaksi kivaa luentoa (Arabimaiden historia) töiden takia, ja missaan vielä kaksi luentoa (Jerusalem ja Käytännöllinen teologia II), koska meillä on niin kauhean vähän postitaitoisia täällä ja sähän asut siinä ihan vieressäkin ja voit samalla kysyä kioskiesimieheltä niitä kesälomituksia.
Mun olisi parasta saada kesätöitä tuolta tai muuten...
(Nää mun työongelmat on kyllä niin kahtalaisia. Joko töitä on liikaa tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Perkele. :D)
Viikonloppuna Tampereelle, se on kivaa. Ja tänään töihin kioskille, jossa käy niin vähän asiakkaita, että voin vain kuunnella musiikkia, syödä karkkia ja lukea Murhatun Jumalan varjoa. Tai tehdä jotain muuta oikeasti hyödyllistä. Tosin mun täytyy varmaan vähän pitää kulissia yllä että oon tosi ahkera ja ihana, koska Henrik kertoi löytäneensä ko. kioskista jonkun lapun että hyvä tyyppi, soittakaa tälle, ja siinä oli mun nimi ja puhelinnumero. (Säälittävää, että olen iloinen siitä, että olen hyvä myymään tupakkaa ja imuroimaan kioskeja. :D)
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
perjantai 17. tammikuuta 2014
"Jumala on kyllästynyt nettipornoon."
Loma oli, loma meni. Talvi kuitenkin alkoi, se on hienoa - yhtäkkiä on paljon valoisampaa, kun maassa on lunta. Noin puoli senttiä, mutta ei se mitään, mulla on tässä lähiviikoille suunniteltuna sen verran monta junamatkaa että eiköhän niitä hankia ja nietoksiakin saada.
On ihanaa olla yliopistolla, vaikka ensimmäinen viikko on taas vaihteeksi kouluttanut ehkä enemmänkin epävarmuuden sietämiseen kuin minkään varsinaisen substanssin omaksumiseen. Ei se mitään, sillä noudatan kalenterini kanteen Fok Itistä bongaamaani mainiota elämänohjetta: Älä katso taaksepäin, katso eteenpäin. Älä missään nimessä katso sivuille, siellä on hirviöitä. Silti toivoisin, että käyttis-ukko selvittäisi edes itselleen, että mitä kirjoja kurssia varten olisi tarkoitus tenttiä.
Kesä-plääni voi edelleenkin vähintäänkin yhtä epämääräisesti kuin ennen lomaa. Töitä ei ole enkä niitä ole hakenut, mikä on tietenkin erinomainen yhdistelmä. CV:n sentään jaksoin päivittää. Viime viikolla oli tarkoitus soittaa henkilöstöpalveluihin ja kysellä, miten R-kioskin kesätyöt tänä vuonna menevät, mutta enpäs soittanut. Ehkä otan itseäni niskasta kiinni vaikkapa opiskeluja vältellessäni ja kirjoitan huikaisevan hienot hakemukset ainakin kolmeenkymmeneen paikkaan? Tai sitten soitan viime kesän pomolleni ja pyydän, että saisin tulla taas istumaan kahdeksantuntisia päiviä postitukseen ja lukemaan kirjaa. :P
Protun kanssa olen ihan solmussa, enkä pelkästään siksi, että en tiedä, missä olen töissä ja koska ts. koska voisin olla leireilemässä. Olisin tänä vuonna (uus)vanha ohjaaja, ja se tuntuu vähän turhan vastuulliselta hommalta, vaikka tiimi tietysti tasa-arvoinen onkin. Erityisesti kauhistuttaa ajatus siitä, että pitäisi toimia äitihahmona uudelle ohjaajalle, kun on itsekin vielä ihan uusi ja vihreä ja leirinvedosta on kokemusta tasan yhden kesän huselluksen verran. Mulle itselleni oli ihan ehdottoman suuri helpotus, että saattoi luottaa siihen, että vanha ohjaaja edes tiesi, mitä tehdään, jos jotain tapahtui, ja ensi kesänä mun pitäisi sitten olla tämä joka tietää jotain jostain.
Lisäksi ongelmallista on se, että viime kesänä oli vain niin kivaa ja kaikki sujui vetäjäporukan kanssa niin todella hyvin, että mun on vaikea uskoa, että uusi leiri olisi yhtä kiva. Kuitenkin joutuisin samaan tiimiin sen tyypin kanssa, joka ilmoitti mulle tulevansa "valvomaan siivousta" (?!?!) ja jolle päädyttiin lopulta tekstaamaan puoli neljän aikoihin yöllä että kiitos ei tarvitse tulla. Paikkakin olisi salee joku murju keskellä ei mitään, kun viime kesänä saatiin nauttia varsin hyvässä kunnossa olevan pappilan melkoisen suurista + hyväkuntoisista tiloista. (Vaikka toki tuolla porukalla pärjättiin lopulta jopa pimeässä metsäpirtissä keskellä metsää, jäisen mäen alapäässä.) Puhumattakaan siitä, että tuolla oli kunnon suurtalouskeittiö ihanine astianpesukoneineen...
... nimittäin. Saatiin viime kesän ohjaajaparini kanssa loistava idea, että mennään ensi kesänä kokkaamaan. Tietenkin on mahdollista, ettei hommaan päästä - halukkaita on kuulemma aina enemmän kuin mitä voidaan ottaa - mutta ajatus on silti kiva. Ei olla kumpikaan koskaan syöty toistemme tekemää ruokaa, jos ei lasketa kalapuikot ja ranskalaiset -ateriaa, joka kokattiin kokkien ollessa terveyskeskuksessa. Mutta noh, avoimin mielin pitää olla, ja eikös sekin jostain intohimosta jo kerro, että haluaa kokkaamaan. (Proosallisesti syyksi voisi toki sanoa, että ei ole ohjelmavastuuta mutta saa nauttia Protusta ja maata omissa oloissaan kokkausvuorojensa ulkopuolella just niin pitkään kuin haluaa, mutta enpä sano... x)
On ihanaa olla yliopistolla, vaikka ensimmäinen viikko on taas vaihteeksi kouluttanut ehkä enemmänkin epävarmuuden sietämiseen kuin minkään varsinaisen substanssin omaksumiseen. Ei se mitään, sillä noudatan kalenterini kanteen Fok Itistä bongaamaani mainiota elämänohjetta: Älä katso taaksepäin, katso eteenpäin. Älä missään nimessä katso sivuille, siellä on hirviöitä. Silti toivoisin, että käyttis-ukko selvittäisi edes itselleen, että mitä kirjoja kurssia varten olisi tarkoitus tenttiä.
Kesä-plääni voi edelleenkin vähintäänkin yhtä epämääräisesti kuin ennen lomaa. Töitä ei ole enkä niitä ole hakenut, mikä on tietenkin erinomainen yhdistelmä. CV:n sentään jaksoin päivittää. Viime viikolla oli tarkoitus soittaa henkilöstöpalveluihin ja kysellä, miten R-kioskin kesätyöt tänä vuonna menevät, mutta enpäs soittanut. Ehkä otan itseäni niskasta kiinni vaikkapa opiskeluja vältellessäni ja kirjoitan huikaisevan hienot hakemukset ainakin kolmeenkymmeneen paikkaan? Tai sitten soitan viime kesän pomolleni ja pyydän, että saisin tulla taas istumaan kahdeksantuntisia päiviä postitukseen ja lukemaan kirjaa. :P
Protun kanssa olen ihan solmussa, enkä pelkästään siksi, että en tiedä, missä olen töissä ja koska ts. koska voisin olla leireilemässä. Olisin tänä vuonna (uus)vanha ohjaaja, ja se tuntuu vähän turhan vastuulliselta hommalta, vaikka tiimi tietysti tasa-arvoinen onkin. Erityisesti kauhistuttaa ajatus siitä, että pitäisi toimia äitihahmona uudelle ohjaajalle, kun on itsekin vielä ihan uusi ja vihreä ja leirinvedosta on kokemusta tasan yhden kesän huselluksen verran. Mulle itselleni oli ihan ehdottoman suuri helpotus, että saattoi luottaa siihen, että vanha ohjaaja edes tiesi, mitä tehdään, jos jotain tapahtui, ja ensi kesänä mun pitäisi sitten olla tämä joka tietää jotain jostain.
Lisäksi ongelmallista on se, että viime kesänä oli vain niin kivaa ja kaikki sujui vetäjäporukan kanssa niin todella hyvin, että mun on vaikea uskoa, että uusi leiri olisi yhtä kiva. Kuitenkin joutuisin samaan tiimiin sen tyypin kanssa, joka ilmoitti mulle tulevansa "valvomaan siivousta" (?!?!) ja jolle päädyttiin lopulta tekstaamaan puoli neljän aikoihin yöllä että kiitos ei tarvitse tulla. Paikkakin olisi salee joku murju keskellä ei mitään, kun viime kesänä saatiin nauttia varsin hyvässä kunnossa olevan pappilan melkoisen suurista + hyväkuntoisista tiloista. (Vaikka toki tuolla porukalla pärjättiin lopulta jopa pimeässä metsäpirtissä keskellä metsää, jäisen mäen alapäässä.) Puhumattakaan siitä, että tuolla oli kunnon suurtalouskeittiö ihanine astianpesukoneineen...
... nimittäin. Saatiin viime kesän ohjaajaparini kanssa loistava idea, että mennään ensi kesänä kokkaamaan. Tietenkin on mahdollista, ettei hommaan päästä - halukkaita on kuulemma aina enemmän kuin mitä voidaan ottaa - mutta ajatus on silti kiva. Ei olla kumpikaan koskaan syöty toistemme tekemää ruokaa, jos ei lasketa kalapuikot ja ranskalaiset -ateriaa, joka kokattiin kokkien ollessa terveyskeskuksessa. Mutta noh, avoimin mielin pitää olla, ja eikös sekin jostain intohimosta jo kerro, että haluaa kokkaamaan. (Proosallisesti syyksi voisi toki sanoa, että ei ole ohjelmavastuuta mutta saa nauttia Protusta ja maata omissa oloissaan kokkausvuorojensa ulkopuolella just niin pitkään kuin haluaa, mutta enpä sano... x)
torstai 9. tammikuuta 2014
"This is here."
Wienissä ei ollut posliinikarhuja eikä oikein verta tai vispikermaakaan, mutta tykkäsin silti kovasti. Hirveän paljon vanhoja kauniita rakennuksia, nättejä kirkkoja ja Habsburgit nyt vaan on ihania. Viehätyin erityisesti hautakammioihin, jonne kuninkaallisen suvun jäsenet oli haudattu ilman sydämiään, sekä kirkkoon, jonka torneihin oli ristien sijasta asetettu mitäpä muutakaan kuin Habsburgien kruunut. Hoin guten abend ja auf wiedersehen silloinkin, kun olisi luultavasti pitänyt sanoa muuta - sanavarastoni saksaksi on melko vaatimaton, mutta sentään kannattaa aina yrittää.
Silti tykkäsin Prahasta ehkä enemmän, vaikka syynä saattaa hyvinkin olla vuodenaika. Siellä ei sentään vaadittu pääsymaksua kirjastoon.
Mieleen jäi tällä kertaa erityisesti Chicken Freud (... eli siskoni luuli Freudin olevan joku ravintola, kun puhuttiin siitä niin paljon), paikallisten englannintaito (this is here = ole hyvä ?!), valtavat omenastruudelit ja äidin uni (hyvin freudilaista!).
Silti tykkäsin Prahasta ehkä enemmän, vaikka syynä saattaa hyvinkin olla vuodenaika. Siellä ei sentään vaadittu pääsymaksua kirjastoon.
Mieleen jäi tällä kertaa erityisesti Chicken Freud (... eli siskoni luuli Freudin olevan joku ravintola, kun puhuttiin siitä niin paljon), paikallisten englannintaito (this is here = ole hyvä ?!), valtavat omenastruudelit ja äidin uni (hyvin freudilaista!).
torstai 2. tammikuuta 2014
I feel so much better now you're not around
Vuosimeemi.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Sluibailin töissä. Ohjasin Protua. Muutin omaan kotiin.
2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
- En luvannut mitään, muistaakseeni? Ensi vuonna ajattelin opetella nukkumaan, mutta tuskinpa siitä mitään tulee.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2013?
- Ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.
5. Missä maissa kävit?
- Viro, Tsekki.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2014, mitä et saanut/kokenut 2013?
- Lukea enemmän proosaa!!! Unirytmin. Järkevän ruokarytmin. Taidon puhua vähemmän.
7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2013 jäävät mieleen ja miksi?
- 14.5. (pääsy opelinjalle), 3.8. (Protun loppukaaos), 2.12. (muutto), 4.12. (Kylän loppu)
8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- Että uskaltauduin Protulle ohjaamaan ja tykkäsin siitä kovasti!
9. Entä suurin epäonnistuminen?
- Kaikenlainen vetkuttelu ja vengottelu ja vältteleminen. Jos asiat tekisi ajoissa, niiden tekeminen olisi varmaan huomattavasti miellyttävämpää...
10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- Enpä oikeastaan, onnekas vuosi siinä suhteessa. :>
11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
- Kahvinkeitin.
12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- Äidin. Karlan. Monen opiskelukaverin. Kanssaprotuohjaajien.
13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- Kian. Monen opiskelukaverin. Oma, mutta ei ehkä niin pahasti kuin joskus aiemmin?
15. Mistä innostuit eniten?
- Protusta. Ja oon kyllä myös kamalan tyytyväinen opelinjalle pääsemiseen.
16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2013?
- PMMP:n Miten tyttöjä tehdään varmaan. Ei koko vuodesta, mutta monesta asiasta.
17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi vai surullisempi?
Surullisempi on ehkä väärä sana, mutta kaipa se on myönnettävä, että fuksivuoden maito ja hunaja -fiilis on vaihtunut vähän realistisempaan näkemykseen siitä, miten paljon pitäisi opiskella ja miten suuri se akateeminen vapaus sitten lopulta olikaan.
b) lihavampi vai laihempi?
- LIHAVAMPI. Ensi vuonna voisin oikeasti yrittää opetella syömään oikeaa ruokaa oikeina ruoka-aikoina, auttaisi varmaan asiaa.
c) rikkaampi vai köyhempi?
- Aika lailla samoissa luvuissa mennään.
18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2013?
- Lukenut kirjoja kaiken hömpän sijasta. x) Puhunut ihmisille.
19. Entä vähemmän?
-Kieriskellyt milloin minkäkin turhanpäiväisen ongelman kanssa tulematta mihinkään kunnolliseen lopputulokseen.
20. Miten vietät/vietit joulun?
- Vanhempien luona. Perinteinen perhejoulu, joka ei tosin vesisateen takia oikein tuntunut joululta.
21. Rakastuitko vuonna 2013?
- En.
22. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- Tanssin superäidit. Viidakon tähtöset. BBC!Sherlock. Mainitsinko jo, että raskas työ vaatii raskaat huvit...?
23. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En mä ylipäätänsä vihaa oikein ketään.
24. Paras lukemasi kirja vuonna 2013?
- Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogia. Erityisesti Herran tarhurit, mutta Oryx ja Crakesta pidin kanssa tosi paljon. (Viimeiseen osaan pitää vielä totutella, mutta oli siinäkin puolensa.)
25. Mikä oli paras musiikkilöytösi?
- Hmm. Ainakin Balmorhea, Au revoir Simone ja Daughter.
26. Suosikkielokuvasi vuonna 2013?
- Kävin elokuvissa yllättävän paljon, mutta mikään elokuva ei sillai ihan lopullisesti sykähdyttänyt. :<
27. Mitä teit synttäripäivänäsi?
- En muistaakseeni mitään sen erikoisempaa. Mutta tuutoriryhmä vei minut frozen yoghurtille juhlan kunniaksi, se oli söpö ele. :>
28. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2013 paremman?
- Tiettyjen kavereiden kanssa olisi ollut kiva viettää enemmän aikaa.
29. Kuinka kuvailisit tyyliäsi vuonna 2013?
- Ehkä lainaan tässä opiskelukaveriani, koska se tiivistää varmaan aika lailla kaiken: "Okei, ehkä sulla oli joskus alkusyksystä hame jota joku 1800-lukulainen uskonkiihkoilija ois pitäny lyhyenä, mutta noin muuten kyllä annat vahvasti hyvän teologin vaikutelman." Tätimäistä ja tylsää siis, mutta ah niin mukavaa.
30. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Yöt.
31. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Rakastuin ihan Nico Saariseen! Vai onkohan se Niko. Ko. henkilö suorastaan avarsi maailmankuvaani: tyhmät ihmiset on sittenkin joskus kivoja! Vastakohtana sitten mun islamin proffa (se on ollut aamuteeveessä eli se on julkkis!!!), koska se osoitti, että yliopistossa voi olla hyviäkin luennoitsijoita.
32. Ketä kadehdit?
-Apua, en varmaan sillai erityisemmin ketään henkilöä? Ainakaan just nyt ei tuu mitään mieleen. Ehkä jotain semmosia fiksuja, nättejä, kivoja ja sosiaalisia ihmisiä, joilta kaikki aina onnistuu, mutta ei semmoisia varmaan oikeasti ole.
33. Ketä kaipasit?
-Susaa. Ja Karlaa, hassua että sitä näkee harvemmin kuin päivittäin.
34. Kuka oli paras uusi ihminen, jonka tapasit?
- Protu-tiimi. Ja Matti! Voi Matti. <3
35. Mita odotat eniten vuodelta 2014?
- En oikeastaan kyllä yhtään mitään. Toivottavasti vuosi olisi kiva. Jonnekin olisi kiva matkustaa. Saisinpa perusopinnot loppuun että voisin opiskella kaikkea kivaa. Ja toivottavasti mulla on kesätöitä kun tuo perkeleen ärkioski meni sotkemaan vanhaa systeemiään...
36. Siteeraa kommentteja, joita et tältä vuodelta unohda?
- "Musta se ruisleipä oli aika hyvää", "Onko täällä ketään aikuista ohjaajaa?", Karlan kaskut, "Euro vie turmioon ja Tsekissä on vapaampaa kuin Amerikassa"
37. Siteeraa laulua, joka kuvaa vuottasi
- En tiedä, kuvaako PMMP:n Tytöt mitenkään erityisemmin vuottani, mutta
sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta ei raudasta tai puusta miten tyttöjä tehdään
no ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu ne kasvaa ihanaksi ja pärjää pakon eessä kun
itsensä ne itse kasvattaa
olen kovasti kuunnellut heinäkuusta saakka. :>
36. Mikä oli paras elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
- "Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole vielä mitään. Paljon pahempaa on tulossa!"
- Veljeni Leijonanmieli
&
"Hyvä on", Toby sanoi. "Sen minä voin tehdä." Sillä jokaista Kyllä-vastausta kohden on olemassa myös Ei, hän ajatteli.
- Margaret Atwood, Herran tarhurit
&
One must want nothing to be different, not forward, not backward, not in all eternity. Not only bear what is necessary, but to love it.
- Friedrich Nietzsche
<3
1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Sluibailin töissä. Ohjasin Protua. Muutin omaan kotiin.
2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
- En luvannut mitään, muistaakseeni? Ensi vuonna ajattelin opetella nukkumaan, mutta tuskinpa siitä mitään tulee.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi vuonna 2013?
- Ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.
5. Missä maissa kävit?
- Viro, Tsekki.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2014, mitä et saanut/kokenut 2013?
- Lukea enemmän proosaa!!! Unirytmin. Järkevän ruokarytmin. Taidon puhua vähemmän.
7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2013 jäävät mieleen ja miksi?
- 14.5. (pääsy opelinjalle), 3.8. (Protun loppukaaos), 2.12. (muutto), 4.12. (Kylän loppu)
8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- Että uskaltauduin Protulle ohjaamaan ja tykkäsin siitä kovasti!
9. Entä suurin epäonnistuminen?
- Kaikenlainen vetkuttelu ja vengottelu ja vältteleminen. Jos asiat tekisi ajoissa, niiden tekeminen olisi varmaan huomattavasti miellyttävämpää...
10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- Enpä oikeastaan, onnekas vuosi siinä suhteessa. :>
11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
- Kahvinkeitin.
12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- Äidin. Karlan. Monen opiskelukaverin. Kanssaprotuohjaajien.
13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- Kian. Monen opiskelukaverin. Oma, mutta ei ehkä niin pahasti kuin joskus aiemmin?
15. Mistä innostuit eniten?
- Protusta. Ja oon kyllä myös kamalan tyytyväinen opelinjalle pääsemiseen.
16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2013?
- PMMP:n Miten tyttöjä tehdään varmaan. Ei koko vuodesta, mutta monesta asiasta.
17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi vai surullisempi?
Surullisempi on ehkä väärä sana, mutta kaipa se on myönnettävä, että fuksivuoden maito ja hunaja -fiilis on vaihtunut vähän realistisempaan näkemykseen siitä, miten paljon pitäisi opiskella ja miten suuri se akateeminen vapaus sitten lopulta olikaan.
b) lihavampi vai laihempi?
- LIHAVAMPI. Ensi vuonna voisin oikeasti yrittää opetella syömään oikeaa ruokaa oikeina ruoka-aikoina, auttaisi varmaan asiaa.
c) rikkaampi vai köyhempi?
- Aika lailla samoissa luvuissa mennään.
18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2013?
- Lukenut kirjoja kaiken hömpän sijasta. x) Puhunut ihmisille.
19. Entä vähemmän?
-Kieriskellyt milloin minkäkin turhanpäiväisen ongelman kanssa tulematta mihinkään kunnolliseen lopputulokseen.
20. Miten vietät/vietit joulun?
- Vanhempien luona. Perinteinen perhejoulu, joka ei tosin vesisateen takia oikein tuntunut joululta.
21. Rakastuitko vuonna 2013?
- En.
22. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- Tanssin superäidit. Viidakon tähtöset. BBC!Sherlock. Mainitsinko jo, että raskas työ vaatii raskaat huvit...?
23. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En mä ylipäätänsä vihaa oikein ketään.
24. Paras lukemasi kirja vuonna 2013?
- Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogia. Erityisesti Herran tarhurit, mutta Oryx ja Crakesta pidin kanssa tosi paljon. (Viimeiseen osaan pitää vielä totutella, mutta oli siinäkin puolensa.)
25. Mikä oli paras musiikkilöytösi?
- Hmm. Ainakin Balmorhea, Au revoir Simone ja Daughter.
26. Suosikkielokuvasi vuonna 2013?
- Kävin elokuvissa yllättävän paljon, mutta mikään elokuva ei sillai ihan lopullisesti sykähdyttänyt. :<
27. Mitä teit synttäripäivänäsi?
- En muistaakseeni mitään sen erikoisempaa. Mutta tuutoriryhmä vei minut frozen yoghurtille juhlan kunniaksi, se oli söpö ele. :>
28. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2013 paremman?
- Tiettyjen kavereiden kanssa olisi ollut kiva viettää enemmän aikaa.
29. Kuinka kuvailisit tyyliäsi vuonna 2013?
- Ehkä lainaan tässä opiskelukaveriani, koska se tiivistää varmaan aika lailla kaiken: "Okei, ehkä sulla oli joskus alkusyksystä hame jota joku 1800-lukulainen uskonkiihkoilija ois pitäny lyhyenä, mutta noin muuten kyllä annat vahvasti hyvän teologin vaikutelman." Tätimäistä ja tylsää siis, mutta ah niin mukavaa.
30. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Yöt.
31. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Rakastuin ihan Nico Saariseen! Vai onkohan se Niko. Ko. henkilö suorastaan avarsi maailmankuvaani: tyhmät ihmiset on sittenkin joskus kivoja! Vastakohtana sitten mun islamin proffa (se on ollut aamuteeveessä eli se on julkkis!!!), koska se osoitti, että yliopistossa voi olla hyviäkin luennoitsijoita.
32. Ketä kadehdit?
-Apua, en varmaan sillai erityisemmin ketään henkilöä? Ainakaan just nyt ei tuu mitään mieleen. Ehkä jotain semmosia fiksuja, nättejä, kivoja ja sosiaalisia ihmisiä, joilta kaikki aina onnistuu, mutta ei semmoisia varmaan oikeasti ole.
33. Ketä kaipasit?
-Susaa. Ja Karlaa, hassua että sitä näkee harvemmin kuin päivittäin.
34. Kuka oli paras uusi ihminen, jonka tapasit?
- Protu-tiimi. Ja Matti! Voi Matti. <3
35. Mita odotat eniten vuodelta 2014?
- En oikeastaan kyllä yhtään mitään. Toivottavasti vuosi olisi kiva. Jonnekin olisi kiva matkustaa. Saisinpa perusopinnot loppuun että voisin opiskella kaikkea kivaa. Ja toivottavasti mulla on kesätöitä kun tuo perkeleen ärkioski meni sotkemaan vanhaa systeemiään...
36. Siteeraa kommentteja, joita et tältä vuodelta unohda?
- "Musta se ruisleipä oli aika hyvää", "Onko täällä ketään aikuista ohjaajaa?", Karlan kaskut, "Euro vie turmioon ja Tsekissä on vapaampaa kuin Amerikassa"
37. Siteeraa laulua, joka kuvaa vuottasi
- En tiedä, kuvaako PMMP:n Tytöt mitenkään erityisemmin vuottani, mutta
sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta ei raudasta tai puusta miten tyttöjä tehdään
no ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu ne kasvaa ihanaksi ja pärjää pakon eessä kun
itsensä ne itse kasvattaa
olen kovasti kuunnellut heinäkuusta saakka. :>
36. Mikä oli paras elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
- "Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole vielä mitään. Paljon pahempaa on tulossa!"
- Veljeni Leijonanmieli
&
"Hyvä on", Toby sanoi. "Sen minä voin tehdä." Sillä jokaista Kyllä-vastausta kohden on olemassa myös Ei, hän ajatteli.
- Margaret Atwood, Herran tarhurit
&
One must want nothing to be different, not forward, not backward, not in all eternity. Not only bear what is necessary, but to love it.
- Friedrich Nietzsche
<3
perjantai 27. joulukuuta 2013
"Älä näytä tuommoiselta, Korppu! Eihän tämä ole yhtään mitään. Paljon pahempaa on tulossa."
Olisi superkivaa, jos joskus olisi aikaa ja jaksamista lukea muuta kuin tenttikirjoja tai hömppää. (Tällä viikolla olen kunnostautunut Harry Potter -fanfictionin lukemisessa tenttejä vältellessäni...) Lukulistalla on kirjoja, kirjoja ja kirjoja, mutta enhän minä saa aikaiseksi aloittaa. Paitsi sitten joissain todella poikkeustapauksissa, niin kuin silloin, kun Margaret Atwoodilta tulee uusi kirja...
Lueskelin tässä muutama viikko takaperin Oscar Wilde -lainauksia Goodreadsista, ihastuin, ja aloin lukea Dorian Grayn muotokuvaa. Pääsin sivulle 18, jonka jälkeen menin nukkumaan... ja siihen lukeminen sitten jäikin. Ehkä lomalla on aikaa? Joo.
Tieteellisen kirjallisuuden lukemisessa on se ongelma, että en jotenkin osaa suhtautua sellaisen lukemiseen kevyesti. :D Jos luen vaikkapa Helvetin historia -aiheista kirjaa, alan väkisinkin jossain kohtaa miettiä, mitä kaikkea minulta meni ohi ja kerrata oppimaani, mikä hidastaa kirjan lukemista aika paljon. Kaikkea ei tarvitse oppia ja joskus yleiskatsauksenkin saaminen olisi ihan hyödykästä - ylipäätänsä pitäisi olla iloinen siitä, että jokin tässä alassa edelleen kiinnostaa, kun sen kirjoja jaksaa vapaa-ajallaankin lukea tai ainakin suunnitella lukevansa.
Tänä vuonna olen lukenut yllättävän vähän hyvää proosaa, mutta Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogia, Cormac McCarthyn Tie ja Olemisen sietämätön keveys (joka oli niin sietämättömän keveä kirja että sen loppuun lukemisessa meni reilu vuosi...) jäivät mieleen kirjoina, joita uskaltaisi suositella eteenpäinkin. Veljeni Leijonanmielen uudelleen lukeminen oli ihana kokemus sekin.
Ensi vuonna olisi ihan totta kiva alkaa taas lukea, mutta se, millä ehtimisellä on taas ihan oma kysymyksensä.
Lueskelin tässä muutama viikko takaperin Oscar Wilde -lainauksia Goodreadsista, ihastuin, ja aloin lukea Dorian Grayn muotokuvaa. Pääsin sivulle 18, jonka jälkeen menin nukkumaan... ja siihen lukeminen sitten jäikin. Ehkä lomalla on aikaa? Joo.
Tieteellisen kirjallisuuden lukemisessa on se ongelma, että en jotenkin osaa suhtautua sellaisen lukemiseen kevyesti. :D Jos luen vaikkapa Helvetin historia -aiheista kirjaa, alan väkisinkin jossain kohtaa miettiä, mitä kaikkea minulta meni ohi ja kerrata oppimaani, mikä hidastaa kirjan lukemista aika paljon. Kaikkea ei tarvitse oppia ja joskus yleiskatsauksenkin saaminen olisi ihan hyödykästä - ylipäätänsä pitäisi olla iloinen siitä, että jokin tässä alassa edelleen kiinnostaa, kun sen kirjoja jaksaa vapaa-ajallaankin lukea tai ainakin suunnitella lukevansa.
Tänä vuonna olen lukenut yllättävän vähän hyvää proosaa, mutta Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogia, Cormac McCarthyn Tie ja Olemisen sietämätön keveys (joka oli niin sietämättömän keveä kirja että sen loppuun lukemisessa meni reilu vuosi...) jäivät mieleen kirjoina, joita uskaltaisi suositella eteenpäinkin. Veljeni Leijonanmielen uudelleen lukeminen oli ihana kokemus sekin.
Ensi vuonna olisi ihan totta kiva alkaa taas lukea, mutta se, millä ehtimisellä on taas ihan oma kysymyksensä.
and send you my heart
Sateen rummutus on hassu ääni, puhutaan kuitenkin jouluaatosta. Eilen näytti keväältä, kun aurinko paistoi matalalta ja puiden oksiin oli kiteytynyt sadepisaroita. Kuusi sentään on tänä vuonna metsänvihreä, kuusikauppiaan mukaan "saanut tarpeeksi typpeä" tai jotakin. Mutta kiva, en tykännyt siitä viimevuotisesta.
Juhlimisen aihetta on joulusta yhä vaikeampi löytää. Sentään ruoka on hyvää. (Meillä vannotaan hämäläisen alkupalapöydän nimiin, paljon kalajuttuja ja kotijuustoa ja kinkulla ei ole niin väliä vaikka se onkin vähän kuivaa kun ei sitä kuitenkaan kukaan syö.) Ei sillä, että vuosiin olisi tuntunut joululta, mutta nyt taas edellistä vuotta vähemmän.
Muuten loma on ollut aika lailla huonosti nukuttuja öitä patjalla, Harry Potterien lukemista uudestaan, väsytyksen välttelyä ja Karlan kanssa puljaamista. Ei mitään tavallisesta lötköämisestä poikkeavaa.
Olen yrittänyt miettiä ajankäyttöäni. Olen vuorotellen sitä mieltä, että kaikki on hyvin tai että jokin on vähän huonosti, mutta yhtä kaikki kevät väsyttää jo etukäteen. Lisäksi tajusin tässä ilokseni, että mun pitäisi varmaan tänä kesänä hakea kesätöitä, kun R-kioskit kerran muuttuvat kauppiaskioskeiksi, ja sijaisilta ilmeisesti pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa loppuvat työt. Perkele. x)
Juhlimisen aihetta on joulusta yhä vaikeampi löytää. Sentään ruoka on hyvää. (Meillä vannotaan hämäläisen alkupalapöydän nimiin, paljon kalajuttuja ja kotijuustoa ja kinkulla ei ole niin väliä vaikka se onkin vähän kuivaa kun ei sitä kuitenkaan kukaan syö.) Ei sillä, että vuosiin olisi tuntunut joululta, mutta nyt taas edellistä vuotta vähemmän.
Muuten loma on ollut aika lailla huonosti nukuttuja öitä patjalla, Harry Potterien lukemista uudestaan, väsytyksen välttelyä ja Karlan kanssa puljaamista. Ei mitään tavallisesta lötköämisestä poikkeavaa.
Olen yrittänyt miettiä ajankäyttöäni. Olen vuorotellen sitä mieltä, että kaikki on hyvin tai että jokin on vähän huonosti, mutta yhtä kaikki kevät väsyttää jo etukäteen. Lisäksi tajusin tässä ilokseni, että mun pitäisi varmaan tänä kesänä hakea kesätöitä, kun R-kioskit kerran muuttuvat kauppiaskioskeiksi, ja sijaisilta ilmeisesti pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa loppuvat työt. Perkele. x)
maanantai 2. joulukuuta 2013
Ilmeisesti olen tätä nykyä käpyläläinen?
Jotenkin muutto tuli ihan puskista. Löydettiin kämppä, saatiin se, vuokrattiin pakettiauto ja roudattiin kamat tänne ylös. Viides kerros, ei hissiä, mutta avun kanssa homma oli yllättävän kivutonta. (Luultavasti aamulla olen toista mieltä, kun lihakset ovat saaneet miettiä kaikkea hetken aikaa...) Ehkä vähän ahdisti, että tavaraa oli niin valtavan paljon - varsinkin kirjoja jouduin heittämään pois, ja se suretti. Toisaalta oli ehkä ihan hyvä päästä eroon kaikenlaisista lukioaikaisista muistiinpanoista ja vanhoista äidinkielen aineista. Tavaraa jäi silti ihan riittävästi, jokaiseen laatikkoon ja hyllyriviin sai kyllä jotain sisälle.
Mäkelänkatu kohisee tuossa alapuolella, täällä on melko kylmä ja ulkona on aika pimeää, mutta muuttolaatikot ovat poissa ja mulla on kynttilöitä. En ole innoissani, mutta en sillai surullinenkaan - tuntuu, että en ehkä oikein edes ole tajunnut, että nyt ihan oikeasti muutin jonnekin. Onhan tämä monessa mielessä erään aikakauden loppu, kun pitää itse tehdä kaikki juttunsa, maksella elämisensä ja olemisensa ja seurakin väheni viidestä kanssaihmisestä yhteen kanssaihmiseen.
Jotenkin muutto tuli ihan puskista. Löydettiin kämppä, saatiin se, vuokrattiin pakettiauto ja roudattiin kamat tänne ylös. Viides kerros, ei hissiä, mutta avun kanssa homma oli yllättävän kivutonta. (Luultavasti aamulla olen toista mieltä, kun lihakset ovat saaneet miettiä kaikkea hetken aikaa...) Ehkä vähän ahdisti, että tavaraa oli niin valtavan paljon - varsinkin kirjoja jouduin heittämään pois, ja se suretti. Toisaalta oli ehkä ihan hyvä päästä eroon kaikenlaisista lukioaikaisista muistiinpanoista ja vanhoista äidinkielen aineista. Tavaraa jäi silti ihan riittävästi, jokaiseen laatikkoon ja hyllyriviin sai kyllä jotain sisälle.
Mäkelänkatu kohisee tuossa alapuolella, täällä on melko kylmä ja ulkona on aika pimeää, mutta muuttolaatikot ovat poissa ja mulla on kynttilöitä. En ole innoissani, mutta en sillai surullinenkaan - tuntuu, että en ehkä oikein edes ole tajunnut, että nyt ihan oikeasti muutin jonnekin. Onhan tämä monessa mielessä erään aikakauden loppu, kun pitää itse tehdä kaikki juttunsa, maksella elämisensä ja olemisensa ja seurakin väheni viidestä kanssaihmisestä yhteen kanssaihmiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)