Kesätöiden hakeminen on kammottavaa. Tiedän olevani myöhässä, mutta kun tammi- ja helmikuussa ei oikeasti ollut aikaa suunnilleen hengittämiseenkään, ja toiseksi olen aika ronkeli sen suhteen, mitä töitä haluan. Ärräntäteilyä voin jatkaa ensi kesänkin, ja työn pitäisi siis olla vähintään yhtä kivaa kuin se. (Eli tosi kivaa. Viimeksi tänään huomasin rautatieasemalla, että hei mähän tunnen tuon juopon joka makaa lattialla, se oli mulla asiakkana Sellossa!) Siivoaminen tai puhelinmyynti ei siis oikein innosta.
Kaikista kivointa olisi päästä johonkin tylsään ja siistiin sisätyöhön toimistopapereita lajittelemaan ja räpeltämään. Että olisi töissä sen 8-16 ja sitten pääsisi kotiin, eikä tarvitsisi joskus aamukuudelta olla keittämässä kahvia tai puoliltaöin miettiä, että miten tältä kaupungin reunalta pääsee kotiin. Tai käyttää vapaapäiviään siihen, että juoksentelee avainten kanssa pitkin kaupunkia. Yksitoikkoisuus ei haittaa, koska nykyisessäkään työssäni minun ei tarvitse juuri aivosoluja käyttää - tupakka-askit löytävät tiensä hyllyihin aika lailla automaatiolla, ja "Moikka! Kaks viiskymmentä. Haluatko kuittia? Kiitos, moimoi!" lirkuttamisäänellä onnistuu sekin vaikka tunnin yöunien jälkeen. Papereille ei kuitenkaan tarvitsisi olla kiva, se olisi hirveän mukavaa.
Ongelmallisinta on ehkä se, että en ole kovin kiva, erityisen lahjakas tai kielitaitoinen tai muutenkaan mitenkään suunnattoman pätevä mihinkään virkaan. Istun tietokoneella 10 tuntia päivässä ja osaan käyttää sitä sattuneesta syystä melkoisen hyvin, ja olen ahkera aina rasittavuuteen asti, mutta ei ne ole sellaisia juttuja, jotka minut jotenkin erottaisivat muista. Kyllähän ne sata muutakin hakijaa kirjoittavat sinne hakemukseensa, että "käytän tietokonetta sujuvasti ja opin nopeasti uusienkin ohjelmien käytön. Olen ahkera, avulias ja kaikin puolin erinomainen! Osaan nuolla postimerkkejä hyvin."
Onneksi mun asenne on ainakin kunnossa. Tällai kuka vaan antaa mulle töitä. Mutta tosiaan, ärräntäteily on ihan kivaa aina joskus. Ja ei tommoisissa kesätöissä nyt kivaa tarvitse ollakaan. Mutta olisi kamalan kivaa sillai kelvata johonkin. Kun ei noi nyt oikeasti ole niin vaikeita töitä, etteikö niistä voisi suoriutua vähintäänkin hyvin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti